Tapailen tällä hetkellä erästä miestä,joka on myös exäni.Olen aina välittänyt hänestä todella paljon,hän on ollut tavallaan oma "unelmani",mutta välillä ahdistaa,nimittäin häntä voisi kuvailla kaikeksi muuksi kuin kunnolliseksi.
Kun ensimmäisen kerran seurustelimme,en niin välittänyt hänen ryyppäilyistään,aikaisemmista irtosuhteistaan(joita oli paljon) enkä edes siitä että välillä hän käytti muutakin kuin alkoholia.Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään nististä..Hän on ulospäin erittäin siisti,suloinen ja seksikäskin.Taloudelliset ja muut asiat ovat hyvin Ok.Kuitenkin hänellä on mielen sisäisiä ongelmiakin,jotka ovat aiheutuneet aineiden sekakäytöistä yms..
Seurustelin sitten tässä välissä kuitenkin ihmisen kanssa joka oli nykyiseni täysi vastakohta:ei polta,juo harvoin,ei harrastanut mitään yhden yön juttuja..Hänen kanssaan olisi voinut kuvitella yhteistä tulevaisuutta ja sitä kaikkihan jossai elämänsä vaiheessa haluavat.Eli seurustelun aloitettuaan ajatellaan jo kauas kantoisempia asioita ja sitä punnitaan toista osapuolta,kuinka sopiva hän on "kumppaniksi".
Tämä aikaisempi suhde kuitenkin päättyi siihen että tämä kunnon tyyppi koki meidät liian erilaiseksi.
Tällä hetkellä taas tämän renttuni kanssa on katseltava krapuloita,välillä sitäkin kun nenästä vuotaa verta...Sitä oikeasti miettii että tähänkö haluan nyt aikani laittaa kun tiedän nyt,ettei hän ole se kenen kanssa "mentäisiin naimisiin".Vastapainona hän on kuitenkin se,kuka on sydämeni saanut eniten sykkimään,eli pitääkö sittenkin ottaa vielä rennommi eikä murehtia tulevaa..Todella vaikeaa,onkohan kellään muilla samoin?
Ei sille sydämelleen minkä voi vaikka tämä kuulostaa tyypilliseltä retkahdetaan renttuun-stoorilta ja että kunnollinen mies ei kelpaa.
Kun ei tämä tilanne niin yksinkertaisesti ole kehittynyt..
Kun ensimmäisen kerran seurustelimme,en niin välittänyt hänen ryyppäilyistään,aikaisemmista irtosuhteistaan(joita oli paljon) enkä edes siitä että välillä hän käytti muutakin kuin alkoholia.Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään nististä..Hän on ulospäin erittäin siisti,suloinen ja seksikäskin.Taloudelliset ja muut asiat ovat hyvin Ok.Kuitenkin hänellä on mielen sisäisiä ongelmiakin,jotka ovat aiheutuneet aineiden sekakäytöistä yms..
Seurustelin sitten tässä välissä kuitenkin ihmisen kanssa joka oli nykyiseni täysi vastakohta:ei polta,juo harvoin,ei harrastanut mitään yhden yön juttuja..Hänen kanssaan olisi voinut kuvitella yhteistä tulevaisuutta ja sitä kaikkihan jossai elämänsä vaiheessa haluavat.Eli seurustelun aloitettuaan ajatellaan jo kauas kantoisempia asioita ja sitä punnitaan toista osapuolta,kuinka sopiva hän on "kumppaniksi".
Tämä aikaisempi suhde kuitenkin päättyi siihen että tämä kunnon tyyppi koki meidät liian erilaiseksi.
Tällä hetkellä taas tämän renttuni kanssa on katseltava krapuloita,välillä sitäkin kun nenästä vuotaa verta...Sitä oikeasti miettii että tähänkö haluan nyt aikani laittaa kun tiedän nyt,ettei hän ole se kenen kanssa "mentäisiin naimisiin".Vastapainona hän on kuitenkin se,kuka on sydämeni saanut eniten sykkimään,eli pitääkö sittenkin ottaa vielä rennommi eikä murehtia tulevaa..Todella vaikeaa,onkohan kellään muilla samoin?
Ei sille sydämelleen minkä voi vaikka tämä kuulostaa tyypilliseltä retkahdetaan renttuun-stoorilta ja että kunnollinen mies ei kelpaa.
Kun ei tämä tilanne niin yksinkertaisesti ole kehittynyt..
Vastaukset 6
Vanhimmat
on vaikeaa....... ihan sääliksi käy kun teet yksinkertaisesta asiasta vaikean.
Mulla se on näin:
joko tai, toistaseks tiedän koska kiinnostaa.. jos tutustun vielä parempi, mutta ikinä en oo selsen kans (kauaa) joka ei tunnu sopivalta. Eli en voisi mennä naimisiin sellaisen kanssa joka ei kiinnosta, koska en olisi sen kanssa. Yksinkertaista. Vaikkakin pikkukavereita voi olla jopa niinkin että saatan puhua monille miehille.. huh mutta sillonkin tekee tiukkaa ;) pientä rajaa kuitenkin missä määrin........ja mitä.
Eli tosiaan tämä "renttuni" on se kuka mun tunteet omistaa.Itse haluaisin tulevaisuudelta kuitenkin sitä että ihmisellä on sekä sydämeni että olisi kunnollinen (olisi turvatumpi tulevaisuus).Tiedän kuitenkin ettei tässä nyt naimisiin olla vielä kenenkään kanssa menossa,mutta haluankin siihen alle pitkän parisuhteen.Jotenka sitä miettii onko tällainen ajantuhlausta..eli pitäisikö etsiä sitä kunnollisempaa,turvallisempaa.Toisaalta niin kyllähän tässä vielä ehtii..On välillä vain vähä henkisesti vaativaa kestää tällaista vaikeaa ihmistä.Kun toisen elämä on tuollaista ja kaikkia ihmejuttuja löytyy,se tuottaa itselle epävarmuutta.
Ja tietysti tämäkin on juuri tällainen "taiteellinen" renttu..oihvoih.
Ensirakkauteni ja vielä myöhempikin rakkauteni oli todellinen renttu, ja on sitä edelleen. Mut minkäs teet, satuin vain häneen rakastumaan. tosin silloin en vielä tiennyt, tai ollut tajunnut kuinka renttu hän todella on. Mutta luulen että oisin silti häneen rakastunut :)
Nooh...en tule häntä koskaan unohtamaan, enkä haluakaan. Hänen kanssaan en kuitenkaan voinut koskaan saada niitä asioita suhteelta, mitä kuitenkin kaipasin. Turvallisuutta, yhteistä aikaa, oma koti ja perhe. Mies on muusikko, joten ei paljon kotona näkynyt...lapsia hän kyllä halusi, mutta joskus hamaassa tulevaisuudessa. Ite kuitenkin luulen nykyään, että taitaa viihtyä paremmin loppuikänsä musapiireissä ja olutlasin äärellä.
Nykyisin olen miehen kanssa, johon en aluksi rakastunut läheskään samoissa mittakaavoissa. En ehkä sellaista enää odotakaan...mutta rakastan ja arvostan häntä suuresti. Olen itse joutunut aiemmin huomaamaan, että ei se rakkaus riitä jos mikään muu elämän perusasia ei synkkaa. Valinnoista se riippuu...tuskin kuitenkaan koskaan olisin voinut olla eksän kanssa näin onnellinen. On uskomattoman ihanaa elää tasapaksua arkea ja toivoa että toinen menisi joskus vaikka kaverinsa kanssa kaljalle :D :D
Ehkä jaksat rakkauden voimalla...mä en jaksanut. Tämä on erilaista rakkautta, mutta paljon antoisampaa. Olin aiemmin epätoivoisen rakastunut, jatkuvasti varpaillani suhteessa. Nyt olen onnellisesti vakiintunut, onnellinen, vaikka perhoset eivät mahassa pörrääkään :)
Joo just. Minäkin seurustelin ajat sitten erään rakastamani muusikon kanssa. Olut ja naiset hänellekin olivat tärkeitä ;) ja ovat yhä, vaikka tahti on hieman laantunut. Elänmäni ilkein päätös oli erota hänestä, vaikka rakkautta oli vähän liiankin kanssa. Rakastan häntä yhä, tavallaan. Olemme erosta huolimatta pitäneet yhteyksiä jo yli 20 vuotta :). Erittäin hyvä näin. Olen täysin varma siitä, että mikäli perhettä olisin ryhtynyt perustamaan tämän exäni kanssa, niin erottu oltaisiin alle 10 vuodessa... Nyt sentään olen nauttinut 20 vuotta rauhallisesta rakkaudesta mieheni ja lastemme kanssa. Välillä "karkaan" kyllä musapiireihin tuttavia morjenstamaan ja toivon, että saisin mieheni menemään ulos kaljalle kaverinsa kanssa... Mutta ehdottomasti parempi noin päin.
oli juuri tuollainen, kun tavattiin vähän yli neljä vuotta sitten. Tosin hänellä ei ollut talous ym kunnossa mutta nyt on.
Asumme siis yhdessä, kihloissa olemme ja lapsia suunnitellaan parin vuoden päähän.
Nämä muut aineet ovat jääneet menneisyyteen ja itse pidän aikaisempia irtosuhteita ym vain hyvänä ehkä ne ovat kasvattaneet, eikä hänellä tule kaipuu kokeiluun.
Alkoholi maistuu mutta sekin vähentynyt jopa vuoden sisällä huomattavasti, elämään kuuluu suurena osana kuntosalitreenaus ja vuorotyö tietysti ottaa oman osansa.
Myös renttukavereiden näkeminen on vähentynyt ja uudesta työpaikasta tullut uusia fiksumpia tilalle.
En tiedä teidän ikäänne mutta voihan se olla, että asiat menevät parempaan suuntaan?
Meillä ei auttanut saarnaukset, vain kaikki tapahtui omalla painollaan ja miehen omasta tahdosta. Sen opin, että mitä enemmän valitin, sitä enemmän sain "kärsiä" näistä asioista. Oman otteen hellittäminen teki ihmeitä.
Olin muka eroamassa, vaikka kuinka monta kertaa mutta tiedän, ettei siitä olisi mitään tullut. Meillä on kuitenkin niin paljon hyviä asioita ja yhteiselämä parantanut suhteen aikana, että tiedän tämän olevan sitä mitä haluan suhteelta.
löysin ihan samanlaisia asioita itsestäni. se on paska homma seurustelun kannalta, meitä ei voi muuttaa, kouluttaa
uusiksi tai rauhoittaa...sillä kun vain sellainen asenne et se perus ei ole välttämättä mitään ja on rämäpää luonne. se seurustelu vois onnistua ehkä paremmin jonkun skarpimman ihmisen kanssa. oli kuinka lovena tahansa.