Nyt voisi kerätä tähän erityisiä hyötyjä avoliiton osalta. Sekä taloudellisia että muitakin.
Aloittaisin ensin vaikkapa itse liiton syntymisen kustannuksista:
- ei virka- eikä esteettömyystodistuksia, säästö vähintään muutaman 10 euroa
- ei häitä, säästö jopa 5000 euroa
- ei hääpukuja, säästö >1000 eur
- ei vihkisormuksia, säästö >250 eur
Avoliiton puolesta taitaa ouhua enimmäkseen nuo taloudelliset syyt, henkisellä tasollahan lienee aivan sama, kumpi liitto on kyseessä.
Aloittaisin ensin vaikkapa itse liiton syntymisen kustannuksista:
- ei virka- eikä esteettömyystodistuksia, säästö vähintään muutaman 10 euroa
- ei häitä, säästö jopa 5000 euroa
- ei hääpukuja, säästö >1000 eur
- ei vihkisormuksia, säästö >250 eur
Avoliiton puolesta taitaa ouhua enimmäkseen nuo taloudelliset syyt, henkisellä tasollahan lienee aivan sama, kumpi liitto on kyseessä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mun vihkisormus maksoi kyllä 90 euroa. Ja hääpuvun vuokra 350 euroa. Kirkossa saa mennä aivan ilmaiseksi naimisiin. Mutta avioliiton hyviä puolia
- leskeneläke, joka on monin verroin parempi kuin kuolleen vanhemman lapsen saama "eläke" (joo joo, ei se raha paljon lohduta puolison kuoleman tullen, mutta on se leskeneläke pidemmän päälle aivan hyvä)
- perintöoikeus (jonka tueksi voi tehdä niin laajan avioehdon, kun itse haluaa)
- ei tarvitse mennä isyyden tunnustukseen
- koko perheellä on sama sukunimi
Itse olen ylpeä avioliittolainen, mutta jokainen tehköön tyylillään. Haluan vain sanoa, että noi sun hääkustannukset olivat tuulesta temmattuja.
kun naimisiin halutaan:)
Itse en enää koe tarvetta mennä naimisiin, mutta nuorena se oli kai sellainen itsestäänselvyys.
Minusta suhde perustuu ihan johonkin muuhun kuin papin aameneen. Ei se sormus sitä liittoa kasassa pidä, jos homma ei toimi. Tänä päivänä on niin helppo erota avioliitostakin. Tosin vielä helpompi avoliitosta.
Tuttavapiirissäni on paljon avopareja. Pitkään yhdessä olleita. Eivät ole tarvinneet vihkivaloja pysyäkseen yhdessä.
Oman taloudellisen asemansa voi turvata tekemällä paperit silleen, ettei toinen pääse nyysimään omaisuuttasi.
Monissa tilanteissa tosin juridisesti katsotaan aviopariksi. Esim. kun on pitkään oltu yhdessä ja on yhteisiä lapsia. Silloin ei tarvitse edes papereita tehdä vaan on sama puolisonsuoja kuin avioliitossakin. Kuolemasta en tiedä, mutta sitä minä en ainakaan perusteeksi avioliitolle katsoisi:)
En minä mennyt ainakaan sen takia naimisiin, että olisin odottanut muuttavan sen jo valmiiksi hyvää elämäämme. Monet sanovat, että eihän se avioliitto mitään muuta: eihän se hyvänen aika saa mitään muuttaakaan. Huonosta suhteesta ei saa hyvää vihkisormuksella - eikä vastaavasti hyvä suhde avioliitosta tule huononemaan.
Minä menin naimisiin sen vuoksi, että arvostan perinteitä ja sitä, että perheellämme on sama sukunimi. Sen lisäksi halusin juhlia iloista asiaa suvun kesken, sillä tuppaamme näkemään ainoastaan hautajaisissa.
Kyllä mun mielestä myös nämä juridiset seikat painavat avioliitossa aika paljon. Eräs ystäväni menetti avopuolisonsa autokolarissa 7 vuotta sitten, kun hänen lapsensa oli vajaa 2-vuotias. Ystäväni sanoo, että hän katuu syvästi sitä, ettei tullut menemään naimisiin. Ystäväni elättää lastansa vielä kotona ainakin 10 vuotta, ja kyllä kuulemma leskeneläke olisi tervetullut lisä pienipalkkaisen yh:n tuloihin. Henkivakuutus tms. minkä lapsi saa, on kuulemma murto-osa leskeneläkkeestä. Tottahan se on, ettei rahaa pysty ajattelemaan puolison kuoltua, mutta on se ihan mukava lisä ennen pitkää.
Minä olisin myös ottanut nokkiini siitä, jos olisin kelvannut puolisolleni pelkäksi äidiksi - en julkisesti vihityksi vaimoksi.
Mutta kuten sanottua, jokainen eläköön tyylillään. Enkä ole koskaan kiistänyt, etteikö myös avoliitossa voi elää onnellista perhe-elämää. Mutta mistähän johtuu, että avoparit joilla on lapsia, eroavat neljä kertaa enemmän kuin avioparit, joilla on lapsia.
"Mutta mistähän johtuu, että avoparit joilla on lapsia, eroavat neljä kertaa enemmän kuin avioparit, joilla on lapsia."
Mistä on tämä tilastotieto? Vaadin selvitystä!!
Radiosta tuli viime talvena. Minäkin muistan sen. Etsi jostakin tilastokeskuksen sivulta. Taisit kaikesta päätellen vetäistä hernepussin nenääsi viestistä. Mutta onhan se noloa, jos kelpaa miehelle vain synnytyskoneeksi, mutta ei vaimoksi, johon ollaan valmiita sitoutumassa loppuelämäksi - ja vieläpä julkisesti!
Radiostapa hyvinkin....
"Mutta onhan se noloa, jos kelpaa miehelle vain synnytyskoneeksi, mutta ei vaimoksi, johon ollaan valmiita sitoutumassa loppuelämäksi - ja vieläpä julkisesti!"
Harmi, että nyt masennut, mutta mies kyllä olisi ollut menossa avioon jo ennen ensimmäistä lasta (ja edelleenkin), mutta minä en näe sitä tarpeelliseksi.
Ellet parempaa linkkiä löydä, unohda koko juttu. Radisotahan tulee juttua tuutin täydeltä joka päivä. Osa jutuista vain on noita iltapäivälehtilööppien tasoista kamaa.
Eli sä haluat pitää vielä takaportin avoinna, josko joku sykähdyttävämpi ilmestys sattuisi elämääsi. Mikäs siinä. Mun mielestä on vaan helvetin itsekästä, että tehdään lapsia, mutta ei olla valmiita sitoutumaan puolisoon julkisesti loppuelämäksi. Sinäkin mainitsit, että miehesi olisi halunnut mahdollisesti naimisiin. Jännä homma noissa susipareissa, että monesti toinen haluaisi kuitenkin varsinaisen sitoutumisen.
Luulen, että tarpeellisuus ei ole perimmäinen motiivi skeptisyyteesi loppuelämää koskevaa sitoutumista kohtaan. Jättikö isi, kun olit pieni? Lemppasiko edellinen mies sinut alttarille? Tuliko lapset jo niin pian, ettet ollut ehtinyt kunnolla edes kiintyä mieheesi. Asia ei mulle kuulu, ja vielä vähemmän odotan vastaustasi. Sitä tuskin jaksan kärkkyä odottelemassa täällä. Mielestäni on kuitenkin todella ihmeellistä, että pari ei ole samoilla linjoilla näin isossa jutussa.
Taidat olla katkera.
En todellakaan viitsi sinulle mitään selittää.
Kyllähän avoliittokin on julkinen! Kun mies ja nainen muuttaa yhteen, samaan osoitteeseen, väestörekisterikeskus katsoo sen avoliitoksi. Avopuolison tulot vaikuttavat täten kaikkiin tukiin, opinto- ja asumistukea myöten! Eikö se silloin ole jo julkisesti "tunnustettu" kahden ihmisen rakkaudeksi??
Ei aina voi vaatia, että julistetaan suhde julkisesti! Sehän onnistuisi jo pelkästään laittamalla lehteen ilmoitus! Entäpä suhteen virallistaminen maistraatissa? Mitä te fanaatikot siihen keksitte??? Tai kun pari asuu yhdessä, ovat kihloissa ja heillä on lapsia, vaikkeivät koskaan menisi naimisiin? Kihla on kuitenkin lupaus siitä, että viettää loppuelämänsä tämän kanssa.
OLKAA IHMISET AVARAKATSEISIA! En ymmärrä miksi siitä tarvitsee nostaa kauhea haloo, etteivät kaikki halua avioon? Eikö raamatussakin sanota, että hyväksykää ihmiset sellaisena kuin he ovat, vai olenko tulkinnut väärin? Oikeesti hei! :)
Mistähän tuo ihmeellinen ajatus on kotoisin joillakin, että naimisiin meneminen on suurempi asia kuin yhteinen lapsi. Siis onko tosiaan niin, että miehelle on sama kuka lapsen äiti on, kunhan mies saa lapsen ja jatkaa sukuaan yms.? Äiti on vain synnytyskone? Ja kyllä se lapsikin aika julkinen on, vaikea sitäkin piilotella! Tietysti jos ei kerro kuka on äiti. Ja ei kai se lapsi mitään todista, voihan se olla vahinkokin... "työtapaturma". Mistä sen muut tietää onko vai ei? Ja sehän on tärkeää miltä muiden silmissä näytetään.
Ja entä se lapsi? Lapselle varmaan ero on isoin koettelemus? Lapselle ainakin on tärkeää, että vanhempien suhde toimii ja he rakastavat toisiaan, eivätkä eroa. Ja ettei äiti ole vain synnytyskone...
Minusta ihmetyttää enemmänkin, että nainen kelpaa jopa lapsen äidiksi, mutta ei vaimoksi josta on helpompi päästä eroon, varsinkin jos ei ole niitä lapsia.
Työkaverikin oli mennyt naimisiin 5 vuotta sitten ja vasta nyt tuli asia puheeksi... Sukunimet eivät vaihtuneet ja menivät hiljaisuudessa naimisiin. En kyllä koskaan ollut kauheasti miettinyt onko hän naimisissa vai ei. Miehestä kyllä tiesin, kun olin monta kertaa tavannutkin. Ja kyllä mä tiedän monen olevan avoliitossa. Kyllä sekin tosiaan aika julkista yhdessäoloa on...
Yksi kaverikin meni ns. salaa naimisiin. Tietysti viranomaiset tietää ja nyt kyllä tututkin kun ilmoittivat tekstarilla. Ja olisi huomattu varmaan sukunimen vaihtumisesta. Sormuksia heillä ei ole. Joillakin riittää, että he itse tietävät olevansa naimisissa jne.
Mitä hyötyä avoliitosta? No eipähän tarvitse muovikassit kainalossa enää rampata muodon vuoksi "kotiin" yöksi nukkumaan yksin koirankopin kokoisessa opiskelijalaatikossa valkoiset seinät seuranani. Sen sijaan saan jakaa arkeni miehen kanssa, jota rakastan.
Mitä hyötyä avioliitton nähden? No tämä vain sopii tähän tilanteeseen. Toivon mukaan joskus avioidun (syistä, joita en jaksa tässä ruotia), mutta ei miulla tässä 19-kesäisenä mikään hätä ole alttarille juosta, pysyy tuo mies tuossa muutenkin eikä nyt tunnu sopivalta ajalta suhteen kestävyyden kannalta merkityksettömille rituaaleille. Ehtii myöhemminkin =)
VOI SITÄ PERKELE MENNÄ NAIMISIIN SITTE 60 VUOTIAANAKIN.
MINULLA ON KAIKKI MITÄ VOI TOIVOA.
TALO, AUTO, LAPSIA, KAUNIS MUIJA, HYVÄT PERHESUHTEET, YSTÄVIÄ, HYVÄ TYÖ..
MUIJA KOTIÄITINÄ HYVIEN TULOJENI TAKIA..
JA VITTU MUIJA PARKUU NAIMISIIN SAATANA..
Mikä sinua estää menemästä naimisiin? Kaikesta päätellen sinulla menee hyvin ja olet mahtava mies. Älä ihmeessä menekään naimisiin, sillä löydät varmaan vielä paremman naisen. Itse en kyllä koskisi pitkällä tikullakaan tuommoiseen kiroilevaan junttiin.
''JA VITTU MUIJA PARKUU NAIMISIIN SAATANA.. ''
mahtaakohan sulla mennä hyvin muijas kaa kun noin kunnioittavaan sävyyn otat hänen mielipiteensä esiin?
Vertaisin kyllä avioliiton ja avoliiton taloudellisia hyötyjä vain näissä pakolllisissa asioissa. Hääjuhlat ja vihkisormukset yms. eivät ole pakolliset. Joten jättäisin ne pois vertailusta. Nimeäkään ei tarvitse vaihtaa joten jos on passi ja ajokortti yms. ei tule kuluja.
Maistraatin sivuilla lukee, että maksuttomia palveluita on: Avioliiton esteiden tutkinta sekä virka-aikana tapahtuva vihkiminen. Sisältääkö tämä siis jo todistukset? Jos ei niin sitten erona on vain niiden hinta.
Jos puoliso kuolee silloinhan ainakin avioliitosta on taloudellista hyötyä. Perinnöstä avoliitossa pitää maksaa kolminkertainen vero.
Avioeroja ei varmaankaan pidetä vielä yhtä hyväksyttävinä kuin avioeroja. (Vaikka avioeron helposti saa ja siitä usein erotaan.) Jolloin naimisissa ollaan joskus "pakolla" eikä oteta eroa. Jotkut kokevat, että avoliitossa olla vapaaehtoisesti koska halutaan olla, eikä siksi kun on menty tekemään "virallinen sopimus yhdessä olosta" joka on pidettävä. Vai miten sen nyt muotoilisi...
Kuinka moni ihan oikeasti on menemättä naimisiin vaan siksi, että se maksaa? Jos todella haluaa naimisiin, voi sen tehdä ilmankin juhlia.
Avioliiton voi solmia maistraatissa. Aikaa menee kymmenisen minuuttia ja puolisoiden asema on turvattu, esteettömyystodistuksien mutaman kympin hinta on siitä aika vähän.