oltiin matkalla äitin kanssa, onko kukaan muu kokenut vastaavaa, että äitin kanssa ei kertakaikkiaan voi keskustella mistään ilman että tulee riitaa, meinasi niin monta kertaa hermot mennä että helvetti, mietityttää että lähteäkö enää ikinä matkalle sen kanssa. kun tuntuu että toista ei ollenkaan kiinnosta omat jutut(ite parikymppinen, se melkee 50v) , ei viitsi laittautua jos mennään jonnekin ja sitten katsoo tympeästi jos itse tykkää laittautua nätiksi kun lähdetään jonnekin kaupungille esim yhdessä. ei innostu mistään, ja kun juttelee, useimmiten negatiivista. ei oikeesti, en jaksa enää. onneksi se matka on nyt ohi ja oon taas omalla kämpällä. äiti muutenki oli sillee ennen matkaa lentoasemal et puhu iskästä koko ajan. siitä tuli vaa mielee ku juttu oli sellasta et sitä ois kiinnostanu selkeesti enemmän men iskän kans ku mun(tyttärensä) kans matkal mut se ei saanu iskää lähteen niin kukas oli vaihtoehto nro kaksi? minä. tuntuu vitun kivalta. oli pakko kirjottaa tähän ja purkaa jonnekin tätä koko vkonlopun paisunutta agressiota ja vittuuntumista. toivottavasti ootte kommenteissanne helliä, tää ei oo provo.(oliskin.)
matkalle äitin kanssa
marilyn-anna
71511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vanhako olet itse, jotain 20?
mielelläni vietän aikaa äitini kanssa. Matkalle lähtö voisi olla kivaakin. Tosin meillä vaikuttaa se, että äitini on aina ollut nuorekas ja asioita seuraava, ymmärtää eri ikäkausien erot. Tosin meillä on ikäeroa vain 23 vuotta. On mukavaa että hän nyt mummona, osaa ostaa myös tyttärelleni 10 v vaatteita, joita tyttö sanoo muodikkaiksi ja makeiksi.
Ymmärrän ettei kaikki ole samanlaisia, mutta voisit varmaan itsekin kokeilla ajatella samoin? Onko äitisi tosiaan niin kamala ja kalkkis? Ehkä se äitikin kaipaisi neuvoa, kuinka eri ikäkaudet tulee toimeen keskenään :)
Meillä on ollut äidin kanssa tosi harvoin riitaa, muutamia kertoja 10 viime vuoden aikana. Eikä niitä ollut nuorempanakaan. On kiva kun on äiti, jonka kanssa voi puhua kaikista asioista ja joka ymmärtää ja hyväksyy sellaisena kuin itse on. Mutta myös äiti on hyväksyttävä sellaisena kuin on. On meilläkin eriäviä mielipiteitä asioista, mutta hyväksymme ne ja keskustelusta tulee rakentavaa.
itselläni on äitin kans ikäeroa 17v ja joissain määrin ok...mutta kyllä olin melkosen paljon yksin pienenä ym...ja nyt..olin 22 kun sain ekan lapseni niin mietin millainen äiti itse olen...nyt tosin itselläni neljä lasta ja olen kolmikymppinen...joo-o tosiaan mummi on viidenkymmenen ja osaa ostaa lapsille vaatteita ja osallistuu kyllä tarvittaessa muutenkin..
olin myös äitini kanssa matkalla. Ollaan periaatteessa ihan läheisiäkin ja voi äiteelle puhuakkin monista asioista. On muodikas, laittaa itseään. hän 50 minä 20. Matka oli kuitenkin melkoinen katastrofi! Ensipäivät meni kivasti, rannalla maaten, illalla lähibaarissa. Mutta koska paikka oli äidille tuttu, hän tiesi kaikesta kaiken. Mihin mennä aina samalla kaavalla, samaan aikaan jne. Joka päivä oli samanlainen. Tykkään shoppailla ja jo parin päivän jälkeen halusin lähteä ostamaan tuliaisia. Juu ei! Hän ei pitänyt puljuissa kiertämisestä, enkä saanut lähteä yksin! Kuulemma vasta toiseksi viimeisenä päivänä etsittäisiin jotain. Hommasta syntyi melkoinen riita jonka seurauksena huusin äidille suomalaisomistuksessa olevassa kaupassa että haistakoon paskan! No siitähän se viimeinen riemu repesi eikä puhuttu toisillemme pariin päivään. Muutama tunti silloin tällöin mutta viikko etelässä? Ei kiitos! Ymmärrän siis :D
Olin viikon mutsin (47) ja minä 25 etelässä. Se kohteli mua kuin 9-vuotiasta.. "älä syö haarukalla, älä tee sitä, älä tee tätä.." "Syö ruoka loppuun ym ym.." Hommasi minulle jopa saattajan(hotellin työntekijän) baarista kotiin (baari ihan hotellin vieressä..) kun ei itse jaksanut tulla edes yhtenä iltana baariin.. Sitten sekosi täysin kun en tullutkaan hotelliin ajoissa, eli tottakai olin diskossa myöhään kun kerran menin.. heh, en osannut odottaa raivostunutta äiti parkaani valvomassa koko yötä takiani... olo oli kuin 15-vuotiaalla.. heh... no, kokemushan sekin..
Hei!
Olen kuullut, että puitten halaaminen voisi auttaa; mene oikein syvälle metsään ja halaa oikein isoa puuta; kyllä se siitä
...jokaisen negatiivisesti suhtautuvan tyttären matkan maksoi? Annas kun arvaan - äitipä tietysti! Hyi, hyi lapset - kasvakaa jo aikuiseksi!