Siis mä en kestä tätä elämää. Mut on jätetty lopullisesti. mä luulin, että kyseessä on elämäni mies, jonka kanssa vietän loppuelämäni. Seurusteluakin takana vuosia. En voi elää ilman häntä ja tämä on yhtä tuskaa..! Mieltäni vaivaa kysymys; miten voin olla soittelemasta tai lähettämästä viestejä hänelle..? En haluaisi menettää itsekunnioitustani lopullisesti, mutta en KESTÄ ilman häntä ja kokoajan tulee mieleen olisiko sittenkään mitään mahdollisuuksia... vaikka hän sanoi selvästi että ei...
Tuskaa ja ahdistusta
ahdistaa
92071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt sinulla on tilaisuus ELÄÄ ilman rajoittavaa
tekiää. Olet vapaa ,kukaan ei ole kenenkään ainut
Jos et ole ITSERAKAS vaikka pahoinpelkään.
Minä en pitänyt miestä rajoittavana tekijänä.Se oli hienoa niin kauan kuin sitä kesti eli mies halusi laajentaa elinpiiriään pyllyjen perässä.
tiedän tunteen,sillä olen itse täysin samassa tilanteessa.Tuntuu,etten voi enää koskaan löytää ihmistä,joka oli niin sopiva minulle ja joka oli kaikkea sitä mitä olin ikinä toivonut:( on ihan hirveetä aikaa ja kun olisi pakko jaksaa,mutta kun on niin pirun vaikea päästää irti,kun toista niin paljon rakastaa..koitetaan edes jotenkin jaksaa..
täälläkin. Tosin itselle tuli semmoinen olo, että "mitäs kaikkea kivaa mä nyt sit yksin keksisin"!!!Eli kun pääsin omaan asuntoon, olen keskittynyt sen sisustamiseen, ilmoittauduin kouluun takaisin, käyn salilla ja töissä jne...
Öisin tietty on vielä paha olo, kun ei osaa vielä yksin nukkua, mutta muuten totesin, että tämähän on osittain kivaa, olla yksin, kun eipä tarvi huomioida ketään muuta ihmistä!
Eikä ole minkäänlaista tarkoitusta etsiä uutta miestä, minulla on myös semmoinen olo etten yhtä hyvää miestä mistään löydä, mutta ajattelin että antaa olla, jos joku joskus tulee vastaan, niin sitten tulee, mutta en aio sen kummemmin yrittää etsiä ketään ;o) Keskityn nimenomaan itseenin ja omiin juttuihini!!!
Niin et tsemppiä vaan sinne!Kyllä se olo helpottaa pikkuhiljaa, varsinkin jos elää päivän kerralla ja yrittää saada kaiken ilon irti pienistä asioista, eikä ajattele mitään tulevaisuutta ja elämänkumppania sen kummemmin! Niin ainakin sain itselleni paremman mielen ;o) eikä siitä kuitenkaan ole kuin 2 kuukautta kun meillä meni poikki.
kiitoksia kaikille kannanotoista. On se jollain tavalla helpottavampaa, kun tiedostaa että ei ole yksin tuskansa kanssa, vaan on muitakin, jotka on kokenut/kokee samaa... Enkä tarkoita tällä, että toivoisin tätä kenellekkään, en tosiaankaan.
Tälläista olotilaa en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään. En ymmärrä itseäni; miten otan tämän näin raskaasti. välillä ajattelen, olenko tulossa hulluksi, ahdistaa niin, että sydän tuntuu hakkaavan ylikierroksilla ja kyyneleet tulee silmiin kesken päivän yritän vain olla "romahtamatta". En voi käsittää, miten elämäni rakas ei halunnutkaan olla kanssani... Enkä valitettavasti pysty näkemään tässä mitään positiivista, vaikka yritänkin. Mutta elämän on jatkuttava... Tsemppiä kaikille muillekkin!
Mut meillä tilanne edelleen sellanen, etten tiedä erotako vai ei. Mies haluis jatkaa mut pettämisen tapa on niin julma, ettei taija olla mahkuja enää. Mut ketään muutakaan en haluu eikä elämä ilman tätä miestä tunnu enää minkään arvoiselta. Mut joku itsekunnioituski kai täytyy olla?
mun rakas mieheni jäi jälleen kiinni tekstareista. Rakastaa textata ja chattailla
pyllyjen kanssa.
En enää jaksanut. Mies on rakas mutta jatkuva piina on liikaa.
Puhelinta piilotellaan, juttuja sovitaan salaa.
Kun soitan niin on varattu ja sit vastaa kuitenkin äkkiä kuin varkain. Textareita tulee yöllä ja päivällä jne...
Rakastan tuota paskapäätä, mutta rajansa kaikella.
Nyt on vaan pakko yrittää unohtaa. Ja ehkä vuoden kuluttua voisi ajatella niitä mukaviakin asioita joita meillä oli.
viestiä..niin saat komeemman ja paremman [email protected]
Toivon sulle voimia, olen joutunut kokemaan saman muutamia kertoja ja joka kerta se koskee ja sattuu.. Kun on rakastanut sydämensä pohjasta ei voi ymmärtää miksi toinen ei tunne samoin..? On myös osattava päästää irti oikeaan aikaan, ei jäädä roikkumaan.. se vain pahentaa tilannetta. Kun pahimmasta pääsee ohi, huomaa ettei se maailma tähän loppunutkaan, olen vahvempi kuin ennen ja pystyn ajattelemaan tulevaisuutta. Tsemppiä sinulle..