Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    pohdiskelua

    vitsi kun pystyis vielä joskus ihastumaan ja rakastumaan. Johonkin on vaan nuo mukavat tunteet hävinnyt. Liekö tullut liikaa kolhuja vuosien varrella kun nykyään sitä katselee kaikkia niin pirun kriittisesti. Ihan niinkuin itse olis täydellinen... ei todellakaan, mutta kun luottamus on mennyt kai liian monta kertaa. Sivusta seurailen kaveriden seurustelukuvioita ja tuntuu että pettäminen on enemmän sääntö kun poikkeus. Miten sitä enää jaksaa uskoa ja luottaa? vai pitäiskö vaan mennä silmät kiinni ja toivoa parasta. ottaa vastaan iskut jos niitä tulee? en tiedä olisko se sen arvoista?
    3913
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Samoja ajatuksia itselläni. Kun keksit miten sen naiivin luottamuksen saa takaisin kerro minullekin.

    Iskujen vastaanottaminen varmasti sattuu, mutta ajattelepa millainen elämäsi tulee olemaan jos et ole valmis ottamaan riskiä? Onko kylmä ja kyyninen oleilu elämisen arvoista?

    Äänestä

    halua sitä tuska tunnetta..joka jää sitten kun toisen tunteet viilenee..seon kuoleman kalseeta!!!!!!!

    Äänestä

    Ymmärrän kyllä tunteesi tai pitäisikö sanoa tunteettomuutesi. Itse olen myös kokenut kolhuja ja seurannut niitä tuskallisen läheltä. Kerta toisensa jälkeen suhteen lopettaminen/loppuminen tuntuu aina helpommalta. Aikansa jaksaa murhehtia menestystä, mutta sitten taas huomaa palanneensa samaksi kovaksi itsekseen. Joka kerta uuden suhteen alkaessa menee entistä enemmän aikaa, että voi luottaa toiseen. Jos yleensä enää pystyy siihen. Puhumattakaan siitä, että ihastuisi/rakastuisi! Tulisipa joskus joku, joka sulattaisi jään lopullisesti, ettei tarvitsisi enää kovettaa sydäntään.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    rakkauden kadottanut kirjoitti:

    vitsi kun pystyis vielä joskus ihastumaan ja rakastumaan. Johonkin on vaan nuo mukavat tunteet hävinnyt. Liekö tullut liikaa kolhuja vuosien varrella kun nykyään sitä katselee kaikkia niin pirun kriittisesti. Ihan niinkuin itse olis täydellinen... ei todellakaan, mutta kun luottamus on mennyt kai liian monta kertaa. Sivusta seurailen kaveriden seurustelukuvioita ja tuntuu että pettäminen on enemmän sääntö kun poikkeus. Miten sitä enää jaksaa uskoa ja luottaa? vai pitäiskö vaan mennä silmät kiinni ja toivoa parasta. ottaa vastaan iskut jos niitä tulee? en tiedä olisko se sen arvoista?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu