Olen tavannut "unelmieni" miehen, rakastunut ja rakastanut. Mies oli hellä, halusi olla lähelläni, halusi minua. Kaikki oli hyvin. Kunnes muutimme yhteen. Pikkuhiljaa loppui kaikki hellyys, loppuivat aloitteet seksiin, loppui asioista keskusteleminen. Tilalle tuli tietokone ja televisio.
Normaali arki-ilta taloudessamme. Mies istuu tietokoneella pyörien ties missä sivuilla. Siitä tokeennuttuaan heittää sohvalle pitkälleen ja alkaa loputon kanavasurffaus tai teksti-TV:n selailu. Saatan kysyä vaivihkaa, että pääsisinkö kainaloon. "Ei nyt." Yritän väkisin tunkea viereen, halia, suudella. Mies katsoo ohitseni töllöä ihan kuin minua ei olisikaan. Lopulta närkästyy, kun olen edessä.
Yritän selkeästi tehdä aloitetta seksiin. Menen hieromaan, hinkkaamaan, kiehnäämään. Ei mitään vaikutusta. Joskus jopa sanon suoraan, että nyt tekisi mieleni. Ei edelleenkään reaktiota. Kaikki sanomani vaan dissataan tyylikkäästi kuin mitään ei olisi kuultukaan. Loukkaannun, menen nukkumaan. Mies tulee sitten joskus perässä, jos tulee. Saattaa jäädä rakkaalle sohvalleenkin nukkumaan.
Olen yrittänyt puhua monen monituista kertaa tästä suunnattoman suuresta hellyyden kaipuustani. Kuinka haluaisin joskus vain olla lähellä, katsottaisiin sitten yhdessä sitä televisiota, sylikkäin. Kuinka joskus tuntuisi niin hyvältä spontaani halaus, suudelma. Niitä en enää saa lainkaan. Ja jos menen itse niitä hakemaan ja sellaisen suvaitsee juuri sillä hetkellä antaa, ilme on kuin joutuisi tekemään jotain maailman vastenmielisintä.
Näihin keskustelunavauksiini mies vastaa, että hän lupaa yrittää. Mutta ei hänen luonnettaan noin vain muuteta. Minkäänlaista edistymistä ei kuitenkaan tapahdu koskaan.
Mies sai minut pauloihinsa esittämällä maailman hellintä ja kiihkeintä miestä. Saatuaan minut koukkuun kaikki muuttui. En minä tuohon mieheen rakastunut. En minä tuota miestä halua.
Pitäisikö minun muuttaa oma luonteeni täysin. Muuttua hellyyttä runsain mitoin jakavasta ja sitä myös takaisinpäin halajavasta naisesta kylmäksi lahnaksi? Unohtaa suunnaton haluni miestäni kohtaan, tukahduttaa kiihko, hyväksyä selibaatti? Sopeutua elämään miehen kanssa kuin kämppäkaverit ikään?
Joskus, toisinaan, yleensä humalassa mies käyttäytyy kuten se mies, johon rakastuin. Näiden harvojen hetkien varjolla en kuitenkaan jaksa enää elää. Ja mies ei ymmärrä, että käytöksellään hän hitaasti tappaa suuren rakkauteni, jonka hän aikoinaan omisti kokonaan.
Normaali arki-ilta taloudessamme. Mies istuu tietokoneella pyörien ties missä sivuilla. Siitä tokeennuttuaan heittää sohvalle pitkälleen ja alkaa loputon kanavasurffaus tai teksti-TV:n selailu. Saatan kysyä vaivihkaa, että pääsisinkö kainaloon. "Ei nyt." Yritän väkisin tunkea viereen, halia, suudella. Mies katsoo ohitseni töllöä ihan kuin minua ei olisikaan. Lopulta närkästyy, kun olen edessä.
Yritän selkeästi tehdä aloitetta seksiin. Menen hieromaan, hinkkaamaan, kiehnäämään. Ei mitään vaikutusta. Joskus jopa sanon suoraan, että nyt tekisi mieleni. Ei edelleenkään reaktiota. Kaikki sanomani vaan dissataan tyylikkäästi kuin mitään ei olisi kuultukaan. Loukkaannun, menen nukkumaan. Mies tulee sitten joskus perässä, jos tulee. Saattaa jäädä rakkaalle sohvalleenkin nukkumaan.
Olen yrittänyt puhua monen monituista kertaa tästä suunnattoman suuresta hellyyden kaipuustani. Kuinka haluaisin joskus vain olla lähellä, katsottaisiin sitten yhdessä sitä televisiota, sylikkäin. Kuinka joskus tuntuisi niin hyvältä spontaani halaus, suudelma. Niitä en enää saa lainkaan. Ja jos menen itse niitä hakemaan ja sellaisen suvaitsee juuri sillä hetkellä antaa, ilme on kuin joutuisi tekemään jotain maailman vastenmielisintä.
Näihin keskustelunavauksiini mies vastaa, että hän lupaa yrittää. Mutta ei hänen luonnettaan noin vain muuteta. Minkäänlaista edistymistä ei kuitenkaan tapahdu koskaan.
Mies sai minut pauloihinsa esittämällä maailman hellintä ja kiihkeintä miestä. Saatuaan minut koukkuun kaikki muuttui. En minä tuohon mieheen rakastunut. En minä tuota miestä halua.
Pitäisikö minun muuttaa oma luonteeni täysin. Muuttua hellyyttä runsain mitoin jakavasta ja sitä myös takaisinpäin halajavasta naisesta kylmäksi lahnaksi? Unohtaa suunnaton haluni miestäni kohtaan, tukahduttaa kiihko, hyväksyä selibaatti? Sopeutua elämään miehen kanssa kuin kämppäkaverit ikään?
Joskus, toisinaan, yleensä humalassa mies käyttäytyy kuten se mies, johon rakastuin. Näiden harvojen hetkien varjolla en kuitenkaan jaksa enää elää. Ja mies ei ymmärrä, että käytöksellään hän hitaasti tappaa suuren rakkauteni, jonka hän aikoinaan omisti kokonaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olisikohan ongelmia potenssissa? Jotain eturauhasvaivoja tms...? Jotkut miehet voi kuulemma mennä ihan lukkooon tollasesta. Jos ei keskustelu auta, niin ei kai sitten mikään? Ammattiapu? Onko mies masentunut?
Tuo ei ole mukavaa, tulee olo ettei kelpaa ja että itsessä on vika. Mutta jos noin olisi, kai ukko jo olisi lähtenyt... Vai onko se saamaton muutenkin?
Kuin arjen käyttäytyminen. arki tuo mukanaan sen perusluonteen ja ominaisuudet joita ihminen kantaa sisällään..
Oma syysi sulle asiat on tärkeitä miltä näyttää eikä mitä ne on.
Nyt en kyllä ymmärtänyt...
Alkuperäiselle vinkiksi, että oletko koskaan koittanut olla hetken aikaa noteeraamatta miestäsi? Jos et hetkeen olekaan sitä hellyyttä antamassa ja kinuamassa, tajuisiko se pointin?
En tiedä, itse olen tuollaisella käytöksellä saanut vastapuolen havahtumaan.
valitettavasti tuollaiseksi.
Meillä aikalailla sama tilanne, seurusteltu pari kuukautta yli neljä vuotta.
Kun alkaa oppimaan toisen läpikotaisin ym, asiat muuttuvat siitä alkuhuumasta.
ei kuulosta todellakaan kauheen kivalle.
sä voit sanoa sille seuraavalla kerralla, että jos hän haluaa parisuhdetta, ei riitä että toinen vaan yrittää! pakotat mihen puhumaan kanssasi. jos ei keskustele. loukkaannu, saat ollakkin loukkaantunut ja anna hänen ymmärtää, että olet loukkaantunut.
älä kuitenkaan ala keskustelemaan juuri kun menette sänkyyn nukkumaan tai olette olleet pitkän pv:n duunissa ja olette ihan väsynietä niin että ajatukset ei edes pyöri..ajoita keskustelu hyvään saumaan.
veikkaan, että teidän kannattaa muutenkin jutella mitä haette suhteeltanne, millaisen yhteiselämän haluatte.. mitkä asiat ovat elämässänne tärkeitä.
arki on aina arkea, mutta sitäkin pitää osata elää.. ja arjesta pitää osata etsiä niitä elämän rikkauksia.
ehkä mies ei ole tajunnut mitä sinulle aiheuttaa...
keskustelu on asian ydin.
että tämä oli hyvin kärjistetty kirjoitus, kirjoitettu eilisillan torjutuksi tulemisen ja pettymyksen jälkimainingeissa, jälleen kerran näissä tuntemuksissa. Tunnen itseni riittämättömäksi ja hylätyksi.
Ymmärrän ettei se alkuhuuma voi jatkua ikuisesti, mutta täytyykö kaiken hellyyden kadota suhteesta kokonaan? Entäpä seksin?
Uskon, että mies luultavasti osoittaa sen rakkautensa jollain muulla tapaa kuin jatkuvalla toisessa kiinni nyhjäämisellä (mikä nyt sattuu olemaan minun yksi minun tavoistani, ei välttämättä kovin hyvä sellainen), minun vain pitäisi oppia näkemään nämä hänen keinonsa.
Minussa on myös itsessäni paljon vikaa, tiedän senkin. Ehkä tämä on taas hetki, jolloin on syytä astua peilin eteen ja katsoa tarkasti mitä sieltä näkyy, parannettava omaa käytöstä. Ottaa se pölkky pois ensin omasta silmästä ennenkuin alkaa kaivaa rikkaa toiselta, vai miten hemmetissä se nyt menikään.
Kiitos kommenteistanne!
Minusta sinun kannattaisi ensiksi selvittää itsellesi rakastatko häntä tarpeeksi jaksaaksesi yrittää ja kärsiä suhteen eteen, muuttaa tilannetta, käytöstäsi ja kuluttaa tähän ihmiseen energiaasi ja elämääsi... Jos kyllä, niin mene nyt sen peiliin eteen ja rakastu itseesi. :)
Miehet nauttivat luonnostaan antamisesta ja naisen tyytyväiseksi tekemisestä... ja metsästämisestä!! Ehkäpä ongelma onkin siinä, että kun hän sai sinut pauloihinsa, kun rakastuit ja antauduit täysin hänelle, hän menetti mielenkiintonsa... saalis oli napattu. Teetkö liikaa hänen eteensä? Elätkö vain teidän yhteistä elämää? Pelkäätkö menettäväsi hänet?
Sinun kannattaisi elää enemmän itsellesi... etäänny vähän miehestäsi... Lakkaa kyntesi, hemmottele itseäsi, hymyile enämmän, hanki uusi harrastus, flirttaile bussikuskin kanssa, lähde joku ilta tyttöjen kanssa siiderille, käy kampaajalla.... Irtaannu hänestä, näytä että olet itsenäinen ja säteilevä. Pakota hänet jälleen tavoittelemaan sinua, metsästämään.
En tiedä onko tässä minun neuvossani mitään järkeä, mutta parempaakaan en sinun tilanteeseen keksi... Muista kuitenkin että meri on täynnä kaloja, ja jos miehesi tekee sinut pitkällä tähtäimellä vain onnettomaksi, niin suhde kannattaa lopettaa, vaikka rakastaisikin.
Naisen on ennenkaikkea ajateltava itseän ja (yulevia)lapsiaan... Miehet nyt ajattelevat itseään ensin aina ja ikuisesti käskemättäkin, mutta naiset ovat taipuvaisempia itseuhrautuvaisuuteen ja antavan helposti liikaa itsestään... siksi meidän on hellittävä ja rakastettava itseämme ja omia tarpeitamme!
Koitahan jaksaa!
kaiken hellyyden tai seksin kuulu kadota seurustelun muuttuessa arjeksi. Suhteeseen kuuluu rakkauden osoitukset (edes silloin tällöin) ja mikä tärkeintä: seksi. Jos seksielämä kuihtuu, on VARMASTI ongelmia suhteessa. Se on hyvä mittari. Toki ne lepertelyt ja joka välissä sekstailut vähenevät, mutta kadota ne eivät saa.
Parasta olisi jos seuraavan kuukauden aikana jättäisit miehesi vähemmälle huomiolle. Itselläni oli sama tilanne, ja kun mieheni rauhoittui ja lopetti ainaisen vonkaamisen ja lässytyksen, niin mielenkiintoni heräsi uudelleen miestäni kohtaan.
Sanomaasi, "se on hyvä mittari" totta :)
kokonaisuuten koko kommenttisi oli hyvin kietytetty.
Ehkäpä mies pitää sua ällöttävänä ja epäseksikkäänä. ja onhan hänellä kiinnostavampaakin tekemistä. teidän suhteeseen on tullut akri ja mies pitää sua itsestäänselvyytenä. Tyydyt tilanteeseen, tai vaihdat miestä. Puhut nyt kumminkin ensin sille miehelles. Uhkailet erolla.
noin se suunnilleen menee omallakin kohdalla (olen mies) - älä kysy miksi, en tiedä itsekään, olen puolet vuodesta kotona ja puolet reissussa, en osaa jäädä paikalleni, se tekee tylsäksi ja tappaa halut, omat sekä muiden.
Ei kai siinä ole kyse vähemmästä kuin että päässä on jotain vikaa, mutta minkäs teen? Ei sille voi mitään. Jotkut meistä miehistä on tuollaisia. Koitan parhaani ollessani kotona, mutta tulos on jo nähty yli 10 aviovuoden jälkeen selkeän kaavamaiseksi. No onhan sentään juuri enne ja jälkeen reissun sellaista jäähyväis/uutukaistunnelmaa joka on unelmaista. Miten koko tarina päättyy, sitä en tiedä.
Olen ajatellut käydä lääkärissä tarkastuttamassa päänupin, jos joku syy löytyisi, mutta siihen on aina joku tekosyy ettei sinne mene.