Olen elänyt reilun 2-vuotta suhteessa, jossa mies hallitsee minua täysin väkivallalla, henkisellä ja fyysisellä. Hän pitää minua pimeässä huoneessa, piinaa, kertoo kuinka tappaa minut jos jätän hänet.
Kuuluma jos en ole hänen vierellään, ei muillakaan ole oikeutta minua saada.
Tästä tuli sitten meille arkipäivää.
Itse opiskelen ja käyn töissä, hän lopetti työt ja koulun ja on vain kotona.
Siivoan ja teen ruuat, hänelle ei se kelpaa.
Olen kuuluma huono avopuoliso.
Nyt haluaisin pois tästä kaikesta, sillä oma elämäni alkaa luisua alamäkeä. En vain tiedä mistä hakea apua, omat vanhemmat uskovat tuota "rakastavaa poikaystävää, jota minä piinaan nalkutuksella".
Ja toisaalta mietin että voisinkohan saada enää tätä suhdetta toimimaan, kun pelolle tämä oikeastaan vain perustuu...
Aurinkoista kevättä teille kaikille!
Kuuluma jos en ole hänen vierellään, ei muillakaan ole oikeutta minua saada.
Tästä tuli sitten meille arkipäivää.
Itse opiskelen ja käyn töissä, hän lopetti työt ja koulun ja on vain kotona.
Siivoan ja teen ruuat, hänelle ei se kelpaa.
Olen kuuluma huono avopuoliso.
Nyt haluaisin pois tästä kaikesta, sillä oma elämäni alkaa luisua alamäkeä. En vain tiedä mistä hakea apua, omat vanhemmat uskovat tuota "rakastavaa poikaystävää, jota minä piinaan nalkutuksella".
Ja toisaalta mietin että voisinkohan saada enää tätä suhdetta toimimaan, kun pelolle tämä oikeastaan vain perustuu...
Aurinkoista kevättä teille kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
lähdet ja jätät kaiken.esim.töistä menet vaikka turvakotiin ja olet siellä niin kauan että saat oman asunnon jostain toiselta vähän kauempaa ja sit osoite salaiseks ym.ja lähestymiskielto.etkä itse pidä MITÄÄN yhteyttä siihen miehees.tollaset miehet on oikeasti vaarallisia ja yleensä sit asiat riistäytyykin lopuks käsistä.lopputuloksesta saa sitte lukea vaikka alibista.lähde ennen kun on liian myöhäistä.se on vaikeaa,tiedän.mutta sen arvoista.VOIMIA!!mä tiedän millaista sulla on.
..on oikea nimitys tuollaiselle "puolisolle".
Googlaa "narsismi" niin löydät paljon tietoa ja yhtäläisyyksiä miehesi luonteenpiirteisiin.
Miehesi on sairas.
Kaksi vuotta on jo liikaa tuollaisen ihmisen kanssa.
Vaikka päällä seisoisit 8 tuntia hänen edessään niin se ei riitä.
Pelkoon perustuvaa suhdetta ei koskaan saa toimimaan. Joudut koko elämäsi elämään sen ihmisen ehdoilla kun siihen suostut.Pakko ei ole.
Ensimmäiseksi: Unohda vanhempiesi mielipiteet ja ala hakemaan omaa asuntoa; mene turvakotiin; ota vähän aikaa vapaata omien asioittesi selkiyttämiseen.
Psykopaatin tehtävä on nujertaa sinut. Älä anna hänen tehdä enää niin. Älä pelkää. Lue asiasta nyt niin ymmärrät että et ole yksin. Heitä on tuhansia. Niin..he osaavat olla rakastettavia ja ihania..
koskaan pääsekään pois..miten ihminen joka ennen oli niin rakas voi olla niin julma.miksei se voi päästää irti kun kerran vihaa mua niin paljon.elämä on kun pahaa unta.koko ajan saa pelätä,mitä se nyt keksii.kiristää vauvalla,jos lähden.ja kun haluaa toista satuttaa,on mielikuvitus rajaton.sitä huomaa vaan ajattelevansa että kumpa se vaikka kuolisi,ettei satuttaisi meitä enää.kumpa joku vois auttaa.mut ei voi.
-jos sitä osaa pyytää.
Lukaisepa läpi kirjoitukseni joita olen muille kirjoittanut tänne. Et ole yksin mutta sen päätöksen teet sinä. Ja vain sinä.
Meitä selviytyjiä on paljon, uhreja varmaan vielä enemmän, mutta oma tulevaisuutesi on itsestä kiinni.
Kysymys tässä vaiheessa mielestäni kuuluukin, onko sinulla oikeutta pilata lapsesi elämä vai olisiko siinä sinulle riittävän hyvä syy lähteä, tarjota lapsellesi hyvä ja turvallinen lapsuus...
Siinä pari asiaa mietittäväksi...
Voimia päätöksen tekoon!!
Suru helpottaa ajan kanssa.
Pois pääset lähtemällä ovesta ulos, tai taluttamalla miehen siitä. Ei se sen vaikeampaa ole. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä valittaen ja alistuen, sitä en ymmärrä, en niin millään. Onko kiva olla marttyyrinä vai mikä siinä niin viehättää?
Selkä suoraksi nyt jo.
Kovin on täällä ihmiset kärkkäitä neuvomaan, että senkus otat ja lähdet. Itse elin 5v. ihan pimeen miehen kanssa. Kaikki oletti, että minä olen se hirviö ja tää ukko mitä parhain mies. Todellisuus oli todellakin toista.
Aluksi kaikki oli ok, mutta sitten se muuttui. Minua vähäteltiin, haukuttiin, alistettiin, lyötiin, nipisteltiin, piinattiin...
Kukaan ei uskonut, kun kerroin. Jopa vanhempani olivat sitä mieltä, että itse aiheutan tällaista ja loppuviimeksi eivät uskoneet, että minulle oikeasti mitään tehdään. Kunhan vaan huomiota kerjään.
Oli vaikea tehdä päätöksiä ja lähteä, koska itsetuntoni oli todella matalalla, en todellakaan enää uskonut, että olen minkään arvoinen ja että muualla elämä olisi toisenlaista. Ukko kävi vieraissa, minkä ehti ja syyhän oli tietenkin minun. Aloin jo ihan oikeasti uskoa näihin.
Yksi ystäväni uskoi minua ja auttoi minua etsimään uuden asunnon. Kun se oli hoidettu, ilmoitin ukolle, että terve, mä muutan. Vanhempani sanoivat, että teen suurimman virheen elämässäni, kun lähden. Mutta mä lähdin, vaikka en uskonut edes pärjääväni.
Kummasti sitä vaan jaloilleen pääsi. Eka puolivuotta oli sellaista aikaa, etten siitä oikein muista mitään.
Sit aloin opikeleen iltaisin, vaihdoin työpaikkaa ja kävin ulkona kavereitten kanssa.
Pari vuotta olin sinkkuna ja nyt olen ollut naimisissa kahdeksan vuotta ja minulla on kaksi lasta ja kunnon ukko, joka ei ikinä ole minua halveerannut, vaan päinvastoin tukenut kaikessa, mitä teen.
En osaa selittää, miksi pilasin elämästäni viisi vuotta sen yhden luuserin kanssa, mutta pakko on myöntää, että se opetti. Ainakin siihen, mitä kannattaa elämässään välttää.
Toivottavasti saat sinäkin asiasi järjestykseen. Ei ole sinun vikasi, jos toinen on tyhmä.