Moi arvon neidit! Saisinko vaivata hieman tarinallani, olisin kiitollinen jos kommentoisitte.
Eli olen kaksvitonen, itsestäni huolehtiva, hyvin toimeentuleva ja monien mielestä fiksu ja "symppis", tunteellinen mies. Tämän astinen kokemus seurustelusta on vähäistä ja dramaattista, koska minut on jätetty (sydän särjetty)kylmästi tunnehäiriöisen naisen toimesta.
Olen ihmetellyt että miksi monet tosi fiksut tytöt haluavat olla ystäviäni mutta kukaan ei kiinnostu minusta romanttisessa mielessä? Ulkonäössä ei pitäisi olla mitään olennaista vikaa, käytöstavat on kunnossa ja kohtelen toisia ihmisiä huomaavaisesti.
Tälläkin hetkellä minulla on mielessä eräs ikäiseni tyttö, jonka kanssa ollaan ystävystytty pikkuhiljaa ja meillä on tosi kivaa keskenämme kun ollaan kaveriporukassa tai harrastetaan jotain yhdessä. Usein nauretaan mahat kippurassa keskenämme :D Kun huomasin tämän mahtavan pakkauksen niin lähestyin häntä ja pyysin ulos treffeille. Ne meni ihan kivasti, mutta hän ei oikein "syttynyt". Sanoi ettei ole ikinä oikein kiinnostunut kenestäkään ennenkuin on oppinut tuntemaan tosi hyvin kaverina. No sen jälkeen me ollaan kyllä oltu paljon tekemisissä, ja minusta on mahtavaa viettää aika yhdessä mutta taas toisaalta sattuu kun haluaisin olla enemmän kuin ystävä.
Olen niin kauan halunnut löytää jonkun jota pitää kädestä, olla lähellä ja rakastaa, mutta kerta toisensa jälkeen minulle on todettu että "olet tosi mahtava tyyppi, mutta mä en tunne sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä".
Olen luoteeltani avoin ja rehellinen, semmoinen suorapuheinen. En tiedä säikyttääkö se sitten naisia, vai heikentääkö mahdollisuuksiani se että olen tosiaan tunteellinen ja herkkä, ja haluan keskustella paljon ja syvällisesti? Pidetäänkö sitä jotenkin naismaisena ja epäcoolina?
Mitäs sanotte, miltä kuulostaa? Onko minulla ylipäänsä mahdollisuuksia valloittaa jonkun sydäntä tällä kokonaisuudella? Entä mitä neuvoisitte ajattelemaan tämän esimerkkitapauksen suhteen, onko järkevää toivoa että suhteemme vielä lämpenisi ja mitä merkkejä tytössä kannattaisi tarkkailla jotta voisin havaita mahdollisen kiinnostuksen heräämisen? En oikein jaksa uskoa että hän rohkenisi tekemään aloitetta, ja itse taas en halua ahdistaa häntä tekemällä heti uudestaan aloitetta kun ollaan sovittu ettei ole mitään paineita muuhun kuin ystävyyteen.
Eli olen kaksvitonen, itsestäni huolehtiva, hyvin toimeentuleva ja monien mielestä fiksu ja "symppis", tunteellinen mies. Tämän astinen kokemus seurustelusta on vähäistä ja dramaattista, koska minut on jätetty (sydän särjetty)kylmästi tunnehäiriöisen naisen toimesta.
Olen ihmetellyt että miksi monet tosi fiksut tytöt haluavat olla ystäviäni mutta kukaan ei kiinnostu minusta romanttisessa mielessä? Ulkonäössä ei pitäisi olla mitään olennaista vikaa, käytöstavat on kunnossa ja kohtelen toisia ihmisiä huomaavaisesti.
Tälläkin hetkellä minulla on mielessä eräs ikäiseni tyttö, jonka kanssa ollaan ystävystytty pikkuhiljaa ja meillä on tosi kivaa keskenämme kun ollaan kaveriporukassa tai harrastetaan jotain yhdessä. Usein nauretaan mahat kippurassa keskenämme :D Kun huomasin tämän mahtavan pakkauksen niin lähestyin häntä ja pyysin ulos treffeille. Ne meni ihan kivasti, mutta hän ei oikein "syttynyt". Sanoi ettei ole ikinä oikein kiinnostunut kenestäkään ennenkuin on oppinut tuntemaan tosi hyvin kaverina. No sen jälkeen me ollaan kyllä oltu paljon tekemisissä, ja minusta on mahtavaa viettää aika yhdessä mutta taas toisaalta sattuu kun haluaisin olla enemmän kuin ystävä.
Olen niin kauan halunnut löytää jonkun jota pitää kädestä, olla lähellä ja rakastaa, mutta kerta toisensa jälkeen minulle on todettu että "olet tosi mahtava tyyppi, mutta mä en tunne sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä".
Olen luoteeltani avoin ja rehellinen, semmoinen suorapuheinen. En tiedä säikyttääkö se sitten naisia, vai heikentääkö mahdollisuuksiani se että olen tosiaan tunteellinen ja herkkä, ja haluan keskustella paljon ja syvällisesti? Pidetäänkö sitä jotenkin naismaisena ja epäcoolina?
Mitäs sanotte, miltä kuulostaa? Onko minulla ylipäänsä mahdollisuuksia valloittaa jonkun sydäntä tällä kokonaisuudella? Entä mitä neuvoisitte ajattelemaan tämän esimerkkitapauksen suhteen, onko järkevää toivoa että suhteemme vielä lämpenisi ja mitä merkkejä tytössä kannattaisi tarkkailla jotta voisin havaita mahdollisen kiinnostuksen heräämisen? En oikein jaksa uskoa että hän rohkenisi tekemään aloitetta, ja itse taas en halua ahdistaa häntä tekemällä heti uudestaan aloitetta kun ollaan sovittu ettei ole mitään paineita muuhun kuin ystävyyteen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
mistä moinen meininki johtuu.
Ihan vaan siitä että jostain kumman syystä miehet tulee nopeammin kehityksessä siihen vaiheeseen että ne haluaa jonkun jota pitää hyvänä. Yleensä tuossa 22-v ohitettuaan mies alkaa kokea perustavanlaatuista yksinäisyyttä parisuhteen puuttumisen johdosta. Pakonomainen parisuhteen etsintä johtaa näihin ns."pelimies" tulkintoihin, jotka oikeastaan vaan juontaa juurensa siitä oman kullan kainalon kaipuusta.
Naiset taas elää ns. "pahinta vaihetta" juuri 20-26 ikävuosien vaiheilla, jolloin elämässä on paljon muuta sellaista huolehdittavaa (opiskelu, työ jne) ettei siinä kyydissä ehdi parisuhdetta ja sen puuttumista kovin murehtimaan.
Ja juuri tässä ikävaiheessa nuo sukupuolten tarpeet ei vaan mitenkään kohtaa, joten suurin osa nk."pelimiehistä" kaipaa sitä omaa kultaa vierelleen, ja naiset taas kaipaa vaan aikaa itselleen ja itsensä toteuttamiseen. Ja ehkä jotain kivaa viihdykettä sitten viikonloppusin jos jumpalta ja shoppaamiselta ja tenttiin lukemisilta jää aikaa ;-)
Eli muutaman vuoden kun jaksat vielä niin tilanne heilahtaa taas sinulle edullisempaan suuntaan, joten suosittelen että otat ihan rennosti vaan ja oottelet että päivät kuluu. Nauti elämästä ja sinkkupäivistä. Älä stressaa.
Olen ehkä väärä ihminen vastaamaan sulle, mutta naiset ihailevat suorapuheisuutta... ei muuta kuin suoraan asiaan! Tytöistä en tiedä (siitä on niin kauan kun olin tyttö), voi olla, että ne juoksevat karkuun. Ei kai sun toiminnassa ole mitään "vikaa". Ehkä olet Liian hyvännäköinen..? Naiset pelkäävät menettävänsä sut kuitenkin. Näin uskoisin.
En kyllä usko että olisin liian hyvännäköinen! :D Itseasiassa mun itseluottamus on ollut varsin kehno juuri ulkonäön suhteen mutta ajan kanssa olen oppinut olemaan sinut itseni kanssa ja järkevästi ajateltuna ulkonäössä ei ole mitään pahaa vikaa. Toki pukeudun aina huolitellusti ja oikeasti panostan vaatteisiin ja kenkiin.
Se ainut tyttöystävä joka minulla on ollut, kehui tosi hyvännäköiseksi mutta en tosiaankaan usko edustavani mitään suuremman joukon ihannetta ulkoisesti ;D Ennemminkin oon semmoinen aika tavallinen.
poikkeava miesmaku. Pidän miehistä, jotka eivät katoa joukkoon. Eli persoonallisuus. Sellanen veikeä katse ja hymy.
Eli mun juttujahan ei kannata kuunnella ja niistä opiksi ottaa, kun en pidä edes sellaisia miehiä "komeina" mitä yleensä naiset pitävät. Esim. Mikko Leppilampi (anteeksi Mikko) on mun mielestä mitäänsanomattoman näköinen mies. Kaunis ehkä, ei muuta.
ja me naisethan rakastetaan renttuja.. mut älä missään nimessä muutu ite sellaseks.. kyllä joku sut vielä nappaa.. =) ite ainakin olisin tosi kiinnostunut. En kyllä ymmärrä mikä niitä tyttöjä vaivaa, joihin olet itse ihastunut!
Kiva että löytyy sinun kaltaisiasi naisiakin! Yritän olla vaipumatta epätoivoon :)
että olet liian kaverimainen, ehkä jollain tavalla naismainen jos liikut paljon tyttöjen kanssa "nauramassa maha kippurassa".
Ajattele käänteisesti, täälläkin niin usein ns. poikatytöt kirjoittelevat, että miksi miehet kiinnostuvat heistä vain kavereina. Tyyliin "hyvä jätkä".
Sinun ei tarvitse olla ulkoisesti mitenkään naismainen, riittää jos käytöksesi on niin pikkulikkamaista.
Jos itse ajattelen tuttavapiiriäni, niin kaikki ne tyttöjen kanssa kikattajat ovat olleet niitä ikuisia kavereita, ei muuta.
Pitää tarkentaa sen verran, etten tosiaan ole mikää yleinen naisten naurattaja. Pikemminkin juuri tämän kyseisen naisen kanssa olemme niin samalla aaltopituudelle että naurunaiheita löytyy paljon kun keskustelemme. Olen kyllä vitsikäs ja hauska, mutta en tosiaan liiku tyttöjen kanssa naureskelemassa! :D
En ole nainen mutta kommentoisin kun pystyn itsekin samaistumaan tilanteeseesi.
Olen nyt tullut siihen tulokseen, että vaikka monet naiset muistavat aina hehkuttaa kuinka haluavat kunnollisen miehen joka puhuu ja pussaa, niin siihen sisältyy kuitenkin paradoksi. Mitä ne naiset oikeasti haluavat, on jotakin särmää miehessä, mies ei saisi olla "liian" helppo, pitäisi olla jotakin mysteeriä. Välillä näyttää että se todellakin pitäisi paikkansa useimpien naisten kohdalla, myös niiden kilttien naapurintyttöjen, että alitajuisesti kuitenkin etsitään sitä omaa renttua, jota voisi yrittää kesyttää...
Tuohon kaverimeininkiin sisältyy melkoinen riski. Jos homma lähtee alusta asti käyntiin sellaiselta "hyvä kaveri" pohjalta, saattaa olla että siitä muodostuu sudenkuoppa. Mies ikäänkuin lokeroituu siihen kaveri-kategoriaan. Sen muuttaminen jälkeenpäin voi olla työlästä. Ne jännittävät miehet eivät ole naisen kavereita, noin niinkuin kärjistetysti. Tätä ei pidä käsittää väärin, toki täytyy synkata naisen ja miehen välillä, mutta sen pitäisi olla jotakin sellaista pientä kipinöintiä, ei liian empaattista kaveritouhua :)
Itse vieläkin parantelen haavojani epäonnistuneesta yrityksestä olla enemmän kuin pelkkä kaveri naisen kanssa :) Minulle vain sattui arviointivirhe. Olisi pitänyt olla sittenkin enemmän "paha poika" kuin liian, sanoisinko, alistuvainen naisen oikkuihin.
Yhteenvetona voisi sanoa että naiset haluavat miehen, tyttökaverit ovat erikseen. Älä usko kun naiset sanovat että olet juuri hyvä tuollaisena, älä muutu. Toki itse valitset, mutta jos haluat säpinää, on sinun alettava käyttäytymään "renttumaisemmin". Kunhan teet sen pilke silmässä ja tyylillä :)
kuinka monta kestävää onnellista suhdetta sulla on takana, veikkaan 0.
Juuri tuommoisia ajatuksia on liikkunut päässä omien kokemusten / havaintojen perusteella. Toivon kuitenkin ettei se pitäisi paikkaansa...
Kommentoikaahan naiset, onko tosiaan niin että kunnollinen, kohtelias ja empaattinen mies ei kertakaikkiaan sytytä, vaan pitää olla jotain särmää ja epäkohtaa jota sitten voi yrittää kesyttää??
Onneksi olkoon, veikkasit oikein. Suhteiden vähyys selittyykin juuri sillä naisten ristiriitaisuudella, sanotaan yhtä, toimitaan toisin :) Tämän läksyn olen vasta viimeaikoina oppinut.
eipä mulla sitten muuta kysyttävää olekaan. Kaikkitietävät selitykset ovat aina niitä huonoimpia, jos sulla olisi vähänkään kokemusta, niin ei olisi niin vahvasti näkemystä, sun kokemattomuutesi oikein paistaa tuosta kirjoituksesta läpi. Ja sekin varmasti sinun mielestä selittyy "naisten ristiriitaisuudella" tai muulla yhtä tollolla hätävedolla. Lycka till vaan sullekin.
No tarkoitus ei ollut esittää kaikkitietävää. Lähinnä esitin oman näkemykseni, niinkuin otsikossakin jo luki... Miksi otat asian noin tunteenomaisesti? En ole mielestäni mitään hätävetoja tehnyt. Olen vain liian monta kertaa huomannut pieneksi pettymyksekseni sen tosiasian, että se klisee "naiset rakastuvat renttuihin" pitää valitettavasti paikkansa. Siis minun kannaltani valitettavasti :)
Taasko on juuri se nainen loukkaantunut, jota tuo näkemykseni ei koske? Yleistäminen on ikävää, mutta ah niin välttämätöntä ainakin näillä palstoilla...
Naiset toivoo sisimmissään joutuvansa miehen jyräämiksi, jolleivat fyysisesti niin sitten henkisesti. Älä osoita naikkoselle mitään näkyvää arvonantoa tai huomiota. Älä availe ovia. Älä tule ajoissa mihinkään, etenkään treffeille. Älä ole rehellinen, puhu ympäripyöreitä sitoutumatta ikinä mihinkään konkreettiseen. Pyöritä peleissäsi useita ämmiä yhtaikaa, jos nämä tietävät toisistaan sen parempi. Nöyryytä narttulaumaasi julkisesti tekemällä esim. kahden kanssa treffit jonnekin yhtaikaa, jolloin nämä saavat repiä toisiltaan silmät päästä kamppaillessaan suosiostasi.
Noihin hyviin piirteisiin (kunnollisuus, kohteliaisuus ja empaattisuus) kun yhdistäisi vielä "pienen pilkkeen silmäkulmassa", sellaisen pienen kiusoittelun silloin tällöin...
Tylyys, kovismaisuus ja ilkeys ovat kuitenkin out.
Vaikka joku tuosta sun viestistä vähän närkästyikin, niin minä olen kanssasi vähän samaa mieltä. Olen 26 v. nainen ja olen todella usein ollut solmussa erilaisten suhteitteni kanssa. Olen voinut alussa olla todella kiinnostunut jostakin miehestä, mutta jos mies onkin kokoajan liian kiltti ja jotenkin heti valmis vakavaan suhteeseen ym. niin minua alkaa ahdistamaan ihan kamalasti. Mies saa olla ja hänen pitääkin olla rakastettava, sellainen huolehtiva ja sinusta välittävä, mutta ei liikaa (muuten ahdistus alkaa), mutta ei kuitenkaan ihan "varma" tapaus. Eli minä ainakin olen aivan täysin sellainen oikkunainen, mutta en todellakaan tahallaan. On vain vaikea välillä tietää, että mitä oikein itsekkään tuntee.
Jos sitä ei löydy, ei sille mitään voi. Vielä sä löydät senkin, jonka kanssa kipinöi molemmin puolin. Älä yhtään huoli, oot nuori vielä.
Eräs minut hyvin tuntenut nainen sanoi jotain juuri tuohon viittavaa: että minusta löytyy kaikki ihannepuolisolta haluttavat ominaisuudet, mutta joku kipinä vaan jää uupumaan. Ja naiselle se jokin kipinä painaa vaa'assa paljon enemmän kuin kaikki muut asiat yhteensä. Oli kyllä tosi masentavaa kuulla ja tämän tiedon kanssa on raskas elää. On niin vaikea ymmärtää naisen tunne-elämää vaikka kuinka yritän :(
miesten suusta kuultua. Ei ole sen mukavempaa kuulla miehen suusta, että on ihana ja hyvä tyyppi. Kaikin puolin mukava ja ihanne puoliso suorastaan. Mutta, jotain puuttuu... Olen tuon kommentin pari kertaa miehiltä kuullut, ja tulee kyllä mieleen, että mikä hitto se jokin oikein on? Mitä muilla on sellaista, mitä minulla ei ole?
vaistoaa jos mies ns. nössö. Siksi naiset rakastuvat aina lopulta renttuihin. Olet aina lopun ikääsi se luottoystävä, jolta voi aina pyytää apua: oli kyseessä sitten taulujen seinälle laitto, renkaiden vaihto, oikutteleva kodinkone, tietokoneen päivitys tsm. Ja jonain päivänä nainen pyytää sinua lapsenvahdiksi, koska luottaa sinuun 100%, mutta ett koskaan saa mitään muuta, koska ett lakkaa palvomasta nirppanokkia ja ett huomaa sitä vähemmän kaunista joka taaseen palvoo SINUA. Joten laske siis omaa vaatimus tasoasi naisten suhteen ja ota se vähemmän kaunis, saat hänestä uskollisen kumppanin.
Minua ei kyllä kukaan voi taluttaa narussa ja turha yrittää käyttää hyväkseen, vaikka olenkin antelias ja avulias. Ja ei minun vaatimustasoni ole mitenkään tavattoman korkea, ulkonäkö ei ole ollenkaan se tärkein asia naisessa josta kiinnostun.
johtuu varmaan siitä, että et ole tavannut oikeanlaista tyttöä/naista. Ikävä tosiasia on kyllä se, että RIPAUS "renttuutta" sytyttää. Ehkä se on peruja sieltä alkuaikojen viidakosta..
Toisaalta - suo anteeksi suorapuheisuuteni- saattaa joskus ihmisestä epäilyttävästi paistaa läpi "mä haluan jonkun",siis JONKUN, kunhan vaan on JOKU. Siitä ei liekki liioin roihahda.
Mun neuvo? unohda ne naiset ja keskity pitämään hauskaa, ne naikkoset seuraa sit siinä siivellä;)