Tykkään tosi paljon rakastelusta poikaystäväni kanssa. Olen aina valmis ja kostea (jostain ihme syystä) kun hän tulee lähelle. Nautin aivan mielettömästi naiseudestani.
Poikaystävä sai ennen seksiä niin paljon kuin halusi. Nykyään olen kyllästynyt, koska hänellä on aina valta päättää missä, milloin, miten. Jos itse ehdotan seksiä tai yritän tulla lähelle, halailla ja kosketella, hän ei ole lainkaan innostunut...on jopa puhunut, että aloitteeni aiheuttaa suorituspaineita.
Yhdessä ollaan oltu 3v.
Nyt en halua olla enää hänen kanssaan, koska koen hänen käyttävän väärin oikeuksiaan vartalooni. Ja sitten, kun on "antanut" tarpeeksi seksiä, hän on tyytyväinen, laiska ja saamaton. Lopulta seksi alkaa jopa kyllästyttämään häntä, ja hän hakee uutta tehoa pornosta.
No, ei seksiä enää. Meni viikko ja hän oli jo ihan sekaisin, yritti hellästi ja ties miten, mutta en vain halunnut enää. Hänen koko mielenkiintonsa oli taas minussa, seurasi katseellaan mitä ikinä teinkään.
Miksi sen pitää mennä näin? Onko naisen pakko koko ajan pitää yllä miehen kiinnostusta mitä erilaisimmilla tempuilla?
Tämä on todella ärsyttävää. Mitä jos jonain päivänä itse vain makaisin, tulisin hänen päälleen kun hän itse sitä vähiten haluaa, menettäisin mielenkiintoni häneen kun olen saanut kyllikseni ja jättäisin miehen odottelemaan seuraavaa mahdollista haluamiskertaani.
Ehkä pieni ongelma tämä, mutta kuitenkin pitkään jatkuessaan sen tasoinen, ettei tyttö halua jatkaa seurustelua.
Tavallaan vihaan omaa halukkuuttani ja "valmiuttani", vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin. Olen 20v ja luultavasti siis jokseenkin hedelmällisessä iässä ja vartaloni reagoi sen mukaan.
Mitä te ajattelette pojat? Käyttäydyttekö näin elämänne naista kohtaan? Onko tämä asetelma pakko hyväksyä?
Poikaystävä sai ennen seksiä niin paljon kuin halusi. Nykyään olen kyllästynyt, koska hänellä on aina valta päättää missä, milloin, miten. Jos itse ehdotan seksiä tai yritän tulla lähelle, halailla ja kosketella, hän ei ole lainkaan innostunut...on jopa puhunut, että aloitteeni aiheuttaa suorituspaineita.
Yhdessä ollaan oltu 3v.
Nyt en halua olla enää hänen kanssaan, koska koen hänen käyttävän väärin oikeuksiaan vartalooni. Ja sitten, kun on "antanut" tarpeeksi seksiä, hän on tyytyväinen, laiska ja saamaton. Lopulta seksi alkaa jopa kyllästyttämään häntä, ja hän hakee uutta tehoa pornosta.
No, ei seksiä enää. Meni viikko ja hän oli jo ihan sekaisin, yritti hellästi ja ties miten, mutta en vain halunnut enää. Hänen koko mielenkiintonsa oli taas minussa, seurasi katseellaan mitä ikinä teinkään.
Miksi sen pitää mennä näin? Onko naisen pakko koko ajan pitää yllä miehen kiinnostusta mitä erilaisimmilla tempuilla?
Tämä on todella ärsyttävää. Mitä jos jonain päivänä itse vain makaisin, tulisin hänen päälleen kun hän itse sitä vähiten haluaa, menettäisin mielenkiintoni häneen kun olen saanut kyllikseni ja jättäisin miehen odottelemaan seuraavaa mahdollista haluamiskertaani.
Ehkä pieni ongelma tämä, mutta kuitenkin pitkään jatkuessaan sen tasoinen, ettei tyttö halua jatkaa seurustelua.
Tavallaan vihaan omaa halukkuuttani ja "valmiuttani", vaikka tiedän että minua kohdellaan väärin. Olen 20v ja luultavasti siis jokseenkin hedelmällisessä iässä ja vartaloni reagoi sen mukaan.
Mitä te ajattelette pojat? Käyttäydyttekö näin elämänne naista kohtaan? Onko tämä asetelma pakko hyväksyä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä tein joskus niin, että hoidin oman tyydytykseni, nousin miehen päältä ja kiitin. Ukon ilme oli näkemisen arvoinen. Sain lopultakin aikaan sen keskustelun, mitä mies oli vältellyt. Ei varmasti toimi kaikilla, mutta meillä toimi. Ajattelemisen aihetta ;;)).
ottaa vastaan kaurapuuroa, kun tarjoullaan valmiina. Alussa on aina suurempi nälkä ja kaurapuuro tyydyttää nälän, mutta jos nälkjään on jatkuvasti tarjolla kaurapuuroa, joko kuumaa tai viileämpää, niin siihen kyllästyy.
Neuvo: Korjaa kaurapuuro pöydältä pois ja laita mies valmistamaan myös itse haluamaansa "puuroa", äläkä tarjoile kaikkea valmiina. Kaviaariinkin kyllästyy, jos sitä on jatkuvasti vain tarjolla.
Varmaan on totta, mutta tuntuu että seurustelen todella tyhmän miehen kanssa, joka ei osaa arvostaa minua. Ei nyt kauheasti nappaa lähteä parantamaan seksielämäämme.
Hänellä on kaikki mitä toivoa saattaa. Kaikki sellaiset edellytykset hyvään ellei jopa upeaan elämään. Ja hän on aikuinen mies (27v) joka on saanut tietääseni kokeilla minua ennen jos jonkinlaista naista.
En lähde enää opettamaan häntä, varsinkaan kun hän ei huomioi minua. Mielestäni toisen nautinnon huomioonottamista ei edes voi opettaa, ihmisillä on luontainen halu olla hyvä kumppanilleen. Jos näin ei ole, niin turha sitä on väkisin vääntää. En tarkoita nyt tässä jotain tekniikkajuttuja, esim. mistä kohdasta koskettamalla tuotat naiselle orgasmin, vaan tunnepuolen juttuja.
Fiilistä ei voi väkisin saada. Häntä ei ole kiinnostanut minun nautintoni varmaan koskaan, ja olen ollut tarpeeksi typerä jotenkin hyväksyäkseni sen.
Noh, ei ole pakko seurustella. Onneksi.
että otat puuron pois nenän edestä ja sanot, että sinulle ei riitä, että joku törkkää lusikkansa valmiille lautaselle.
Puuro täytyy siis ansaita, eli sinä kaipaat paljon muutakin kuin selälleen heittäytymistä ja jyystämistä. Sano suoraan ja jos ei tajua, niin jätä sille tyhjä lautanen pestäväksi ja katsele sellainen mies, joka ansatsee "leipänsä otsa hiessä"(lue:rakastaa ja haluaa tehdä kaikkensa kumppanin vuoksi/edestä).
Olen kokenut tätä samaa, tosin olen alusta asti ollut se enemmän haluava. ja suoraan sanoen se käy itsetunnon päälle, jos toinen ei syty lähentelyistä huolimatta. Alussa kaikki oli ihanaa ja molemmat saivat tarpeidensa mukaan. Mutta nykyään on eri, minä haluasin, mutta mies ei. Ja juuri niinkuin selitit, minullakin on mennyt kiinnostus koko hommaan. Ainut ongelma on vaan se että meillä päin seksiä ei ole enää edes viikon välein.eikä mieheni sitä edes pyytele. Se on jotenkin vaan unohtunut kaiken muun tieltä. Kaikki on muuten ihan hyvin, olemme helliä ja rakastavaisia toisiamme kohtaan, mutta ei seksiä.
Tässä ei nyt ole minkäänlaista vastausta ongelmaasi, mutta toisaalta tilanteesi on kuitenkin parempi kuin minun. :) Ja joskus voi pitää pientä taukoa, se vain parantaa ruokahalua. Sitä minäkin toivon ja yritän ymmärtää miestäni, jollaon todella stressaava asema työssään. saattaapi sekin viedä mehut häneltä.
Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta, vai pitikö tänne tulla ensin itkemään tuota juttua?