Avomieheni haluaa koiran, minä en. Nyt emme sitä edes saa ottaa koska asuntoomme ei saa eläimiä ottaa. Avomieheni on merimies ja tekee aina vajaan kuukauden töitä ja tulee sen jälkeen vajaaksi kuukaudeksi kotiin lomille. Avomieheni rakentaa omakotitaloa ja on sanonut että kun talo on valmis sinne muuttaa myös koira. Minä en koirista välitä:ne haisevat ja sotkevat ja vaikka sen koulttaisi hyvin niin on siitä aina omat vaivansa. Miten saisin miehen tajuamaan etten tosiaankaan aio hoitaa hänen koiraansa kun hän itse on töissä? Olen myös sanonut että jos hän tulisi maihin töihin niin koira voidaan ottaa koska hän voisi itse huolehtia siitä. Aina kun puhumme asiasta niin mieheni suuttuu kun en lämpene koiraideasta. Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta ja miten siitä on selvitty?
Koira
-b-
4788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ehdottaa miehelle, että jos hän välttämättä tahtoo koiran, hän sitten hankkii koiralle vakipaikan lähimmästä koirahoitolasta poissaoloviikoiksi. Ei hän mielestäni mitenkään voi olettaa, että sinä huolehtisit koirasta puolet ajasta, vaikka et ole sitä halunnut alkuunkaan.
Toinen juttu on se, että koiraan totuttuasi saatat muuttaakin mieltäsi.;) Mutta sen varaan ei miehen pidä laskea.
Ei ole kokemusta siitä, että oltais eri mieltä. Mutta sen voin vinkkinä sanoa, että jos valmiiksi vastustat ajatusta, kannattaa pitää päänsä. Koirista on aina enemmän työtä ja vaivaa kuin "pentukuumeessa" tulee ajatelleeksi. Rahanmenosta nyt puhumattakaan. Eli jos ei koira-asia etukäteenkään tunnu hyvältä vaihtoehdolta, ei se siitä varmaan paremmaksi muutu, kun "villakoiriakin" alkaa sänkyjen alla pyörimään.
On sitten toinen juttu, onko teistä tämän vuoksi pariksi ollenkaan, jos koira tulee kynnyskysymykseksi. Halusin vaan sanoa, että niin paljon kuin koirista onkin useimmiten iloa, niin vastenmielisesti ei sellaiseen kannata ryhtyä. Säästyypä yksi "pitovaikeus"koira joutumasta hetken kuluttua kiertoon.
Nimimerkillä Meillä aina koira
Itse olen sekä exille, että nykyiselle kumppanilleni tehnyt heti tutustumisen alkuvaiheessa selväksi tietyn litanian asioita itsestäni. Yksi niistä on, että en koskaan tule asumaan samassa huushollissa koiran kanssa, joten mikäli toisella on päinvastainen kanta, heipparallaa ja parempi onni ensi kerralla.
Vaikka mieheni saisi minkälaisen koirakuumeen, en tästä kannastani jousta ja hänellä ei ole mutinan aihetta, koska tiesi sen alusta asti.
Eikä meille tule koiraa sittenkään, vaikka yhteinen jälkikasvu joskus päättäisi sellaista haluta.
Eli kokemusta päinvastaisista mielipiteistä parisuhteessa minulla ei ole, koska en ole alkanut suhteeseen koiraihmisten kanssa. Aivan kuten karsin pois ne, jotka eivät koskaan halunneet lapsia tai muulla tavalla kaipasivat elämäänsä sellaisia asioita, jotka eivät omaan elämääni kuulu tai tule kuulumaan.
Pidä pintasi. Jos et aivan yhtä ehdoton ole kuin minä, lupaa koira ottaa kun miehen elämäntilanne on sellainen, että hän voi koiransa ihan itse hoitaa.
Jos kiukuttelee, anna kiukutella.
WOOHH! WOOHH! WOOHH!...