..hei...miten olette suhtautuneet ex:än uuteen puolisoon..minulla erosta on jo muutama vuosi...mutta, minulle on selvinnyt vasta myöhemmin että, selkäni takana oli jo "pientä peliä menossa kun olimme naimisissa. Työskentelemme samassa työpaikassa..mutta eri toimipisteissä.Olemme olleet "hyvänpäivän tuttuja.enään emme tervehdi toisiamme.. minulla on lapsia ja ne viettävät paljon aikaa myös isällään ja luonollisesti tämä uusi nainen hoitaa lapsiani...lapseni viihtyvät isällään ja hyvä niin..minulla on paljon vielä hampaankolossa..mietin kuinka kauan minua on nämä kaksi pettäneet..mutta onko sillä enään väljä? molemilla on jo omat elämät...mutta yhteisiin lasten juhliin en pysty menemään..en pysty kohtaamaan tätä"naista silmitysten...
en rakasta ex:ää ja tunteeni on ollut jo kuoleena jo pidemmän aikaa..tulemme toimeen hyvin..meillä on yhteishuoltajuus..ja se toimii hyvin..
olisihan se ihanne tilanne että lasten juhlat voisimme juhlia yhdessä..ja toimia lastemme parhaaksi, yhdessä myös uudet puolisot mukana..
aika dilemma..en tiedä miten suhtautuisin...
..olen saanut ex:mieheltäni myös viestejä joista voi lukea rivienvälistä että hänellä on minua ikävä....
erosta on aikaa kaksivuotta..miksi se vielä tuntuu kipeältä..vaikka, se on käsitelty, ja tunnepuoli kuollut..ei rakkautta..mutta yhteiset lapset ja muistot..ihme juttu
en rakasta ex:ää ja tunteeni on ollut jo kuoleena jo pidemmän aikaa..tulemme toimeen hyvin..meillä on yhteishuoltajuus..ja se toimii hyvin..
olisihan se ihanne tilanne että lasten juhlat voisimme juhlia yhdessä..ja toimia lastemme parhaaksi, yhdessä myös uudet puolisot mukana..
aika dilemma..en tiedä miten suhtautuisin...
..olen saanut ex:mieheltäni myös viestejä joista voi lukea rivienvälistä että hänellä on minua ikävä....
erosta on aikaa kaksivuotta..miksi se vielä tuntuu kipeältä..vaikka, se on käsitelty, ja tunnepuoli kuollut..ei rakkautta..mutta yhteiset lapset ja muistot..ihme juttu
Vastaukset 4
Vanhimmat
puolisoon voi suhtautua niin kuin kehen tahansa muuhunkin ihmiseen. Töks.
Kohtelen exäni puolisoa samalla tavoin ystävällisesti, kuin muitakin ihmisiä.
Sydänystäviä meistä ei tule, ei olisi tullut koskaan muutenkaan, eikä se olisi mielestäni korrektia exääni tai minun miestäni kohtaankaan. Välit voivat kuitenkin olla asialliset.
Menneet ovat menneitä, nyt on nyt.
Hei!
Lasten kannalta kaikkein järkevin vaihtoehto on tulla toimeen, sydänystävä ei tarvitse olla, mutta olet esimerkkinä lapsillesi ja toimi myös sen mukaisesti.
Lapsilla on helmpompi olla, jos aikuiset osaa käyttäytyä asiallisesti ja vaikka järjestää ne yhteiset pippalotkin, mutta tämä ei onnistu jos kaikki aikuiset eivät ole samaa mieltä.
Itse olen nyxksä ja eriskummallisessa tilanteessa olemme. Lasten äiti vain huutaa lapsille ja sanoo niille, että sanokaa niille niin ja näin ja lapset tulee meille kertomaan niitä ja näitä. Pimahdin ja sanoin, että en pidä tästä ollenkaan, kun aikuiset eivät voi keskustella aikuisella tavalla asioista, vaan lapset sotketaan aikuisten asioihin. En tiedä minkälainen meteli siitä on noussut, mutta olemme sitä mieltä!
"vapautin" uuden avokin tunnepurkauksistani,koska hän ei ollut mulle vastuussa exäni teoista!Eli pyysin exäni keskusteluun,jossa tein hälle selväksi sen mistä on huonot fiilikset,kerroin tajunneeni sen halvan pelin jota yhdessä ollessamme pelattiin selkäni takana!Lopuksi totesin,että yhä saan huonoja fiiliksiä silloin tällöin,mutta pidän mölyt mahassani,mutta vaadin että exäni tajuaa etten voi häntä ylimmäksi ystäväksi asettaa ja se voi näkyä eritavoin joskus!Kerroin ettei mulla ole mitään uutta vastaan,koska hän on mulle vieras ihminen ja hän oli vapaa kun yhteen menivät!Lasten kuullen,tai heidän läsnäollessaan en tuo esille tunteitani,heovat kaikkein vähiten vastuussa kenenkään aikuisen valinnoista,eivätkä ansaitse huolta tai epävarmuutta siitä miten aikuisten välit nyt makaavat!