No niinpä taasen yksinhuotajista. En koe itse olevani yhtään huonompi vaikka olen yksinhuoltaja. Ex-mieheni ei halunnut olla kanssamme, joten ratkaisu oli yksinkertainen. Yksin olen kasvattanut lapseni ja olen todella ylpeä hänestä ja hänen koulumenestyksestään, huolimatta että hän ei ole aivan terven. Iskä juuri ja juuri maksaa tietyn summan tilille kuukausittain. Olisin halunnut,että hän olisi ollut enemmänkin mukana lapsen kasvatuksessa, mutta ei voi tulla samaan juhlaan kanssani, vaikka olisi kyse omasta lapsesta.
Meidät yksinhuoltajat on koettu uhkaksi muka avioliitossa oleville ystäville. Kyllä silloin ollaan tosi epävarmoja omasta suhteesta. Itse olen seurustellut ja yleensä suhde on kestänyt vuosia, mutta viihdyn yksinkin tosi hyvin. En tarvitse ketään huolehtimaan asioistani, vaikka ei aina niin helppoa ole ollutkaan. Minulle on ollut tärkeää saada viettää aikaa lapsen kanssa kun hän on ollut pieni ja tarvinnut vanhempia. Valitettavasti toinen osapuoli ei aina ole ollut läsnä, huomannut vasta nyt asiat, vaikka sekin on hyvä että pitää jonkun verran yhteyttä.
Olen todella ylpeä tyttärestäni että itsestäni. Kaiken muun ohella olen kouluttanut itseäni ja löytänyt vierelleni ihanan ihmisen, josta pidän todella paljon. Toivottavasti saan viettää hänen kanssaan monia onnellisia vuosia.
Lopuski haluan sanoa, että miettikää hyvät aikuiset ihmiset. Vaikka ero on joskus välttämätön ei saa ottaa riitakapulaksi niitä rakkaita lapsia. Pitäisi pystyä heidän vuoksi joskus vaikeisikiin kompromissiin.
Meidät yksinhuoltajat on koettu uhkaksi muka avioliitossa oleville ystäville. Kyllä silloin ollaan tosi epävarmoja omasta suhteesta. Itse olen seurustellut ja yleensä suhde on kestänyt vuosia, mutta viihdyn yksinkin tosi hyvin. En tarvitse ketään huolehtimaan asioistani, vaikka ei aina niin helppoa ole ollutkaan. Minulle on ollut tärkeää saada viettää aikaa lapsen kanssa kun hän on ollut pieni ja tarvinnut vanhempia. Valitettavasti toinen osapuoli ei aina ole ollut läsnä, huomannut vasta nyt asiat, vaikka sekin on hyvä että pitää jonkun verran yhteyttä.
Olen todella ylpeä tyttärestäni että itsestäni. Kaiken muun ohella olen kouluttanut itseäni ja löytänyt vierelleni ihanan ihmisen, josta pidän todella paljon. Toivottavasti saan viettää hänen kanssaan monia onnellisia vuosia.
Lopuski haluan sanoa, että miettikää hyvät aikuiset ihmiset. Vaikka ero on joskus välttämätön ei saa ottaa riitakapulaksi niitä rakkaita lapsia. Pitäisi pystyä heidän vuoksi joskus vaikeisikiin kompromissiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se yhdessäolo ja sen mahdollistaminen vaatii ponnistuksia molemilta osapuolilta ja tarvittaessa joustoa jotta se perhe pysyy kasassa. Eli et voipestä käsisäsi sillä että miehesi ei halunnut olla kanssanne.
Se että lapsi menestyy koulussa ja muuten voi fyysisesti hyvin ei tarkoita että kaikki olisi hyvin.
Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus normaaliin perheeseen. Riistämällä lapselta perheen viette yhden elämän peruspilareista ja se vaikuttaa koko loppuelämän.
nimim. "itse avioerolapsi mutta omien lasten perheen joustamisella mahdollistanut mutta omasta lapsuudestaan ikuiset vammat saanut nyt jo yli 50 kymppinen mies ja kouluissakin hyvin menestynyt"
En yksilöi sinulle tapahtumia tarkemmin, mutta ihan hyvällä omallatunnolla voin sanoa olevan. Ehkä se vain kolahti kun arvostelin miehiä. Ja ei lapseni olisi niin tasapainoinen ja pärjäävä jos hän kärsisi¨, suhteet on kuiteskin jotenkin kunnossa. Ehkä sairaudet ovat kasvattaneet näntä ja hän ymmärtää ja arvostaa niiden kautta asioita paremmin kuin ikäisensä. En arvostele toista sukupuolta kun takinkääntäjiä löytyy feminiineissäkin.
Olen käsitellyt asian kohdaltani enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä asiat vain ovat menneet tähän ja pitää katsoa eteenpäin. Olen pystynyt antamaan hänelle tasapainoisen lapsuuden ja toivon hänen pärjäävän elämässään kuten tähänkin asti.
Kuten sanoin jo aikaisemmin toivon vain että aikuiset ihmiset voisivat käsitellä asioita ilman riitaa ja jopa käräjöintiä.
"Riistämällä lapselta perheen viette yhden elämän peruspilareista ja se vaikuttaa koko loppuelämän."
Olisit vielä täsmentänyt kuka on se riistäjä? Suostutko miehenä hyväksymään oman sukupuolesi edustajan riistäjäksi mikäli sellainen on ollut se, joka perheensä on jättänyt eli tehnyt vaimostaan yh-äidin?
Tyhmä lauseesi että "miehesi ei halunnut olla kanssanne..." Pah!
Miksi miesten on niin vaikea hyväksyä sitä, että heidän joukossaan on oikeasti sellaisia miehiä, jotka EIVÄT halua perhettä niskoilleen vaan hauskanpitoa useiden naisten kanssa? Tuomitsit tuossakin äidin, joka lapset kasvattaa....
Osaltani asian käsittely loppuu. Et tiedä asian taustoja kuten sanoin. Lisäksi ex-puolisoni ei ole mikään hauskanpitäjä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Asiassa on aivan toinen puoli kuten kerroin, mutta niitä en tässä kerro. Eroon vaikutti enimmäkseen sairaus ja sen tuomat muut vaikeudet, joten jätetään jossittelut sikseen.
Olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, en kaipaa entiseen. Tasapainoisena ihmisenä pystyn antamaan lapselleni sen mitä hän tarvitsee ja pystyy jo nyt itse tekemään isojakin päätöksiä. En ole koskaan ollut itserakas mutta voin nyt sanoa että todella hienosti olen elämässäni mennyt eteenpäin ja ylpeä kaikista saavutuksistani.
Aluksi suhde voi olla oikein hyvä ja tehdään lapsia...mikä muuttuu, kun lapset tulevat kuvioihin??? Nainen on ns varma tapaus, joten mies voi ruveta sooloilemaan...tämä on yllättävän yleistä...kaikki naiset eivät siedä hakkaamista, liiallista alkoholinkäyttöä, joka viikonloppuista kavereiden kanssa ulkona hyppäämistä, ainaisia ylitöitä,sohvaperunaksi heittäytyvää, uhkapelejä, jolloin rahaa ei tule talousmenoihin.. lista on pitkä ja nämä asiat yleensä ilmenevät vasta, kun tulee jälkikasvua...katselkaa ympärillenne...ja vikahan on sen nalkuttavan akan!! Ja nalkuttaminen on kaikkea, missä vähänkin puututaan miehen asioihin...