Olen liikkunut tuolla aikuisten tsäteissä nyt kuukauden päivät(nainen) ja ihmettelen kuinka pajon suoria tarjouksia tulee miehiltä...n.parisataa mese osoitteen kyselyä ja ainakin 50 suoraa ehdotusta tapaamisesta...
Suurin osa miehistä on varattuja ja naimisissaolevia...(sanoisin n.80-90%)ja he myös ilmoittavat sen heti kättelyssä...olen naimisissa mutta vieras kiinnostaisi...
Iältään nämä herrat ovat suurimmaksi osaksi 30-50 vuotiaita, enemmistö ehkä 40 nurkilla...Paha ikä siis...
Nuorimmat ehdotukset ovat alle 30 vuotiailta...
Itse olen 40 korvilla ja ilmoittanut sen myös, mutta näitä nuorukaisia ei ikä tunnu haittaavan.
En ole kylläkään näissä foorumeissa iskumielessä, vain juttelemassa ja hauskaapitämässä, mutta yllätti miesten, ja varsinkin naimisissaolevien aktiivisuus tällä saralla.
Onko keski-iän kynnyksellä olevien ihmisten liitot todella näin väljähtyneitä että seuraa haetaan aktiivisesti jopa netin kautta?
Kannattaisi varmaan jolaisen naisen katsoa vähän peiliin ja miettiä mitä voisi liittonsa hyväksi tehdä, muuten meillä 40-50 vuotiaitten eroluvut kyllä kasvavat.
Vai onko nykyisin jopa hyväksyttävää tehdä syrjähyppyjä kun on perhe, lapset , talot ja mökit hommattuna. Asiat pikku vaimolla hyvin...mies alkaa etsiä uusia haasteita..
Tarjokkaita on muuten monista sosiaaliluokista
yrittäjästä duunariin..mutta itselleni silmään pisti kuinka usein nimenomaan hyvin toimeentulevia miehiä.
Suurin osa miehistä on varattuja ja naimisissaolevia...(sanoisin n.80-90%)ja he myös ilmoittavat sen heti kättelyssä...olen naimisissa mutta vieras kiinnostaisi...
Iältään nämä herrat ovat suurimmaksi osaksi 30-50 vuotiaita, enemmistö ehkä 40 nurkilla...Paha ikä siis...
Nuorimmat ehdotukset ovat alle 30 vuotiailta...
Itse olen 40 korvilla ja ilmoittanut sen myös, mutta näitä nuorukaisia ei ikä tunnu haittaavan.
En ole kylläkään näissä foorumeissa iskumielessä, vain juttelemassa ja hauskaapitämässä, mutta yllätti miesten, ja varsinkin naimisissaolevien aktiivisuus tällä saralla.
Onko keski-iän kynnyksellä olevien ihmisten liitot todella näin väljähtyneitä että seuraa haetaan aktiivisesti jopa netin kautta?
Kannattaisi varmaan jolaisen naisen katsoa vähän peiliin ja miettiä mitä voisi liittonsa hyväksi tehdä, muuten meillä 40-50 vuotiaitten eroluvut kyllä kasvavat.
Vai onko nykyisin jopa hyväksyttävää tehdä syrjähyppyjä kun on perhe, lapset , talot ja mökit hommattuna. Asiat pikku vaimolla hyvin...mies alkaa etsiä uusia haasteita..
Tarjokkaita on muuten monista sosiaaliluokista
yrittäjästä duunariin..mutta itselleni silmään pisti kuinka usein nimenomaan hyvin toimeentulevia miehiä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eikös se pitäisi sen miehen mieluumminkin sinne peiliin katsoa? Vai oletko noin vanhanaikainen, että nainen tyytyy kaikkeen, ja korjaa vielä miehen jäljet, joka ei jaksanut tyytyä?
Minulle eräs nainen sanoi, että kaikki syövät kaurapuuroa ts. kaikki ukot pettää. Jos joku nainen tulee mulle sanomaan, ettei hänen ukkonsa petä niin voisin vetäistä vasemman koukun heti sanojan leukaan. Hakusessa ovat rehelliset luotettavat miehet. Kun kerran on olemassa "kilttejä" ymmärtäväisiä 5 sentin viihdykehu...a, niin kyllähän se helppoa sellaisen syliin on kaatua.
Surullista, mutta totta!
Etkö näe seuraavassa mitään ristiriitaa:
"Jos joku nainen tulee mulle sanomaan, ettei hänen ukkonsa petä niin voisin vetäistä vasemman koukun heti sanojan leukaan. Hakusessa ovat rehelliset luotettavat miehet."
Äly hoi...
Ehkä kaikille ei seksi olekaan elämän tärkein asia? Jospa joillakuilla on ykkössijalla kiinnostuksen kohteina, ja ajatuksissa jokin ihan muu, kuin seksi?
esim. minulla sellainen mies joka ei petä! eikä ole kovinkaan kiinnostunut seksistä!
Hmm. oliko ennen kiinnostunut, ootko ajatellut miksi ei enää ole? Näin meillä sitten jäätiin kiinni, kun ei ollut kovin kiinnostunut, kun sai muualta.
on rehelliset miehet. Ainahan soisi löytävänsä, vaan turhaahan se on!
Meil on hyvä seksielämä eikä kummankaan tartte pettää eikä petä.
Ei se oo koskaan ollu kiinnostunu seksistä enkä minäkään oo. Meillä on hellyyttä muulla tavalla. Pettäminen koskee vain seksiaddikteja.
kun entinen mies ei ollu seksistä kotona kiinnostunu mutta paljastu että oli toinen nainen ja ei jaksanu kotona enää!
loppuun/suhteen palajstumiseen asti ja sekös sitä kakkosnaista harmittikin. Ei se todellakaan ole aina seksistä kyse...
En ole noissa foorumeissa liikkunut, mutta olettaisin, että sinne ei välttämättä hakeudu mitään suomalaisten miesten keski-arvoporukkaa, vaan nimen omaan ne seuraa hakevat tyypit. Ihan niin kuin tämän uskottomuuspalstan kirjoittajista ei kannata vetää johtopäätöksiä suomalaisten avioliittojen tilasta. Ainakin itse olen pyörinyt täällä noin vuoden sen jälkeen kun mieheni uskottomuus paljastui. Sitä ennen elin parikymmentä vuotta normaalia perhe-elämää, muttenpa sitä ollut täällä kertomassa.
Neljäkymmentä on varmaan monessakin mielessä kriisi-ikä parisuhteessa niin miehelle kuin naisellekin. Siinä vaiheessa on saatu lapset vähän isommiksi ja toisaalta elämää on vielä jäljellä. Jos puolisot ovat vieraantuneet toisistaan, niin itsetunnon pönkittäminen ulkopuolista seuraa hakemalla on varmaan yksi keino.
... ei muu teksti vaan se että pidetään aina niin s...anan yksistään selvyytenä tuo lasten saanti.
Kaikki ei saa!! Koskaan!! Tämä poikkesi nyt asiasta mutta halusimpa vaan väliin sanoa että se ärsyttää oikeesti kun puhutaan iästä ja mitä silloin on "kuulunut" tapahtua.. lapset jo sen ja sen ikäisiä.
On helvetin paljon ihmisiä, täälläkin, jotka ei saa, tai muuten vaan edes halua sellaisia.
Jopa nyt vetäisit herneen nenään. Itsekin olen kuule kaikki lapseni saanut vasta hoitojen jälkeen, joten tuttua on. Oli ne lapset saatu tavalla tai toisella, lasten tulo varmasti vaikuttaa parisuhteeseen. Varmasti aika suuri osa nelikymmpisistä on isompien lasten vanhempia ja silloin on aikaa miettiä taas parisuhdetta. Eihän tämän nyt mikään sataprosenttinen totuus ole. Itsellänikin on tuttavia, jotka ovat saaneet ensimmäisensä vasta nelikymppisinä ja sitten on syystä tai toisesta lapsettomia. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että on olemassa yleisimpiä elämän tilanteita ja sitten niitä poikkeuksia. Eikä kai se sitäkään tarkoita, että kaikkien pitäisi pyrkiä yleisimpiin ratkaisuihin.
Se On se miehen luonto sellainen. Ei siihen mitkään ulkopuoliset tai yleensäkään mitkään asiat vaikuta. Miehet nyt vaan sattuu olemaan sellaisia. Eikä ne muuksi muutu. Luottamusta on tosissaan turha hakea. Miehet pelaa ja ottaa riskejä. Tiedetään. Nainen alistuu heikkona hetkenään miehen vietäväksi, ja saa katua...
Tuo on kyllä harhaluulo, ja ikivanha uskomus...
en tidä kaikista, mutta ainakin itse olen montakerta....
Uskolliset eivät edes käy täällä. Nämä ovat vaikeita asioita nämä ihmis-suhdeasiat.
suhtautuisi kovinkaan vakavasti miesten tsäteissä tekemiin ehdotuksiin. Hippusen epäilen, että suurin osa miehistä on siellä siksi, mitä itsekin kerroit; vain juttelemassa ja hauskaa pitämässä. Vaikka tapailisikin naisia, niin siinäkin on seksisuhteeseen vielä matkaa.
Minulla on useita miespuolisia ystäviä (iältään 20-50v ;D), jotka olen saanut matkan varrella harrastukseni kautta (ja osin myös töiden). En oikein tiedä mitä tekisin, ellei minulla heitä olisi! Voin hyvin kuvitella, ettei kaikilla varatuilla miehillä eikä naisilla ole mahdollisuutta tavata missään luontevasti vastakkaisen sukupuolen edustajia. Siksi netti on verraton keksintö. Kuten myös nuorillakin; tsätissä keskustellaan muutaman kerran ja päätetään tavata. Joskus siitä kehittyy jotakin, mutta usein ei.
Haluaisin tietää, saako tsätissä keski-ikäinen, kaljuuntuva, "ei-niin-sporttinen", varaton tavismies itselleen helposti deittiseuraa?? Eiköhän tuolla bittiavaruudessa kannata aina hieman liioitella hyviä puoliaan. Jos omalla yrittämisellä jotenkuten elää, niin on hyvintoimeentuleva...
Ai juu niin. Keski-ikäisen miehen ehkä suurin pelko on potenssin reistailu - juuri silloin, kun vaimon halut alkaa olla parhaimmillaan... Silloin on täysin luonnollista, että mies hakee hyväksyntää muilta naisilta. Ei siis seksiä, vaan hyväksyntää, joka muuten on ihmisen suurin tarve heti veden ja leivän jälkeen. Moni mies on muuten kiitellyt naista, joka kieltäytyy seksistä hänen kanssaan hauskan illan päätteeksi. Mies kokee joskus luontaiseksi miehiseksi velvollisuudekseen tarjota seksiä, vaikka haluaisi vain tuota hyväksyntää...
Kaikki miehet eivät petä kuten eivät naisetkaan. Seksi on yliarvostettu juttu, josta puhutaan liian paljon. Ehkä sillä saadaan keskittämään ihmisten ajatukset pois todellisista asioista. Minäkään en esim. pidä siitä, että jotkut nähdessään minut nuoren "poikaystäväni" seurassa heti kysyvät mitä mieltä mieheni on siitä?! Siis mistä? Ystävyydestä? Jonkun ikäiseni miehen seurassa käydessäni kahvilla/kaljalla/konsertissa tms. minulla on salasuhde. Hohhoijjaa.
Tuosta hyväksynnästä olen kanssasi samaa mieltä, samoin kuin siitä että seksi on todella nostettu jalustalle ja kuin kaiken kulmakivi ja asioiden (syiden/seurausten) alkulähde. Kait se on helppo sysätä kaikki ihmisten välillä toimivat/toimimattomat kemiat seksin syyksi?
Mutta tuo olettamuksesi "Keski-ikäisen miehen ehkä suurin pelko on potenssin reistailu - ..." ei oikein kolahda, ainakaan meikäläiseen. Tiedä sitten lienenkö poikkeus (?) 40 mieskategoriassa, mutta potenssin puutteesta ei ole tarvinnut koskaan kärsiä, eikä vaimonkaan. Taitaa vain meillä olla niin, että vaimon kiinnostus suuntautuu enempi muualle kuin lähimpään "helppoon ja varmaan" nakkiin eli minuun. Kummallista, sillä olen halukas tyydyttämään myös hänet jo osaan sen mallikkaasti tehdäkin (20-v kokemus...;=))
Mutta sano sinä naisena, muuttuuko naisen ajatusmaailma seksin (ja kumppanien) suhteen niin radikaalisti keski-iässä kuin on yleisesti annettu ymmärtää. Vai onko kyseessä myytti?
Minä voin vastata vain omasta puolestani. Olen ollut naimisissa neljännes vuosisadan. Mekin tiedämme ja tunnemme toistemme "varmat" nautinnon alueet. Minulla itselläni on ollut seksin tarve hyvinkin tasaista, mutta neljänkympin rajapyykin ylitettyäni seksin tarve on kasvanut aivan valtavasti. Mieheni on minua 8 vuotta vanhempi ja hänellä taasen seksin tarve on tasaantunut .. jopa vähentynyt. Olen valmis myös kokeilemaan kaikkea muutakin kuin samoja asentoja ja samoja juttuja ... mutta .. mies ei jaksa/viitsi. Olen yrittänyt kaikkea mahdollista .. eikä se ainakaan siitä johdu etteikö mieheni haluaisi minua.. hän vain haluaa harvemmin kuin minä. Olen kauhukseni huomannut, että kun mieheni tulee likelleni ja tekee aloitetta rakasteluun, niin minulta menee halut aivan heti. Ehkä se johtuu siitä kun tiedän kaiken menevän taas saman kaavan mukaan... Olen joskus ajatellut, että voi kun mieheni menisi kokeilemaan jotain muuta naista, ehkä vaihtelu toisi halut myös erilaisiin juttuihin. En kiellä etteikö minulla olisi käynyt mielessä "salarakkaan" hankkiminen, mutta kun haluaisin nauttia seksuaalisuudestani mieheni kanssa.
Oma ajatusmaailmani seksin suhteen ei liene kovinkaan muuttunut vuosien varrella, mutta avarakatseisemmaksi olen tullut, huomattavasti.
Yli kolmikymppiseksi pelkäsin uskottomuutta kuin ruttoa mieheni puolelta eikä koskaan edes juolahtanut mieleen, että itse voisin olla uskoton. Nyt tiedän senkin, että periaatteessa kaikki on mahdollista. Ihmisen luonne ratkaisee -ja ympäristö.
Tuo vaimosi suuntautuneisuus toisaalle tuskin johtuu kovinkaan paljon sinusta. Ihan normaali 40 kriisi :). Muutos ja vaihtelu ovat tuolloin jatkuvasti listaykkösenä. Tosin siinäkin pitäisi vain muistaa "kultainen keskitie". Jos hakee muutosta vain muutoksen vuoksi, voi menettää paljon. Luin juuri jostain, että pitäisi tietää päämäärä - muuten sitä ei ainakaan saavuta. Nelikymppisten kriisi johtuukin siitä, että he ovat jo päämäärässään. Saavuttaneet (kaiken?: puoliso, lapset, koti, työ) sen mitä ovat halunneet eivätkä tietenkään halua siitä luopua. Silti vaan tekee mieli jotain muuta ja uutta... Nelikymppisten kriisiä nimittäisin "Mitä nyt? -kriisiksi". Mutta sekin menee ohi aikanaan.
Olen seuraillut sinun, Riina, kannanottoja tällä palstalla ja vaikutat varsin tolkulliselta naiseläjäksi ;=). Mutta sitä ihmettelen, miksi aktiivisesti olet uskottomuuspalstalla? Onko kuitenkin niin, että asia jotenkin on elämässäsi vaikuttanut/vaikuttaa?
Mielipiteistäsi paistaa elämänkokemus ja -näkemys vähän laajemminkin, lienet harmoniassa itsesi ja ympäristösi kanssa?
Mielenkiintoinen kommenttisi oli tuo "Yli kolmikymppiseksi pelkäsin uskottomuutta kuin ruttoa mieheni puolelta eikä koskaan edes juolahtanut mieleen, että itse voisin olla uskoton." Omassa liitossani näen aika lailla samanlaisen kehityskulun, vaimo oli > 10-v järjettömän mustis (ja mikä pahinta, täysin aiheetta) meiksistä ja ns. joka askeleella kannoilla. Se oli jumalattoman ahdistavaa aikaa meillä, perusteeton mustiksena oleminen on sairautta ja sairastuttaa lähimmänkin ennen pitkää.
Mutta rakkauden takia kestin senkin vaiheen, vaikka monesti mietin toisenlaista elämäntyyliä. No, tilanne muuttui lähes yht'äkkiä kun vaimo alkoi lähestyä 40 ikää. Käänsi kelkkansa täysin. Aluksi tuntui tosi hyvältä, nähdä vaimon kasvavan siitä vaiheesta ulos. Muutama vuosi menikin mallikkaasti, jopa hienosti. Mutta sitten tuli ne ikävät asiat esiin, ne joiden takia hän näemmä muutti tyyliään. Sivusuhde jne. muita sotkuja enempi vähempi. Suoraan sanoen v-mäinen homma.
Mainitsit, että tuo vaihe menee (naisella) kyllä ohi aikanaan. Voi ollakin näin, mutta isompi kysymys minulle on, jaksanko sitä odotella... ja samalla haaskata elämääni ihmiseen joka on taipuvainen toimillaan hajoittamaan kun pitäisi rakentaa????
Tällä "uskottomuus"-palstalla seikkailen, koska minua kiinnostaa, oikeastaan enemmän kuin mikään muu maailmassa, tunteet ja suhteet :D. Näin on aina ollut. Ennen tosin katselin asiaa omasta subjektiivisesta näkökulmastani, mutta nyt olen laajentanut perspektiiviä "Häh, voiko noinkin ajatella/tuntea!?" -lähtökohdasta. Ja se on ollut, antoisaa ellei mullistavaa.
Mutta ei siinä vielä kaikki...- Muutama vuosi sitten (2002-2003?) kirjoittelin tällekin palstalle tosi tiukkapipoisia kommentteja... ruttoa kun pelkäsin... Yksi ainoa pieni episodi elämässäni sen jälkeen sai minut (johtui vain minusta) ja harmoniani täysin sekaisin. Huomasin samalla, että minä en ole virheetön (voi kauheeta!!!!!!) ja ihmettelin miten mieheni on jaksanut/sietänyt/kestänyt (miten ihmeessä?? Rakkautta?) minun mustasukkaisuuttani. Kuten sanoit; aiheetta - tiesin sen; silti olin mustis.
Yli 10v sitten mieheni oli jatkuvasti menossa ja kehoitti minuakin menemään. En mennyt, koska halusin olla kotona. Nyt mieheni on aina kotona (koska haluaa) ja minä aina menossa... Jos urputtaisi siitä (onneksi ei) niin sanoisin, että voi hänkin mennä ;).
Eräs tuttavani kysyi kerran olenko onnellinen avioliitossani. Sanoin varovasti jooo-o. Hän jatkoi; Eikö miehesi edes ole liikaa pois kotoa tai liian vähän? Silloin keksin yhden suurimmista älynväläyksistäni... Kerroin, että kun mieheni oli "aina" poissa, valitin siitä. Nyt kun mieheni on aina kotona, miltei valitan siitäkin. Jos hän taas olisi aina ollut tasaisesti kotona/poissa, niin luultavasti siitäkin olisi sanomista; liian tylsää ;). Eli teki toinen mitä tahansa, se toisen mielestä saattaa hajoittaa eikä rakentaa... ja lopulta se on kuitenkin täyttä elämää. Elämästä ei selviä hengissä eikä siitä voi poimia vain kaikkia itseään miellyttävämpiä kohtia. Parhaiten menee, kun oppii nauttimaan tuskasta ja vastoinkäymisistä :D :D :D! Ne vain pitää olla jonkunlaisessa balanssissa kaikkien mukavien kokemusten kanssa. Veikkaanpa,että vaimosikin huomaa omat erheensä ja alkaa arvostaa sinua enemmän kuin koskaan. Toivottavasti ehtii, ennenkuin sinulla on viidenkympin villitys...
No tarviiko sättäillä SexBarissa?
naisiakin jotka ajattelee vaan seksiä ja siinä ei katota onko varattu vai ei.Eivätkä kadu mitään.
Hei,
missä sä oikeen käyt chattaamassa? Mulle toi on ihan uutta..
että olen pettäjä puoli vaikka se oli mun ex nainen joka petti.
kolmasosa miehistä ketä oon pannu on ollu varattuja ja moni on yrittänyt baarissakin iskeä, mutta on kai niitä muutama jotka ei petä...
Minä myös sättäillyt ihan mielenkiinnosta ja olipa ilmoituskin, yllätys olikin suuri, vain ja ainoastaa avio/avomiehet olivat tyrkyllä ja minä kun vapaa sielu muutamille sit vastasin, kun uteliaisuus heräsi, kun tuli niin kauniita juttuja ja olisivat vienyt hotelliin, jotta saisi pitää hauskaa....
Ei kiinnosta tavata näitä varattuja, eihän niillä mikään muu ole mielessä kun saisivat pimppaa, niinkuin viestissäkin jo mainitsivat, että ilkeävätkin. Hyi ollakkaan mitä SIKOJA.
Kyllä täytyy sanoa, että raukkoja nuo miehet, kun eivät vaimoansa hyvänä pidä, eivätkä viihdy kotona.
...
...että miehet vaan pettää???
Mun vaimo jäi kiinni suhteesta toiseen mieheen tossa pari kuukautta sitten ja tiedän ettei ole mikään uniikki tapaus maailmassa. Eihän sitä tarvitse kuin mennä lähimpään baariin niin jo on joku nainen siinä jo kiehnaamassa. Itseäni ei silti vieläkään kaiken sen jälkeen mitä vaimoni teki kiinnosta muut kuin hän itse. Joku tähän voisi nyt sitten vastata että olen tietysti joku luuseri mikä kynsin ja hampain yrittää pitää kiinni siitä mitä on joskus "onnistunut" saamaan mutta kun kun ei ole niin!!! En vain ole kiinnostunut muista naisista ja piste. Kun olen jutellut näistä asioista muiden mies puolisten kavereideni kanssa niin myös heillä yksi tärkeimmistä arvoista on kunnioitus avioliittoa kohtaan. Kyllä minäkin heiluin kullin kanssa aikoinaan pitkin raittia mutta kun löysin sen oikean niin ei ole ollut sen jälkeen raitille ikävä! Ikävä kyllä kun olen lukenut näitä keskustelu -palstoja olen huomannut että Suomi taitaa olla melko täynnä todella sairaita miehiä JA naisia. P.S. Pettämiseen tarvitaan kaksi!!!!