Millä kohottaa anopin huonoa itsetuntoa? Minun anoppini on yli herkkä kaikenlaisille keskusteluille. Huomasin vasta nyt että sen ongelma on todella huono itsetunto. Hän etsii rivienvälistä kaikista minun puheista pahaa. Luulee ettei hänen ruokansa kelpaa minulle vaikka kuinka kehuisin. Alkaa itkemään jos minulla on jostain asiasta erilainen mielipide kuin hänellä. Ei siis kestä minkäänlaista väittelyä. Pahinta on tietysti se että minä en edes tiedä koskaan milloin olen pahoittanut hänen mielensä. En sittenkään erota jostain jutusta mikä siinä oli se kohta josta hän nyt loukkaantui vaikka kävisimme asiaa yhdessä läpi.
Anopin huono itsetunto
miniäkokelas
132318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sama juttu täällä, minun anoppi vaan tekee parhaansa peittääkseen epävarmuutensa.
Anoppi ei ole koskaan ollut töissä, joten nainen, joka käy työssä ei anopin mielestä välitä perheestään tai miehestään.
Anopilla ei myöskään ole koulutusta, joten koulutus on anopin mielestä niille, jotka eivät muuten pärjää.
Jos ostan itselleni vaikka uuden paidan. Saan kuulla anopilta, kuinka hän ei tarvitse jatkuvasti uuttaa päällepantavaa, kun on luonnostaan kaunis.
Isäni auto on liian halpa anopin makuun.
Tämä ei kohdistu vain minuun vaan myös miehen siskoon, jota anoppi kutsuu perheen häpeäpilkuksi. Sisko ei saa tulla kylään, jos anopilla on muita vieraita, ellei sisko (37 v.) pukeudu anopin valitsemiin vaatteisiin.
Muita perheenjäseniä kohdellaankin kuin kuninkaallisia. Eikä ihme, onhan anoppini itse kuningatar.
On se hyvä, kun löytyy muitakin ihmisiä, joilla on kokemusta näitä narsisti vanhemmista/appivanhemmista. Ettei tarvitse yksin pähkäillä, kenen päässä sitä vikaa on. Välttyy monelta mielipahalta, kun asian todellinen laita selviää, joka kyllä saattaa viedä vuosikausia.
Näissä asioissahan, ei puhuminen auta mitään. Tilanne ei tule koskaan muuttumaan, vaan siihen on koetettava jotenkin sopeutua ja opeteltava sen asian kanssa tulemaan toimeen.
Joo, vielä kun näihin ominaisuuksiin yhdistetään se, että anoppi kehuu tutuilleen, kuinka minä miniä olen niin pätevä ja fiksu ja etevä...olehan Hänen miniänsä.
Mutta minua itseäni kohtaan voikin olla sitten ihan P. Varsinkin silloin, kun muut eivät ole kuulemassa.
Kesti vähän aikaa kun opin hyväksymään ajatuksen, että anoppini kadehtii omien lapsiensa elämää ja tuntee jääneensä kakkoseksi, kun poikansa meni naimisiin ihmisen kanssa, joka on toteuttanut ne suunnitelmat, jotka anopilta itseltään jäivät vain suunnitelmiksi.
Olen oikeastaan surullinen hänen puolestaan. Toisaalta hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet valita toisin.
Hän tietenkin kehuu sinua siksi, koska se nostaa hänen "arvoaan" hänen ystäviensä silmissä. Olen monasti tätä asiaa miettinyt ja tullut huomaamaan sen tosiasian, että nämä "kohtaukset" tulevat juuri silloin pahimmin esiin, kun hänellä on tavallaan aihetta kadehtia minua, jostakin sellaisesta asiasta, mistä hän itse jää paitsi.
Ilkeilyllä, mitätöinnillä ja syyllistämisellä ei todellakaan ole mitään rajaa. Se voi olla palautettu joululahja epäsopivana, tai ikävä arvostelu/huomautus muiden ihmisten kuullen. Eli näin hän pyrkii manipuloimaan ihmisiä ja näyttämään valtaansa, joka ulottuu myös sinun kotiisi asti.
Kuulostaa niin tutulta. Sain kolmena vuonna anopille ostamani syntymäpäivä- ja joululahjat takaisin. Aluksi käytin paljon aikaa lahjan valitsemiseen siinä toivossa, että anoppi tällä kertaa olisi saanut mieleisensä lahjan.
Eräänä jouluna, kun vietimme joulua minun vanhempieni luona, anopin tehtäväksi jäi antaa ostammamme lahjat mieheni sukulaisille. Joulun jälkeen paljastui kuitenkin, että anoppi oli vienyt lahjat suoraan kierrätyskeskukseen, sillä ne olivat hänen mielestään naurettavia ja noloja antaa muille perheenjäsenille. Silloin päätin, että mieheni saa hankkia kaikki lahjat omille sukulaisilleen ja minä omilleni. Ja mieheni ostama sama suklaarasia, onkin ollut suuri yllätys ja toivottu lahja joka vuosi, toisin kun minun osatamani "Iittala-krääsä".
Kun vanhempani tekivät remonttia ja näytin anopille kuvia, tokaisi anoppi vieraiden aikana, että hekin olisivat varmasti valinneet nuo huonekalut, jos ei olisi ollut varaa muuhun.
Anopin oma koti ei todellakaan ole aivan hiljattain remontoitu.
Kun appeni soitti kesällä grillijuhlissa vanhoja levyjä, tuli anoppini ulos ja alkoi huutamaan minun vanhemmilleni, että heilläpäin ihmiset kunnioittavat toisten yöunta, vaikka vanhemmillani ei ollut mitään osuutta koko asiaan.
Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu jokaikinen kerta vieraillessamme anopilla.
Anoppini persoonallisuutta kuva se, että hän on täydellinen kopio Pokka pitää-sarjan päähenkilöstä. Hän on kotirouva, joka leipoo hyväntekeväisyyskakkuja ja kertoo, kuinka arvostettu hän on seurakunnassa. He eivät kertakaikkiaan tulisi toimeen ilman häntä.
Miten sinä olet toiminut näissä tilanteissa? Jätätkö tällaiset kommentit omaan arvoonsa ja olet hiljaa vai puolustatko itseäsi?
EI:n sanominen tai vastustaminen saa vain aikaiseksi "kyyneliä ja syytöksiä" ja todistelua siitä, miten huono tytär olen. Joten tietyt asiat annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Koska narsistille on turha yrittää puhua näistä epäkohdista. Sillä hän ei ymmärrä tekevansä mitään väärin. Hän on mielestään täydellinen ihminen ja sen hän todistaa itselleen sillä saamallaan arvokkaalla "suklaarasialla", joka ajaa aina ohi sinun ostamiesi lahjojen. Teitpä sinä mitä hyväänsä, niin se ei koskaan riitä hänelle.
Olen itse pyrkinyt vetämään tietyt rajat hänelle ja hänen käytääntymiselleen ja kun asiat menevät "övereksi", olen suoraan sanonut hänelle, että näin et voi toimia. Vanhempiaan ei voi valita, joten olen yrittänyt kestää hänen nälvimiset ja laittanut ne tämän "sairauden" piikkiin. Tuntien välillä suunnatonta murhetta, hänen käytöksensä takia.
jos tuollaisen kanssa joutuisi kommunikoimaan. Eihän siitä hyvänen aika mitään tule jos koko ajan joutuu miettiä että loukaantuuko toinen tästä ja tästä. Varsinkin kun toinen on päättänyt loukkaantua vaikka sanoisi mitä. Varmaan jotain ihme huomionkipeyttä, ota tuosta nyt selvää. Itse jättäisin vierailut/keskustelut minimiin.
Jos olette aikuisia ihmisiä, niin teillä on oikeus valita seurustelupiirinne. Vaikka sitten ovat sukulaisia tai perheenjäseniä niin kukaan ei pakota teitä seurustelemaan keskenänne. Sen verran itsekunnioitusta jokaisella kuuluu olla, ettei anna toisten nujertaa tai tallata päälleen. Jos on kerran kertonut ettei aio sietää enää vastaavaa käytöstä, ja se kuitenkin vain jatkuu, niin silloin on tehtävä omat ratkaisunsa. Eräs telkkarista tuttu "Dr". sanoi; "sinua kohdellaan juuri siten kuin opetat ihmisiä sinua kohtelemaan".
Se olisikin helppoa jos ei tarvitsisi seurustella muiden kanssa kuin oman kumppanin kanssa. Minun tapauksessa meidän täytyisi tulla kaikkien toimeen keskenään, kun on kyseessä maatila. Me emme pärjää kahdestaan, niin täytyisi joku ratkaisu tulla että me kaikki 4 tulisimme kaikki hyvin toimeen.
Ehkä tuo Dr. Phil:n antama neuvo pätee normaali ihmisiin, mutta narsismin ollessa kysymyksessä, se ei toimi. Koska siinä ei mitkään käyttääntymismallit auta. Teit hyvin tai pahoin, niin lopputulos on aina sama.
Ja se, että lopetat täysin yhteydenpidon, toimii ehkä miniä/anoppi -suhteessa. Mutta kun on kysymyksessä omat vanhemmat, tilanne muuttuu aika hankalaksi, koska joudut myös katkaisemaan toiseenkin vanhempaan välit, joka on kuitenkin syytön tähän tilanteeseen. Ja silloinhan tämä narsisti on juuri saavuttanut haluamansa, eli on jälleen pystynyt taas kerran manipuloimaan ympäristönsä ihmissuhteita.
Ymmärrän kyllä että olet tukalassa tilanteessa. Sinun on kuitenkin valittava.
1 Joko keskustelette avoimesti ja rehellisesti tilanteesta kaikki neljä, ja pääsette yhteiseen sopimukseen käyttäytymisestä
2 Pidät suusi kiinni ja pidät "mölyt mahassa"
3 Lähdet pois
Viimeinen vaihtoehto on tietysti radikaali, mutta tämä on SINUN elämäsi, sinun on ITSE päätettävä miten sen elät.
Tartu "härkää" sarvista, ja ota vaikka perheneuvoja tai muu asiantuntija mukaan keskusteluihinne niin homma ei mene:"joopas, eipäs" väittelyksi.
Tsemiä, toivoo eräs siskostaan "irtisanoutunut".
Kannattaisi ehkä näyttää tämä viestiketju anopillesi, niin ehkä "viesti" menee perille miltä sinusta tuntuu.
Lue vaikka Raimo Mäkelän kirja "Naamiona tervemieli", joka kertoo narsismista. Niin ymmärrät sen, että tämä viesiketjun näyttäminen narsistiselle ihmiselle ei hyödytä mitenkään.
Tälläinen persoonallisuushäiriö on siitä katala juttu, että sitä ei pillereillä paranneta ja siihen ei taida muutakaan apua löytyä.