suku on hyvä

Olen huomannut, että yleensä lapset ja vanhemmat, sekä sisarukset ovat tekemisissä vanhempien kuolemaan asti.Kun lapset ovat pieniä, tarvitaan sitä "pahempaa kuin hirviö"- anoppia heitä hoitamaan.Hyvinkin usein vanhemmat auttavat myös taloudellisesti, vaikka siitä ei puhuta.Minun tuttavapiirissäni se on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.Tähän ei nyt kenenkään kannata takertua.Tiedän kyllä, ettei se päde kaikkien muitten kohdalla.Sitten on kaikki lasten juhlat, kastetilaisuus, syntymäpäivät, rippi- ja ylioppilas- tai muut valmistujaisjuhlat ja lopuksi yleensä häät. Näihin tarvitaan osaanottajia.Viimeisen vanhemman hautajaiset saattavat jäädä viimeisiksi yhteisiksi sukujuhliksi.Perinnönjaossa sitten tunteet kuumenevat ja yhteydet pistetään poikki.Kun usein asutaan vielä eri paikkakunnilla, niin sinne jäivät siskot, veljet, sedät, tädit,serkut, kuka minnekin.Ei auta kuin jatkaa kiertokulkua oman perheen voimin.Naimattomille ja lapsettomille tällainen on varmasti usein henkisesti raskasta.

Minulle tärkeitä ovat sisarukset ja heidän perheensä sekä äitini. Isovanhemmat ovat kuolleet. Tädit, sedät ja serkut ovat jääneet. Varmaan välimatkan ja ikäeron takia. Ei olla suutuksissa, mutta ei myöskään tekemisissä mitenkään. En jaksaisi teeskennellä välittämistä, kun en ko. ihmisiä enää edes tunne.

Minua ärsyttää vanhan anoppini ainainen hössötys sukulaisista.
Minua ei kiinnosta yhtään mitä sukulaisille kuuluu. En halua nähdä heitä enkä halua kuulla heistä mitään.
Mummo ostaa kaikille sukulaisten vauvoille rotinat ja aina hössöttää niistä vauvoista.
Minä toivon, että koko suku pysyy minusta niin kaukana kuin mahdollista.
Nykyään ihmisillä on perempia ihmissuhteita ystävien kesken kuin sukulaisten kesken.