.. Olen niin mielettömästi rakastunut, ollut jo monta kuukautta että koko sielu on kipiä.. ja minua rakastetaan niin paljon niin paljon, että oikein tunnen sen itsessäni...
ensimmäistä kertaa pitkässä elämässäni tunnen näin valtavaa tunnetta, kokonaisvaltaista, ja saan ottaa vastaan ihanaa rakkautta ihanalta mieheltä... joka ei ole oma....
Tähän liemeen olen minä avioliiton satamassa oleva pudonnut...
Ja on lapsiakin.... kohta teen aviorikoksen aivan varmaan.... tavallaanhan olen sen jo tehnyt.....
Tuskin mikään enää voi palata entiselleen... kannattaako yrittääkkään....
Jos vain tunnustaa tosiasiat, ja alkaa tehdä eroa.. kyllä kait ne lapset tulee hoidettua yhteishuoltajuudellakin ihan hyvin, kun tahtoa on...
Uskaltaako elämässään heittää roskiin suuren rakkauden, mitä luulette?
ensimmäistä kertaa pitkässä elämässäni tunnen näin valtavaa tunnetta, kokonaisvaltaista, ja saan ottaa vastaan ihanaa rakkautta ihanalta mieheltä... joka ei ole oma....
Tähän liemeen olen minä avioliiton satamassa oleva pudonnut...
Ja on lapsiakin.... kohta teen aviorikoksen aivan varmaan.... tavallaanhan olen sen jo tehnyt.....
Tuskin mikään enää voi palata entiselleen... kannattaako yrittääkkään....
Jos vain tunnustaa tosiasiat, ja alkaa tehdä eroa.. kyllä kait ne lapset tulee hoidettua yhteishuoltajuudellakin ihan hyvin, kun tahtoa on...
Uskaltaako elämässään heittää roskiin suuren rakkauden, mitä luulette?
Vastaukset 16
Vanhimmat
On niin tuttua tekstiä!!!
Kun itse elän liitossa jossa en saa hellyyttä ja rakkautta eikä puhumisesta tule MITÄÄN. Ja sitten yhtäkkiä löysin NIIN todellisen rakkauden!!! Voi HYVÄNEN aika kun oli IHANAA olla hänen lähellä... Ne yhteiset, salaiset, hesan reissut olivat rakkautta ja rakastelua täynnä... Uskomattomia tunteja... Kun ymmärsimme toisiamme niin hyvin. Opimme tuntemaan toisemme hetkessä paremmin kuin puolisomme tunsimme, siis molemmilla oli perheet ja pieniä (3-8v KAIKKI!!!).
Löysin VIHDOIN naisen joka osasi rakastaa ja keskustella ja analysoida itseään ja tunteitaan. (Olen vakuuttunut ettei naiset osaa rakastaa ja edelleen olen sitä mieltä. Poikkeuksia on, mutta HYVIN harvassa niitä on...HÄN oli yksi miljoonasta ja TIESIN että hän on olemassa.)
Eivät sanat sitä riitä kertomaan-sitä yhteistä tunnetta!!! R A K A S T A M M E toisiamme......
Siitä on jo yli kaksi vuotta kun tapasimme ja rakastuimme. Ja niin raskasta kun se onkin, ei hän, enkä minä pysty tuomaan sitä surua lapsillemme... siis sitä että HEIDÄN maailmansa loppuisi siihen kun omat perheet eroaisi.
Eikä hän halua tuottaa pettymystä lastensa isälle, joka on HYVÄ isä ja kohtelee häntä hyvin, ei juo, ei polta, on rauhallinen lapsiaan rakastava.
Kännykkä lasku ei ole kertaakaan ollut alle 350/KK, parhaimmillaan se on 800mk/kk.
Onhan muitakin syitä, kuten PIENI paikkakunta, mutta hän ei perhettään riko, vaikka ehkä pystyisin... Minulla on siis elinkautinen vankeus ja nukun sellaisen kanssa, jota en rakasta ja rakastan sellaista jonka kanssa en voi nukkua vaikka haluaisin. Sydän särkyy joka päivä vähän... kukaan ei tiedä, emmekä ole asiasta puhuneet kenellekään. Puolisot ovat huomanneet jotain, mutta ovat antaneet asian olla...
LASKEN tunteja,päiviä, kuukausia ja vuosia, kunnes saan hänet omakseni. Milloin se on, en tiedä, joku päivä kuitenkin... TIEDÄN sen...
Voi kun tietäisit miten koskee KOKOAJAN!!! KOSKEE niin helvetisti, mutta onneksi se olen minä johon koskee, eikä lapseni.
Mieti tarkasti !!! Minä tein päätökset yhdessä HÄNEN kanssa. Sinä teet omat päätökset. Voimia sinulle
nimim.. 318
teilläkin.
Juuri tuon haluaisin välttää!
Ensin ajattelin, etten voi rikkoa lasten maailmaa, mutta nykyään jo ajattelen, että jos olen onnellinen, voin antaa enemmän lapsillekin.
Tämä kokoaikainen kärsimys on yhtä helvettiä.. en ajattele muuta kuin tuota toista, mieheni on huomannut jo, aikaa sitten että jokin on pahasti pielessä... en jaksa edes lasten kanssa.... mikään ei tunnu miltään.. paitsi silloin kun tapaa tuon toisen..
On ehkä kuitenkin rehellisempää tehdä sitä mitä haluaa, näin omalta kohdaltani asian näen. -Vaikka kyllä olen tosi tietoinen moraalini huonoudesta, ja ajattelen itsestäni tosi pahasti välillä.
Kärsimyksen kestämistä teille, menkööt vuodet joutuin.
Me taidamme olla molemmat niin omistushaluisia, ettei jakamisesta taitaisi tulla yhtään mitään.
Olisin ollut kiinnostunut tietämään, mitä tekemistä kännykkälaskujen suuruudella oli kertomuksesi isän hyvyyden kanssa?
ymmärsit väärin. Hänen puoliso on lapsillensa hyvä isä ja sitä en voi kieltää.. Lasku on minun ja se tulee siitä kun pitää yhteyttä jokapäivä sen ihmisen kanssa jota rakastaa...
ongelma, ei voi muuta kun ihmetella! mien joku paastaakin tilanteensa tuohon jamaan...?
'Miten joku päästääkin..?'
Ei kyse ole päästämisestä. Me emme kertakaikkiaan pysty hallitsemaan itseämme joka asiassa sataprosenttisesti. Vai kehtaatko väittää ettet ole koskaan tehnyt jotain mikä olisi ollut viisaampi jättää tekemättä tekemättä? Ajattelen että joskus vain joudumme hyväksymään itsessämme piirteitä, joista ei pidä...
Täytyy sanoa,että kun oman sopanne olette keittäneet ja siinä liemessä saatte lillua. Ei käy kateeksi, mutta ei myöskään sääliksi. Mielestäni olisi asillista puolisoasi kohtaan, että otat rohkeasti asiat esille ja rupeette rakentamaan joko puolisonne kanssa uutta elämää tai sitten teette pesäeron. Jos saisit ihastuksesi itsellesi niin mitäs sitten 10 vuoden päästä?? Vaihtoo vaan??
...kun olet löytänyt hänen laisensa ihanan ihmisen. Ole iloinen kun saat edes palasia, olen samassa jamassa ja tiedän mistä puhun. Parempi näin kuin täysin ilman tätä suhdetta.
Meinasi tulla tippa silmään kun luin tuon sinun tekstisi. En haluaisi olla sinun paikallasi. Toivon voimia sinulle ja myös perheellesi.
"Me emme kertakaikkiaan pysty hallitsemaan itseämme joka asiassa sataprosenttisesti. Vai kehtaatko väittää ettet ole koskaan tehnyt jotain mikä olisi ollut viisaampi jättää tekemättä tekemättä?"
-sanoisinko etta kylla olen jattannyt typeryydet tekematta. olen aina elanyt hyvalla omallatunnolla. ei siis mieleeni tule asiaa jota katuisin.
"Ajattelen että joskus vain joudumme hyväksymään itsessämme piirteitä, joista ei pidä."
-ne piirteet taas ovat asia erikseen. kai jokaisessa joku piirre on josta ei tykkaa. mutta kukaan ei ole taydellinen. esim. mina suutun joskus vahan turhan hjelposti, mutta se ei ole asia joka saisi minut toivomaan etta olisin erilainen. kysehan on nimenomaa siita, miten HILLIYSEE itseaan! ja itseaan voi "kouluttaa". ei tarvitse sanoa, etta mina nyt vain hyvaksyn itselleni tallaisen asian. niista huonoista piirteista tai tavoista voi paasta eroon jos tarpeeksi haluaa.
...joo just!! Niin, että rakentaisin jotain ihmisen kanssa joka on ihan erilainen, eikä pysty ilmaisemaan tunteitaan puhumattakaan muusta kommunikoinnista, keskusteluista yms... Ja se toinen oli vaihtoehto oli pesäero ja lapset olisivat taas heittopusseja idioottimaisten vanhempien ihmissuhdeongelmien uhreja, EI KIITOS!
Mielummin itse kärsin kuin annan lasteni kärsiä...
kannattaako hajottaa oma avioliitto ja perhe jonkun toisen miehen takia! eiko se avioliitto ole kahden lupaus rakastaa ja kunnioittaa toisiaan siihen asti kun kuolema erottaa, vai eiko silla ole enaa sita merkitysta nykypaivana? sellaiset henkilot jotka eivat kykene sitoutumaa yhden kanssa, olisi parempi olla menematta naimisiin. vai etko enaa ole onnellinen avioliitossasi? onko kyseessa muukin kuin arki? mieti millaista hallaa ero tekisi miehellesi kun jattaisit hanet toisen miehen takia?
ei kannata lopettaa kumpaakaan vaan anna ajan kulua, sillä jos jätät perheen ja perustan tään uuden kanssa perheen niin sinulla on taas samajuttu edessä oma alkaa tuntuu omalta ja vieras olisi taas makeampaa.
Itse olen myös ollut rakastunut toiseen noin 4 vuotta ja olemme yhä yhdessä. Päätimme pitääkkin vain salaisena suhteena koska jos molemmat jättäisi perheen ja alkaisimme olemaan kokoajan yhdessä niin luulempa että se ihana kaipuun tunne loppuisi ja alkaisi tylsä arki. Kun harvoin näkee ei muuta tehdä kun rakastellaan ja vietään ihania hetkiä yhdessä. Ja ihanaksi sen tekee myös se että se on salaista, jännittävää onnen huumaa.
Vaikkakin se koskee ja on ikävä mutta sen korvaa sitten se onnen tunne kun näkee vaikka välissä olisi ollut useampi kuukausi.
Mutta älä missään nimessä eroa, siitä ei ole muutakuin haittaa teille molemmille ja perheille tietysti. Jos on lapsiakin niin niistähän sitä sanomista aina löytyy ja tämä uusi kaveri ei varmasti ala kuuntelemaan kauaa sitä ex: nakutusta sinulle tai hänelle mutta loppujen lopuksi siitä tulee tappelu ja taas on ero edessä.
Annat vain ajan kulua niin se menee sitten niinkuin omiin uomiinsa ja voihan ollakin että uusi alkaa tuntumaan tylsältäkin, niinkin voi käydä, ethän voi tuntee sitä vielä kunnolla kun on kulunut vasta muutama kuukausi.
Eipä taida meistä olla samanlaiseen käytäntöön... olemme kyllä asiasta puhuneet, mutta kyllä kait kovempi päätös täytyy tehdä...
Toi ajan kulumisen odottelu kyllä on asiaa. Kun riittäis vaan kärsivällisyyttä.
Tsemppiä sulle.
että tämä Salla on HUORA.
Naisilta pitäis lopettaa reginan lukiminen!!
Tääkin tarina oli suoraa sieltä. Elämän realiteetti hämärtyy kun lukee niitä siirappijuttuja.