Avoliitossa 2 kk ja nytkö ero

nyt on vuokrat puoliksi, ruoka ja vaatehuolto pelaa... mihin sitä jutustelua ja seksiä tarvii.;)
Kahdessa kuukaudessa ei noin totaalista kyllästymistä tule, jos on ollut aidot tunteet pelissä.
Älä nyt ole turhan hempeä, vaan ilmota että nyt tuli kortteerin vaihto.

"Minä en olisi vielä valmis tällaiseen. "

Tuollaiseen ei pidä olla koskaan valmis!

vanhanaikaisimpaan ja helpompaan retkuun :(

Ikävää, että naiset ei koskaan opi, muuten kuin kantapään kautta.

Mies jaksoi varmasti hyvin esittää intohimoista rakastajaa, elämäsi miestä, täydellistä kumppania ja kaikkea mahdollista, niin kauan, että pääsi kattosi alle ja palautti oman persoonansa ja luonteensa normaaliksi.

Nyt voi makoilla, on siivooja, ruoanlaittaja, pyykinpesijä ja joku, joka odottaa kotona, kun juoksukierre taas alkaa.

Hän myi kaiken, jätti taakseen asuntonsa, hankkiutui eroon huonekaluistaan ym. eli et voi sysätä häntä puistoon, eikä hänellä taida olla mitään aikomustakaan alkaa hommaamaan nyt kaikkea uusiksi. Syyllistää sinut täydellisestä hyväksikäytöstä, jos vähänkään vihjaat eroon.

No eip. voi muuta sanoa, kuin oppia ikä kaikki.

Sun pitäisi kyllä itse vielä asua vanhempiesi luona kun pitää leikkiä kotia ja perhettä. Omapa on vikasi, kannattaisi ottaa elämä ehkä vähän vakavammin.

Voit lohduttautua sillä, että et ole ainoa joka on tuohon samaan vanhaan ansaan mennyt. Sääli että tuossa alkuhuumassa ei ajatella yhtään järjellä asioita. Mietis nyt. Kokonaista 5 kuukautta yhdessäoloa ja kauhealla vauhdilla piti päästä saman katon alle asumaan. Niin ne enkelit muuttuu piruiksi, kun uhri on saatu nalkkiin. Toivottavasti otat opiksesi tästä kokemuksesta, etkä ota enää ketään sinne asumaan. Parempi niin että kummallakin on omat asuntonsa. Ja jos nyt jokin pakko saman katon alle on muuttaa asumaan, niin seurustele edes nyt vaikka sen vuoden-parin verran ensin alkuun. Jos mies antaa munaa, sanoo sua kauniiksi ja tuo kukkasia. Se ei vielä tee miehestä maailman parasta. Tietty rakastuneena se sellaiselta tuntuu. Mut nyt se järki käteen!

Minkä Jumala (= rakkaus)yhdistää sitä ei ihmisen tule erottaa. Koskee myös avoliittoja, näin näkisin. (Avoliitto tarkoittaa sitä, että rakastetaan ja muutetaan yhteen. - MYÖS VASTOINKÄYMISISSÄ!) Oma yhteinen tieni mieheni (30 vuotiaana eläkkeelle alkoholin vuoksi) kanssa alkoi samoissa merkeissä. Mutta hyvin on (olen) kestänyt! Eikö sanassakin sanota, että mitä enemmän kärsit sitä kirkkaamman kruunun saat. Ole onnellinen. Taivaassa tulet saamaan palkinnon.

Osanottoni tilanteesta :/ Itselläkin tuli ero avokkiin alle 3kk yhteiselon jälkeen ja sen jälkeen olimme jumissa saman katon vielä toiset puoli vuotta. Se aika helvettiä kun kämpässä asui se "vieras" musta haamu joka ei tehnyt mitään pakollisista yhteisistä askareista. Niin se on, että miehille käy vallan mainiosti, että nainen passaa eivätkä he (ehkä paria loistavaa poikkeusta lukuunottamatta) pane passausta pahakseen. Tuleepahan suloinen lapsuus ja äiti mieleen.

En tiedä millainen olet luonteeltasi, mutta tee selväksi, että haluat muutoksen tai tyypin ulos. Tai sitten suoraan tyypin ulos. Viranomaisilta voi kysyä apua jos pois muuttaminen jää rahasta. Ja jos tyyppi joutuu asumaan tuttujen luona muutaman yön niin siinä äkkiä kyllä löytää itselleen uuden kämpän. Jos teet niin kuin minä, että "asutaan yhdessä kunnes löydät kämpän" niin et pääse koskana siitä eroon. Sitä asuntoa ei vain kummasti löydy... Harmi tosiaan, että kyse on sinun omasta asunnostasi. Itse ratkaisin tilanteen muuttamalla lopulta vain raa'asti pois vaikkei toisella ollutkaan varaa kämppään (ja kas kummaa, yhtäkkiä löytyi asuntokin).

Kiltit tytöt eivät potki ihmisiä pakkaseen, mutta aikuiset naiset tietävät mitä haluavat. Ei olla enää kilttejä tyttöjä eikä äitejä aikuisille miehille, eihän? ;)

Jos tuntuu tuolta jo tuossa vaiheessa suhdetta, kannattaa laittaa poikki ennen kuin tilanne menee vielä vakavammaksi. Mitä pitemmälle aika kuluu, sitä vaikeammaksi ero tulee, vaikka tunteet kuinka olisivatkin haalistuneet. Ihminen kyllä pystyy muuttumaan, jos haluaa, mutta omakohtaisesti voin sanoa että ei tilanne siitä pahemmin muutu. Ainakaan meidän kohdalla. Itse yritin pari vuotta, mutta jos toinen ei yritä, niin turha on enää jatkaa. Eli kannattaa erota, jos siltä tuntuu...

Kuulostaa tutulta tuo. Musta jos jo tuossa vaiheesa tuntuu, ettei sitä liekkiä enää ole, ei kannata itseään kiduttaa liian pitkään! Joskaan myöskään ekan vastoinkymisen satuttua ei kannata suinpäin erota. Tuo, että asutte yhdessä ja toinen myi "omaisuutensa" muutettuaan luoksesi ei saa vaikuttaa päätökseesi. Kyllä aikuinen ihminen pärjää ja saa hankituksi kaiken tarvitsemansa (vaikka kirpputorilta). Ei pidä liikaa ajatella tuota puöta vaan omaa itseään ja sitä mitä itse haluaa!
Tsemppiä sulle ja onnea mitä ikinä teetkin asian sutheen!

Valitettavasti tässä ei kyllä voi sanoa muuta kun että mitäs muutit noin pian yhteen toisen ihmisen kanssa. 3 kk:n tuntemisen jälkeen SE TOINEN ON SINULLE VIELÄ TÄYSIN VENTOVIERAS !
Miten voit olla vakuuttunut siitä, että hän ei ehkä ole kenties vaikka väkivaltainen tms...
Mutta tehty mikä tehty... toivotan rohkeutta sinulle jos päätätkin kertoa miehelle, että haluat opettaa suhteen.

Suosittelen. naiset aina juonivat selän takana