Tässäpä tarinani, joka alkoi puolitoista kuukautta sitten. Vanha viesti on niin kaukana, että ajattelin kommenttien saamiseksi laittaa uuden.
Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä 10 vuotta, neljä naimisissa ja meillä on mukava pieni poika.
Vaimon pikkujoulukaudesta alkanut työpaikkaromanssi paljastui loppiaisena. Hän kertoi siitä itse ja sanoi haluavansa erota. Syy on kuulemma pettymys minuun, vanhoihin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Myös ihastus on lapsiperheellinen.
Sovittiin kuitenkin muutaman päivän jälkeen, että katsotaan nyt hätäilemättä eteenpäin asiaa. Puolitoista kuukautta on ollut ylä- ja alamäkeä.
Aluksi vaimo otti selvästi etäisyyttä kolmanteen pyörään. Yhteisiä menojakin oli jonkun verran. Itse asiasta hän kieltäytyi puhumasta, samoin ulkopuolisesta avusta. Hän koki keskustelunavaukseni painostuksena ja sanoi, ettei se auta mitään. Ajan kuulemma pitäisi antaa kulua.
Sitten tuuli kääntyi taas. Muutama ihan konkrettinen juttu osoitti, että työkaveri ei ole poissa kuvioista. Ainakin vaimo pitää häneen yhteyttä.
Silti vaimo on paljon kotona, mutta kireänä. Töihin laittaudutaan aamulla tuntitolkulla ja mitään yhteistä tulevaa ei suunnitella. Eletään päivä kerralla. Asioista ei puhuta. Tätä on nyt kestänyt pari viikkoa.
Olen pääni puhki miettinyt mikä tilanne on
1) Jos vaimo ja kolmas haluaisivat erota, miksei mitään tapahdu? Olen ehdottanut tilapäistä erillään asumista ym. mistään ei saa palautetta.
2) Miksei vaimo suostu puhumaan, oli tilanne mikä tahansa? Jos kerran kaikki on auki.
3) Voisiko olla niin, että kolmas ottaa etäisyyttä ja vaimo roikkuu hänessä, pitäen minua varalla?
Joka tapauksessa kolmas vaikuttaa vaimoon jotenkin, en tiedä miten. Muutenhan tämän olisi pitänyt alkaa selvitä. Sen verran pitkämielinen pienestä painostuksesta huolimatta olen ollut.
Hyviä neuvoja miten eneenpäin?
Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä 10 vuotta, neljä naimisissa ja meillä on mukava pieni poika.
Vaimon pikkujoulukaudesta alkanut työpaikkaromanssi paljastui loppiaisena. Hän kertoi siitä itse ja sanoi haluavansa erota. Syy on kuulemma pettymys minuun, vanhoihin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Myös ihastus on lapsiperheellinen.
Sovittiin kuitenkin muutaman päivän jälkeen, että katsotaan nyt hätäilemättä eteenpäin asiaa. Puolitoista kuukautta on ollut ylä- ja alamäkeä.
Aluksi vaimo otti selvästi etäisyyttä kolmanteen pyörään. Yhteisiä menojakin oli jonkun verran. Itse asiasta hän kieltäytyi puhumasta, samoin ulkopuolisesta avusta. Hän koki keskustelunavaukseni painostuksena ja sanoi, ettei se auta mitään. Ajan kuulemma pitäisi antaa kulua.
Sitten tuuli kääntyi taas. Muutama ihan konkrettinen juttu osoitti, että työkaveri ei ole poissa kuvioista. Ainakin vaimo pitää häneen yhteyttä.
Silti vaimo on paljon kotona, mutta kireänä. Töihin laittaudutaan aamulla tuntitolkulla ja mitään yhteistä tulevaa ei suunnitella. Eletään päivä kerralla. Asioista ei puhuta. Tätä on nyt kestänyt pari viikkoa.
Olen pääni puhki miettinyt mikä tilanne on
1) Jos vaimo ja kolmas haluaisivat erota, miksei mitään tapahdu? Olen ehdottanut tilapäistä erillään asumista ym. mistään ei saa palautetta.
2) Miksei vaimo suostu puhumaan, oli tilanne mikä tahansa? Jos kerran kaikki on auki.
3) Voisiko olla niin, että kolmas ottaa etäisyyttä ja vaimo roikkuu hänessä, pitäen minua varalla?
Joka tapauksessa kolmas vaikuttaa vaimoon jotenkin, en tiedä miten. Muutenhan tämän olisi pitänyt alkaa selvitä. Sen verran pitkämielinen pienestä painostuksesta huolimatta olen ollut.
Hyviä neuvoja miten eneenpäin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tiedä, mitä haluaa. Toisaalta haluaa jäädä, mutta toisaalta haluaa lähteä, eli seilaa siinä päättämättömyyden rajamailla.
Sinun on tehtävä päätös siitä, että SINÄ et aio jatkaa elämää tällä tavalla, sen perusteella vaimo saa tehdä oman päätöksensä.
Vaimosi taitaa jatkaa vieraalla hiekkalaatikolla leikkimistä niin kauan, kuin sinä sen sallit. KErro sille työkaverin puolisolle suoraan, että huseeraa vaimosi kanssa.
Vaimon duunikaverin vaimo tietää - ja on ollut asiassa aktiivinen - ehkä liiankin. Se saattaa myös yhdistää kahta pettäjää.
Itse olen koittanut antaa aikaa. Kysymys on ensimmäisestä kerrasta, eikä kuukausi tai pari kymmenen vuoden rinnalla kai paljoa paina. Perhe on kuitenkin niin tärkeä, ettei sitä viitsisi hätiköiden särkeä.
Jotenkin tuntuu älyttömältä, että vaimo vaihtaisi oikeasti vielä huonompaan mieheen tuolla tavoin. Itse olen aika varma, että oma menestykseni vapailla markkinoilla olisi aika paljon vaimoa parempi. Tiedä häntä, eipä ehkä ihan vielä ole sen aikan.
Sano vaimolle, että nyt on aika pakata kamat ja kokeilla siipiä uuden miehen kanssa.
Jos ei kerran pysty olemaan siitä erossa, niin ovat yhdessä sitten, eikä niin, että sinä pidät "suojapaikkaa" yllä, mistä käsin harrastetaan pettämistä!
Vaimosi pitää sinua turvaverkkona mihin pudota, kun/jos romanssista ei tulekaan sen kummempaa.
Tuo pelleily voi jopa loppua seinään ja vaimosi tulla järkiinsä, mikäli ilmoitat, että latu on vapaa, siitä vaan hiihtämään.
Mutta että sinä et kuulu enää huoltoporukkaan.
Voi olla, että vaimo palaa kiltisti kotiin.
Ja jos ei palaa, niin mitä menetät?
Ota ja soita kyseisen miehen vaimolle, niin sen jälkeen tiedät tasan tarkkaan mitä tehdä. Sillä varmasti syntyy vipinää siellä toisessa pesässäkin.
Ystävättäreni sai informaatiosoiton erään naisen aviomieheltä ja kyllähän alkoi tapahtua, ukko joutui ulkoruokintaan ja avioero oli valmis vuoden päästä. Nostin ystävättärelleni hattua. Minusta ei vain itsestäni ollut heittämään ukkoa ulos, mutta täyttä helvettiä 2 vuotta on meillä sitten ollutkin.
Mitä jos kokeilisit hakea avioliittoneuvojalta neuvoja?
äkkiä. tyypillinen itseään täynnä oleva muija joka tulee jatkossakin testaamaan viehätysvoimaansa väärissä paikoissa ja väärällä tavalla. Toi oli kyllä hyvä neuvo myös, että soitto suhdekaverin vaimolle niin alkaa perskeles päätökset tulla! älä ala olemaan lapatossuna. miehen pitää olla mies.
anna muijalles oikein kunnon opetus. tollaset pikkujouluromanssit harvoin johtaa mihinkään, niillä leikitään vain syyttömien ihmisten elämällä.
Olen pitkään ihmetellyt työnantajia jotka järjestävät näitä tilaisuuksia liittojen hajoittamiseksi. Pikkujoulut, palkkioristeilyt,YM
vastaavat. Suurimmalta osalta näitä järjestetään naisvaltaisille aloille mm kauppaliikkeet, vetäjät jotka ovat mukan jostain syystä miehiä.
Eli ei ihme että romansseja syntyy ja eroja niiden seurauksena.
niihin pippaloihin pitäisi aviopuolison olla tervetullut mukaan!
Asia silloin jäisi vahinko lipsuminen ainakin pois ja kummalta puolelta sitten kutsu onkin pääsisi työkavereiden kanssa reissuun ja jäisi se ylimääräinen vieraiden kanssa vehtaaminen pois. Ko toimenpiteillä mielestäni edistettäisiin sekä työ yhteisöä sekä avio elämää. Toinen maksaisi tietysti oman juttunsa.
Jos teidän liittonne on muuten ollut hyvä ja ilman tätä syrjähyppyä kaikki olisi jees, niin sinniä sitten vaan, niin pitkäksi aikaa kun sinä kestät ja jaksat odottaa vaimosi järkiintymistä (mitä ei välttämättä koskaan tapahdu).
Muista kuitenkin, että liittoonne ei ole tulevaisuudessa mitään edellytyksiä jos:
1) sinä et pysty antamaan vaimollesi anteeksi ja unohtamaan
2) jos vaimosi ei pysty antamaan itselleen anteeksi ja unohtamaan
Meillä kävi niin, että ensin joskus iät ajat sitten petin minä (varmaan petti ukkokin muttei jäänyt kiinni). Parikytä vuotta sitten.
Minä elin mielettömässä syyllisyydessä, oli paha olo ei voinut katsoa itteään peiliin kun oli loukannut toista ihmistä - jatkoimme suhdettamme vaikkei mieheni antanut anteeksi - enkä minä ollut sinut itseni kanssa.
Sitten petti mieheni - jäi kiinni liki vuoden kestäneestä suhteesta ja sitten halusi erota kiinni jäätyään. Erottiin... mutta mieheni halusikin takasin ja häntä koipien välissä palasi luokseni... asiat selvitettiin, menneet unohdettiin, sotakirves haudattiin - niin sovittiin - ja nyt hän jäi taas kiinni ja haluaa erota...
Olen yrittänyt kaivella asioita miksi näin kävi ja perimmäiset syyt löytyvät juuri sieltä - hän ei ole koskaan unohtanut minun hairahdustani.
Hän ei ole sinut itsensä kanssa, ei tiedä mitä haluaa, ei halua kantaa vastuutaan...
Olisin vielä kerran ollut valmis antamaan anteeksi ja jatkaa koska meidän liittomme on ilman näitä syrjähyppyjä ollut täydellinen, mutta nyt alkaa olla mittari täysi, mies on miettinyt puolivuotta haluaako jatkaa avioliitossa vai erossa - minusta tuon ajan olisi jo pitänyt riittää, enkä aio enää odottaa (enkä takaisin ottaa).
Ikäviä asioita, turhan yleisiä nykypäivänä...
Tsemppiä sinulle, tee niinkuin parhaaksesi näet, niin että et menetä itsetuntoasi.