lopetin sepramin viikko sitten annosta huolellisesti ja hartaasti pienentämällä ja nämäkö nyt on niitä lopettamisoireita?
-huimaa joka kerta kun kääntää päätä tai jopa kun liikauttaa silmiä jotenkin enemmässä määrin
-päätä nipistelee ja välillä särkee niin ettei voi muuta kuin nukkua tai toivoa nukahtavansa
-on vaikeuksia hahmottaa joitakin asioita, esim paljonko kello on, lähimuisti pätkii
-kaikki vituttaa, ei nyt masenna mutta vituttaa
miten muilla, onko samankaltaisia kokemuksia ja mitenkähän nopealla aikataululla menee ohi...
todella kyllästyttää. no hyödyiksi voinee laskea sen että asiat tuntuvat taas joltain ja seksiä tekee jopa mieli ajatella.
never again ssri....
-huimaa joka kerta kun kääntää päätä tai jopa kun liikauttaa silmiä jotenkin enemmässä määrin
-päätä nipistelee ja välillä särkee niin ettei voi muuta kuin nukkua tai toivoa nukahtavansa
-on vaikeuksia hahmottaa joitakin asioita, esim paljonko kello on, lähimuisti pätkii
-kaikki vituttaa, ei nyt masenna mutta vituttaa
miten muilla, onko samankaltaisia kokemuksia ja mitenkähän nopealla aikataululla menee ohi...
todella kyllästyttää. no hyödyiksi voinee laskea sen että asiat tuntuvat taas joltain ja seksiä tekee jopa mieli ajatella.
never again ssri....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä nassuttelin Sepramia noin 6 vuotta putkeen. Kun elämäntilanne oli viimein sellainen, että uskoin pärjääväni masentumatta, vähentelin annosta hissukseen.
Alkuun ei tuntunut yhtään miltään erityisemmältä kun käytin puolikasta tablettia (10mg)kolmen viikon ajan.
Tuon jälkeen annos oli tuo puolikas joka toinen päivä. Tässä vaiheessa tuntui pientä paniikkia ohimenevästi. Tsemppasin itseäni, että kuuluu asiaan ja menee ohi, eipä anneta olotilalle valtaa. Tätä määrää käytin ehkä kuukauden verran ja sitten koko mömmö kokonaan pois.
Tässä vaiheessa tuli vaikeimmat hetket, mutta en antanut periksi.
Yöunet olivat katkonaisia, pienimmätkin murheet tuntuivat jyräävän allensa, elämä tuntui toivottomalta, ajoittain aamuisin oli todella itkuinen olo, halusin enimmäkseen vetäytyä omiin oloihini, ystävät sanoivat että olen oudon hiljainen.
Nyt kun lopettamisesta on kulunut 8kk, olo on kutakuinkin täysin normaali. Osaan tuntea puristavaa riemua ja iloa, nauru pulppuaa syvältä rinnasta ja on niin hersyvää että vesi lentää silmistä ( Sepram vei kyvyn nauttia ja riemuita niin että tuntuu ).
Ei masenna eikä mikään tunnu toivottomalle, vastoinkäymiset osaan ottaa tässä ja nyt vastaan, käsitellä ne, en jää murehtimaan ja vajoa masennukseen.
Sen huomasin myös, että Sepram ja alkoholi oli ihmeellinen yhdistelmä. En tiennyt enkä tuntenut mitään rajaa, ei ollut nousu- eikä laskuhumalaa. Olin ihan vintti pimeenä ja pienestäkin määrästä meni ihan täysin muisti, myös lähimuisti.
Nyt en pystyisi mitenkään juomaan moisia määriä.
Mikä parasta, paino on tippunut ihan omia aikojaan lääkkeen lopettamisen jälkeen. Kuuden vuoden lääkitys toi 15 lisäkiloa.
Onko todellakin näin että Sepram vie kyvyn tuntea jotain.. surua, iloa jopa rakkautta. Mä olen alkanut epäillä tätä. Kaikki on niin tasapaksua. Ja toi alkoholi juttu, nyt tajusin että mulla on samanlaista, tuntuu et päähän menee vauhdilla, eikä aamulla muista mitään, ennen en käyttäytynyt näin. Mä olen syönny niit nyt yli vuoden, enkä uskalla lopettaa vaik välillä tekis mieli.
silmiä käänsi, tuntui kuin olisi saanut sähköiskuja...Robottimainen olo...Kesti kaksiviikkoa lopetuksen jälkeen...Mutta sitten loppui.