kun tyttöystävä käy silloin tällöin baareissa, tosin omien sanojensa mukaan vain juomassa (ja uskon näin, koska ei ole mikään miestennielijä, vaan samantapainen kuin minä). Tosin ainahan on mahdollisuus, että joku yrittää pokaa sitä. Mua vituttaa, nytkin tyttöystäväni on eri kaupungissa ja en voi olla mukana kun duunit estää.
En kestäisi jos rakkaani löytäisi uuden ja jättäisi mut. Varmaan sekoisin ja pistäisin ainakin sitä uutta äijää turpaan...No onneks viikonloppuna taas nähdään, ikävä on ja kova, sen takia varmaan alankin kuvitella kaikkee :(
En kestäisi jos rakkaani löytäisi uuden ja jättäisi mut. Varmaan sekoisin ja pistäisin ainakin sitä uutta äijää turpaan...No onneks viikonloppuna taas nähdään, ikävä on ja kova, sen takia varmaan alankin kuvitella kaikkee :(
Vastaukset 22
Vanhimmat
olisi siinä uudessa äijässä? Mikä ratkaisu väkivalta olisi sinun ja naisesi välisiin ongelmiin? Ihme luolamiesmentalitettia. Jos muijas löytäis uuden, niin peiliin ainakin kannattaisi vilkaista, eikä käydä vieraiden ihmisten kimppuun.
kyllä kävisin! etenkin kun selviäis kuka se on. Mutta luultavasti näin ei käy...koska ongelmia ei välillämme ole.
Katoskun saatat itse saada lättyys ;)
maitoparta!
"ongelmia ei välillämme ole. " Tuolla mentaliteetillasi et huomaa ongelmia (tytön puolelta siis..) mikäli niitä olisikin. Satunpa tuntemaan ikäisesi kaverin, joka on suhteessa tyttöön. No siinä ei mitään ihmeellistä ole sinänsä ;). Tämä tyttö vaan on avoliitossa toisen kanssa... Tytön avomies taas on kuullostaa vaarallisen paljon sinunkaltaiseltasi... Joten jäitä pakastamaan nyt, kovanaama!
Jos minä kuulisin, että oma mieheni ajattelee noin, niin miettisin kyllä pitkään ja vakavasti. Kaikesta huolimatta tuo on epäluottamuksen osoitus tyttöystävääsi kohtaan ja lisäksi merkki suhdetta nakertavasta mustasukkaisuudesta ja taipumuksesta väkivaltaan.
Minulta tulisi kenkää. Laittakaa ihmiset rakkaat jäitä hattuun: Etukäteen märehtimällä ei pettämistä tai jättämistä estetä, enintään edesautetaan asiaa (vaikka pettäminen onkin aina pääsääntöisesti pettäjän syy).
Koetko, että itsetuntosi ja -luottamuksesi on kunnossa...?
Kenkää tulisi ja nopeasti, ellei mies osaa kaivaa niitä jäitä hattuunsa.
Unohda nuo edelliset vittuilut. Jotain elämäänsä kyllästyneitä kusipäitä. Pientä ideaa asioissa kumminkin on. Kumppaniin pitää pystyä luottamaan. Kyllä se siitä iän myötä kehittyy. Nuorena pitää ollakin täynnä energiaa ja tunteita.
mutta kunhan nyt ajattelen kaikenlaista kun en ole häntä nähnyt viikkoon.
Tuota mentaliteettia, että "annetaan turpaan" miehelle, joka pokaa oman naisen. Mietitäänhän kuka siinä tekee ratkaisun eli antaa itsensä pokattavan? Vastuuhan tässä tapauksessa on naisellasi. Kukaan mies ei baarissa voi tietää, että naisesi on juuri sinun naisesi. Naisen tehtävä on ilmoittaa juttelemaan tuleville miehille, että on varattu. Jos näin ei tapahdu niin eihän syy ole miehessä eihän? Vai pidätkö naistasi ressukkana joka on tuulten vietävissä? Jos on niin kysy itseltäsi onko tämä se oikea.
usempikin mies..mitä olen juttuja kuullut. sitä saa mitä tilaa.
Tuon ikäisillä miehillä on suuri pyrkimys kaataa jokainen vähänkään siedettävän näköinen misu. Baarista ei pääse pois, ettei joku roikkuisi puntissa. Sehän sopii. Viinalla hienosäädetään ulkonäkö kohdalleen.
Yhtään iltaa ei mene ilman panoa. Känniset naiset on pahimpia. En silti karsasta niitäkään, kunhan pitävät suunsa edes joskus kiinni.
Kaltaisiani on tässä kylässä satoja, joten pitää sulla kiirettä.
mikään pettäjä tai kaataja. En voisi koskaan tehdä mitään toisen selän takana. Enkä käy baareissa!
moisella ajatuksella? Lähtisitkö itse toisen naisen matkaan baarista, kun kerta seurustelet? Jos et, niin miksi ajattelet tyttöystäväsi niin tekevän? Kuule, mikään ei ole niin rasittavaa, kuin olla koko ajan epäilyksen kohteena että pettää toista. Ei kukaan jaksa loputtomiin selitellä toiselle tekemisiään. Ei ketään voi omistaa. Itse tapasin aikoinaan miehen, joka oli aluksi mustasukkainen. Lopulta kyllästyin ja sanoin, että "jos et pysty luottamaan minuun on parempi, että eroamme. Koko ajan en jaksa selitellä menemisiäni." Onneksi hän ymmärsi tilanteen ja pystyi kasvamaan asian yli. Sitä toivon sinullekin! Jos tyttöystäväsi on sinua varten luotu, niin ei hän minnekään katoa. Jos taas häntä ei ole sinulle tarkoitettu ja suhteenne joskus päättyy, niin sitten on joku toinen, joka tulee hänen tilalleen. Ja jos tienne jostain syystä joskus eroaisivat, niin usko, et sinä mihinkään sekoa. Tilanne on vain niin sama kuin ennen hänen tapaamistaan, - pystyithän elämään ennen häntäkin. Mietihän, miksi tyttöystäväsi on sinulle niin tärkeä; rakastatko häntä yli kaiken, vai pelkäätkö, että jos menetät hänet et löydä uutta ihmistä hänen tilalleen? Mieti... Elä päivä kerrallaan äläkä tuhlaa aikaa epäilyyn, voi nimittäin olla että epäilet turhaan, eikä se ainakaan paranna suhteenne laatua. Eikä kenenkään hakkaaminen tuo häntä takaisin, JOS hän päättää mennä toisen matkaan. Aiheutat vain itsellesi ongelmia! Elä tätä päivää ja iloitse tästä hetkestä...
niin, enpä enää KOSKAAN aloita uutta. Sitten elän sinkkuna loppuiän.
Ja tämä on täysin totta. Jos hän ei ole se oikea, niin ei kukaan muukaan ole.
kyseessä ensirakkaus, kun olet noin ehdoton? Nimittäin tosiasiahan on, että jos/kun ensirakkaussuhde jostain syystä kariutuu, niin sehän tuntuu just tolta kuin kuvailit! Minäkin ajattelin aikoinaan etten koskaan enää löydä "hänen" vertaistaan, - mutta kattia kanssa. Kun aikaa kului, niin eikö jostain tarttunut hihaan se ihan oikea siippakin! Eka kertahan joka asiassa on se pahin - vaikka vaan lemmikkieläimen menetyskin, jos olet joskus kokenut... Mutta hetken päästä huomaa, että selviskin hengissä. Haavat nuoltuaan ihminen kyllä pystyy nousemaan, kunhan ei vaan jää makaamaan siihen omaan katkeruuteensa. Jos nimittäin yksi ihminen pettää (ja sitähän tapahtuu tässä maailmassa), niin ei pidä luulla, että kaikki ovat samanlaisia. Katsos, jokainen meistä ihmisistä on omanlaisensa. Ei saisi koskaan yleistää. Ei se ole niin hirveen helppoa löytää sitä sielunkumppania, mutta vaivasi kyllä palkitaan (yleensä asiassa kuin asiassa) kunhan jaksat vain yrittää, usko pois. Maailmaan mahtuu ihmisiä niin paljon, että oikeastaan on mahdotonta, että jokainen joka esim. rakastuu ekaa kertaa tapaisi juuri sen kaikista sopivimman yksilön. Eikö vaan? Jos ihan järjelläkin ajattelee... Eikä sitä saata tavata vielä toisellakaan kerralla! Mutta sehän se onkin tän elämän rikkaus -kokea kaikenlaista. Jos meneekin naimisiin ekan kanssa niin ei mitään, jos on kerta onnellinen, mutta monesti käy niin että joskus nelikymppisenä jompikumpi alkaa sitten haikailla, että millaistakohan tää elämä olis ollut jonkun toisen kanssa - ja siinä vaiheessa on yleensä lapset ja kaikki, joten parempi olis kait kokeilla nuorena, ettei tarttis vanhana jossitella, vai mitä? Jos suhde onnistuu, niin eihän siinä mitään, mutta jos se nyt jostain syystä esim. sulla katkeis, niin kahlaa kuule surus läpi ja jatka sen jälkeen eteenpäin häntä pystyssä uusia tuulia kohti, on tää elämä sentään aikamoinen kokemus kuitenkin. Ei kun tsemiä sulle ja muista että ei tää elämä oo kellään tasasta - jokaisella täällä on omat ylä- ja alamäkensä... Yleensä vaikeuksien jälkeen ihminen tuntee itsensä vahvemmaksi, ainakin jonkin ajan kuluttua - sekin olis hyvä muistaa. Niin ja vaikeuksiinkin sisältyy yleensä jokin opetus, vaikka sen huomaakin vasta jälkeenpäin...
ensirakkaus ja viimeinen rakkaus jos päättyy. Enää en ala samaan rumbaan!
haluis mennä toisten matkaan, niin kertoiskohan se sulle, että on ollu baarissa? Eiks ihmiset yleensä salaa menemisensä, jos ne haluaa tehdä jotain mitä toinen ei sais tietää. Eiks rehellisesti menemisistään kertominen ole merkki luotettavuudesta... Ja eihän siitä mitään tulis että sä koko ajan vahtisit toisen tekemisiä. Senhän on itse tiedettävä mitä tekee - ja jos ei tiedä ja alkaa sekoilla eri suhteissa, niin eihän sellaisen ihmisen kanssa voi rakentaa tulevaisuutta. Silloinhan on todellakin viisainta nostaa kytkintä. Ei ketään voi pokata, jos toinen ei halua, eli jos sen joku pokaa sulta, niin sen on oltava itse siihen suostuvainen ja silloinhan
se on sen merkki että teidän juttu on ohi... Kyllä se koskee jos niin kävis, mutta älä ala kuvittelee olemattomia tai sä saat tehdä niin loppuelämäs. Mustasukkaisuus on niin paha tauti, että sitä ei suhde kestä, joten yritä ajatella järjellä. Suhteet perustuu rakkauteen (joka muuttuu ajanmittaan) ja keskinäiseen luottamukseen (joka pysyy). Ilman noita ei suhdetta kannata jatkaa. -Eikä näissä jutuissa kenenkään hakkaaminen auta.
pari kertaa sekoillu kännissä ja en ole koskaan nähny millanen se on humalassa. Mutta jos saan sen kiinni pettämisestä niin sitten alkaa tapahtumaan! Minä en minkään huoran kanssa vehtaa, mutta tuskin se nyt sellanen on, jotenkin vaan tuntuu, ettei se enää välitä musta silleen kun alussa. no joo, jos loppuu niin uutta en aloita koskaan!
veto auttaa? Jos joku on valmis pettämään toisen (meinaan toi sekoilu kännissä??), niin sehän on sen valinta. Anna mennä! Ei sellasesta tyypistä oo elämänkumppaniks. Etsi vaan ittelles luotettava typykkä jonka kainalossa on turvallista olla, (eikä tartte tauteja pelätä). Kyllä niitä on kun liikut tuolla baanalla. Kai sulla on kavereita, ei muuta kuin joku messiin ja menoks. Ja voihan sitä olla ihmisiks ;) niin paremmin löytää kunnollisen, kuin hirveellä kännäämisellä ja suun soitolla. Nuorihan sä oot ja vasta aikuisen elämän alussa!! Kato suurin osa meistä tytöistäkin haaveilee kunnollisesta ja turvallisesta miehestä joka olis omistautunut perheelleen ja jolla ois elämänarvot kohallaan.
jipajee. Vittu kun saan sen jätkän kiinni ja näen exäni niin tulee ruumiita! Prkl, HORO!
nimittäin jos se on mennäkseen, niin anna mennä. Ei ketään voi väkisinkään pitää. Eikähän siinä ois mitään järkeekään. Ole mies äläkä rupee tappelee kestään naisesta, kato niitä on tässä maailmassa ihan riittämiin. Se vaan tuntuu keljulta, kun joku jättää ja joutuu alkaa taas kaiken alusta. Mutta mietihän olisitko sitten ollut onnellinen tollasen ihmisen kanssa. Eiks luottamus oo kaikista tärkein - ja jos ei sitä ole, niin mille perustalle se suhde on sitten rakentunut. Kyllä sua varten on kuule joku toinen jossain, usko pois. Älä panikoi! Mitä sä ittelles vaikeuksia aiheuttaisit toisten takia. Ei se uuskaan mies sille välttämättä ole se autuaaks tekevä. Jos sä olet pannut itses peliin todellisilla tunteilla, eikä se toiselle kelpaa, niin sehän se on huonompi - eikä se itse edes sitä raukka tajua. Joten ole ylpeä itsestäsi ja jatka onnen etsintää. Etpähän tartte omaa moraalias ainakaan hävetä...