Kehittää suhdetta..En toki mollaa yh-ta tai että lapsia heillä on,mut niinkuin minä olen lapseton ja pidän lapsista ja hyväksyn yh-n lapset just sellaisena kuin ne hyväksyy minut...Mut sen olen huomannut jotta jos yh-n kanssa tulee riitaa tai muuta hankaluutta niin he vetää kylmästi lapset kilveks,siitä ei voi seurata kun riican lisääntymistä sillä en minä voi sitä käsittää kun niin tekevät..En puhu mistään väkivallasta sillä en harrasta sitä..Mulla on munaa purkaa kiukkuni isoommille jos niin pitäis tehdä..Ja jos riitä menee siihen asteelle että lapsia pidetään kilpenä nin vetäydyn koska muuta mahdollisuutta ei ole..Ja sitten se hemmetin tuska tuleekin jota yh ei ymmärrä,eli mies on yksin paskaläjässä ´mut yh ottaa turvansa lapsista ja pysyy kovana sillä on tukevampi ote tärkeydestä olemaan tässä maapallossa itsetunto ja arvokkuus on lujempi..Jos tosta asiasta mainitsee niin yh on "lintupönttö synkroomana" koska ei ole kyky ajattelemaan mikä tuska on miehellä joka on menettämässä naisen sekä lapset jonka kanssa on rakentanut jonkin moiset siteet....Mut näitähän on paljon ku menee sellaseen suhteeseen missä lapset valmiiksi tehty...Sekin ihmetyttää että alkuvaiheessa yh sanoo jopa että "jos lapset ei hyväksy sinua niin suhdetta ei kannata jatkaa"Sen toki ymmärrän mut sitä en ymmärrä että jos lasten kanssa menee hyvin ja ne jopa oppii lausumaan äitinsä uuden miehen nimen oikein ettei tuu joittenki toisten miehien nimiä esiin..(nehän PITÄIS olla menneitä miehiä)Ja lapset soittelee jotta koska tuut niin eiköhän sekin kumminki ole ongelma tilanne,nainen kokee älytöntä mustasukkaisuutta ja vetää lapset pois kylmästi suhteesta..En tajua en..Olenki nyt etsinyt lapsetonta naista mut eipä niitä oikein löydy kun on ikää karttunut jo lähelle neljääkymppiä....Huhu tuliopas tekstiä ja olis tullu lisääkin mut antaapa olla tälläkertaa..Näin näin lopuks korostan että yh-ta en mollaa he vaan elää suojellekseen lapsia ja se on oikein..!!
Vaikeeta on
yh-naisen kanssa
392554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kiitos asiallisesta viestistä. Vaikutat ihan fiksulta mieheltä. Kurja juttu että sun asiat ovat menneet yh:jien kanssa huonosti. Tuli kuitenkin mieleen, että jos mies vaikka korottaa ääntään, saattaa naiselle tulla alkukantainen tarve suojella lapsiaan ja siitä voi tulla tunne että vedetään lapset kilveksi. Olen ajatellut tota lapsiin kiintymistä myös. Seurustelin joskus miehen kanssa liian pitkään vain siksi, että sillä oli aivan ihanat lapset! Rankka juttu.
Vastaus tohon edelliseen..Minä en pysty enkä kykene korottamaan lasten aikana ääntäni,sitäpaitsi ei äänen korottamisella ole muuta vaikutusta kun aihettaa pelko tiloja..En suosittele kenellekkään korottaa ääntä,etenkään lasten aikana eikä muutenkaan..Kyllä voi sanoilla painotusti sekä asiallisesti riidelläkkin..Mut senki olen huomannut että kyllä yh korottaa ääntä lasten aikana ja lapset menee pelkotilaan..Jälki pyykkinä on ikävää se että syylistä etsitään ja syyliseksi muodostuu uus mies ystävä joka on "muka"laukassu pelkotilanteita lapsiin..Totuus kumminki on jo todistettavasti todettu että vaikka kyseessä on oma äiti niin silloinki lapset järkkyy kun äitee korottaa ääntään..Kokemuksia on mulla jo kolmasti ja ikäväkseen niistä on jäänyt jäljet sekä kaipuu vain lapsiin joihin olen saanut tutustua..Lapset jokatapauksessa on aina viattomia...
Tuo on hyvin yleistä naisissa että ovat tavalla tai toisella tasapainottomia.
Naisilla on ikävä tapa pitää meitä miehiä omien tarpeidensa tyydyttäjinä,ollaan ikäänkuin varastotavaraa mitä käytetään tarvittaessa.
Säikähtävätkö naiset huomatessaan miehen olevankin tosissaan kiinnostunut? Silloinhan heidän liikkumavara kaventuu ollessaan sitoutuneita jollain tavalla tiettyyn mieheen ja sitä he kammoksuvat.
Arvon naiset jotka tätäkin lukevat: Oletpa yh tai lapseton niin kiinnostuksen ollessa molemminpuoleista koettakaa herranjumala unohtaa mielestänne edelliset miehet ja älkää antako väärinkäsityksille tilaa...
Toisten tunteilla leikkiminen on paskamaista.
Tähän edelliseen kirjottajaan yhdyn täysin..Eli ei me miehet olla pölyimureita joita tarvitaan kerran viikossa..Kyllä miehilläkin"ainakin joillaki"on tunteita..Ei me olla leikkikaluja vaikka miehiä olemmekin...
Jotenkin melko omituisen kuvan naisista annatte!? Ensinnäkään huvin vuoksi kukaan nainen tuskin lopettaa suhdetta, jos hyvin kerran menee.Ja normaalit lapset eivät saa mitään sen ihmeempiä pelkotiloja, jos hiukan huudetaan. Välillä se nimittäin on kasvatuksessakin välttämätöntä. Normaaliäänensävyllä ei kaikki sanominen mene perille. Ja lisäksi aikuisella, myös äidillä, on joskus oikeus suuttumiseen ei kylläkään väkivaltaan.
Mies ei välttämättä näe asioita samalla tavalla kuin nainen. Esim minun suhteeni ovat yleensä kariutuneet siihen, että en ole jaksannut enää passata miestä. Hän taas on ihmetellyt asiaa, kun on tullut niin hyvin lasten kanssa toimeen ja leikkinyt ja pelleillyt lasten kanssa...Niin minäkin mielelläni tekisin, mutta tuli yksi huollettava lisää ja siihen meni se vähäinenkin aika, jonka voisin viettää lasten kanssa.
Toinen syy on ollut taloudelliset syyt. Mies syö melko paljon eikä hänelle aina mielellään kelpaa yksinkertainen ruoka, joka lapsille ja itselleni kelpaa. Minä käyn kaupassa ja maksan. Kun yritän puhua asiasta, mies sanoo, että tuohan hän aina minulle saunakaljaa kun itselleenkin...No, ei auta vaikka sanon, että en ostaisi mitään kaljaa normaalisti itselleni juurikaan, joten se ei ole siis säästö. Lisäksi mies saunoo sähkösaunassa, kuluttaa kunnan vettä ja pesetyttää vaatteitaan minulla osallistumatta kuluihin millään lailla. Karkkia voidaan lapsille tuoda välillä ja minulle ässäarpa tai vastaava...näihinkään en laittaisi juuri rahojani.
Kahden miehen kanssa on ollut näin ja ovat olleet katkeria suhteen päättymisestä..kun kaikki on mennyt niin hyvin ja lapsetkin tykkää kovasti.
Asuntovelallinen työssäkäyvä suhteellisen pienipalkkainen nainen, kuten minä, ei ensinnäkään
kykene elättämään miestä eikä halua ja jaksakaan passata enää miestä...
Saita en ole rahoistani mutta ne joilla on asuntolaina ja pienet lapset, luulisi ainakin ymmärtävän, mistä puhun...
Kokemuksen myötä pysyn kannasani. Ei todellakaan ole kyse siitä että jonkun siivellä olisin, minun tapauksissa molemmat osapuolet asuvat omillaan, joten passauksen voit unohtaa.
Asia on todellakin näin että nainen mielessään silti haikailee entistä miestään ja saattaa verrata uutta ihastusta entiseen kunnes äkkiä sanoo että se on loppu kun huomaa että se uusi onkin tosissaan.
Se että uusi ihastus tykkääkin susta oikeesti ei paljoa paina kun nainen ei anna oikultaan periksi.
Harvassa on niitä naisia jotka oikeesti haluaa suhteen joka kestää,liekö syynä se että "onhan meressä mutaa" eli aina on tulijoita ja nainen tietää sen.
Niitä eron syitä voi keksiä vaikka miljoonan ja yksikään ei ole NIIN ratkaiseva että suhde pitää lopettaa.
Ymmärrän kyllä tuon pointtisi taloudellisesta puolesta, kolme asuntolainaa olen maksanut ja jälkikasvu asuu luonani.
Tohon naisen tekstiin puutun koska ei kaikki miehet pysty siivellä elämään,en ainakaan minä sillä onse hienompaa pistää jalat saman ruokapöydän alle kun on osallistunut rahallisesti talouteen ja pesee omat pyykitkin itse....Minä en edes kehtais naisen antaa paapota itseäni varsinkaan jolla lapset kasvattatettavina...Siis koen että tämä nainen joka kirjotti ton edellisen niin oli aiheesta poikkeeva tapaus mut esimerkki siitä että meitä miehiäkin on erinlaisia...
"niin minäkin" kirjoitti jotain, mitä monen miehen olisi syytä suurennuslasilla lukea. En tarkoita, että monikaan mies tietoisesti naista hyväkseen käyttäisi, varsinkaan taloudellisesti, mutta moneen on iskostunut jokin vanha kaava, siitä mitä naiselle kuuluu, etteivät tajua tilannetta naisen kannalta.
Jos nainen on yh, hän sitä on....se tarkoittaa työtä, työtä, työtä ja työtä. Moni voi nähdä sen kodikkaana pikku puuhasteluna tosin sieltä sohvasta käsin. Normaali tilanne lienee se, että mies tulee kylään. Nainen tekee hänelle ruuat yms. Hän pyörittää perhettään siinä "seurustellessaan", mies on vieraana.
Minullakin oli tällainen mies"ystävä" parikin vuotta. Kyllä hän mielellään lasteni kanssa oli, rakenteli leegoilla, teki lumiukkoja jne, niin että lapsetkin kiintyivät häneen. Koskaan hän ei kumminkaan kutsunut meitä esim. syömään luokseen. Ruokaa hän ei koskaan tuonut mukanaan, vaikk aoli useammankin päivän meillä. Viimeinen pisara tunteilleni häntä kohtaan oli: hän tuli luokseni "vieraisille" kun olin sairaana, olin hiihtoretkellä saanut noidan nuolen, eli en pystynyt nostamaan enkä laskemaan kättäni ylös tai alas. Koti oli täydellisessä kaaoksessa, koska en pystynyt tekemään mitään. Mies oli pari päivää, ei tehnyt mitään...kävi muistaakseni kumminkin kaupassa silloin. Kävinvälissä vessassa itkemässä, muistan sen. En jaksanut ajaa häntä ulos. Sen jälkeen en enään halunnut tavata. Mies on soitellut vielä monen vuoden jälkeen, ikävöinyt lapsia jne. Selvä hyväksikäyttäjähän hän oli, en tiedöä oliko tietoisesti vaiko tietämättään sitä.
Koskaan, en koskaan enää ala "seurustelemaan" miehen kanssa niin, että hän tulee valmiille saunaillallisille minun kotiini. Hävettää vieläkin nuoruuteni typeryys. Tosin näitä itse itsensä kylään kutsujia tulee aina silloin tällöin vastaan. No thanks.
Sinulla on aivan samanlaiset kokemukset kuin minulla...nimenomaan kyläänhän miehet aina tulivat. Kuvailit tilannette erinomaisen hyvin.
Kokemukseni mukaan monilla naisilla on vastaavanlaisia kokemuksia. Sinällään miehissä ei ole ollut mitään vikaa...mutta. Tällaisen asian selittäminen miehelle on äärettömän vaikeaa antamatta itsestään pikkumaista kuvaa ja joissakin tapauksissa mies syyttää jopa naista halusta käyttää miestä hyväksi!!! Tällöin monelle on helpompi perustella eron syytä lapsilla tai kaipauksesta ex-miestä kohtaan.
Haluan vielä jatkaa elikkä viimeisessä suhtessani mies toi lapsensakin joka toinen viikonloppu luokseni "kylään" usein myös yökylään...minun kustannuksellani ja passattavakseni. Usein oli kyse sellaisesta viikonlopusta vielä, jolloin omat lapseni olivat isänsä luona...
Kun asiasta yritin keskustella, olin pikkumainen, koska hänkin hyväksyi minun lapseni!!!
Taitaa olla äärettömän vaikeaa sopivaa miestä löytääkään...
Kyllähän pilvin pimein löytyy miehistäkin vastaavia.. Eivät pääse millään entisistä muijistaan eroon. Palvovat ja passaavat ja hyysäävät ja makselevat vielä exän menotkin, että joskohan se rakas muija tulisi takaisin. Sanovat vaan, että halutaan olla ystäviä! Mutta raja siinäkin, kun ollaan erottu! Pitäsi osata jo napanuora katkaista! Mutta miehethän eivät osaa olla itsenäisiä ihmisiä, vaan pitää olla aina se naisihminen tavalla tai toisella.
Näin minustakin asian laita on. Mies pitää jokaista naista yleensä sen verran mammana, että kertoo hänelle edellisistä naisistaan, existään, liikaakin. Jos nainen puhuisi niin, harvalla miehellä kantti kestäisi. Se on ykleensä ihan huippu mies, joks puhuu asiasta vain kerran (mikä onkin ihan normaalin rajoissa), monille se ei riitä. he pitävät naista terapeuttinaan. Oikeasti, ketä kiinnostaa edelliset naiset....ehkä jotain lespoa, ei minua....sitä ei kumminkaan viitsi heti agressiivisesti ilmaista, että eipäs kuule sinun akkas kiinnosta...
Usein on juuri tuota höösäystäkin ilmassa.
Mies ei moista naisen osalta kestäisi. Siis että nainen kävisi vielä pesemässä exänsä kalsarit, "ystäviä kun ollaan"....heh.
Minä ainakin lopetin erään nettiromanssin juuri tämämän vuoksi. Ei sopinut minulle. Voihan se olla, että jollekulle passaa, heillä on sitten liuta näitä exiä molemmilla "ystävinään", missä silloin tällöin visiteeravat, heh.
Näin se aiheen ydin sittenkin muuttuu ku naiset astuu kuvioihin..Aika jännä tilanne mut toki mielenkiintoinen..Sinulle joka kattelit sitä miestä joka tuli lastesi kanssa toimeen niin kyllä sen pitäis mennä niin että aikuset tulee toimeen eli sinä ja se mies..Tiedän jo toki että laitoit sen miehen sivuun mut varmasti otit oppia siitä suhteesta ja et samaa virhettä tee..Kyllä lasten kanssa on helppo tulla toimeen mut se ei aina riitä,pitää aikuset tulla ekaks toimeen silloin ollaan oikeilla raiteilla..Ja sinä "emma"niin puhut kyllä asiaa siitä että miehet alistuu puhumaan entisitä naisita paljon ja ei kykene ottamaan vastaan naiselta samankaltaista puhetta....Kyllä niistä voi puhua mut vain kerran ja sillä sipuli,sillä onhan kyseessä uus tilanne jota pitäis rakentaa.Ei menneillä asioilla pitäis olla sijaa tuleviin tilanteisiin..Vaikka ikää on karttunut niin pitää muistaa että kaikilla on menneisyys,ja ihan erilainen jokaisella..Jos jää vatvomaan meneestä niin se suhde on tuhoon tuomittu jokatapauksessa...
Miksi tällaiset keskustelut menee aina siihen, että on naiset vs. miehet? Sitä mä en tajua..
Aloittajalla oli hyvä ja asiallinen viesti, ja olisi ollut kiva lukea siihen liittyviä asiallisia kommentteja, mutta nyt täällä kisataan siitä, että naiset on paskoja miesten mielestä ja miehet on paskoja naisten mielestä.. :)
Koittakaa päästä yli niistä huonoista suhteista, elämä kantaa, keskittykää elämään. Mennyt on mennyttä, siihen ei voi vaikuttaa, tulevaisuuteen voi. Joten mars kohti tulevaisuutta jälleen kerran virheistä oppineena. ;)
Suhde lasten isään kesti parikymmentä vuotta, ihan teinistä alkaen. Ja koska olen tutkistellut itseäni niin kyllä minä tunnistan tuosta itseäni. Tosin en edes halunnut tutustuttaa lapsiani mieheen, jota tapailen. Ovat kyllä tavanneet (ja tulevat toimeen, näyttävät ihan viihtyvän yhdessä). Henkilökohtaisesti koen, että kaipaan suhdetta, mutta sitten toisaalta jokainen vastoinkäyminen tuntuu turhauttavalta - taasko tätä? Sitten menee sellaisen kilven sisään, missä mikään ei tunnu miltään. Kyllä siinä kokee ajattelevansa lapsia ja lasten parasta, tosin en tiedä onko silloin rehellinen itselleen. Voi olla henkilökohtainen pakokeino ajatella lasten kautta, koska sen olen kyllä huomannut että aikuiset tekevät asioista paljon monimutkaisempia kuin lapset. Toisaalta on pelottavaa kun lapset alkavat kiintyä miesystävään, pelottaa jos suhde ei kestäkään niin sattuuko lapsia toisenkin kerran. Ei saisi ajatella liikaa, mutta suhteeseen "antautuminen" ei onnistu enää samoin ja yhtä ehdottomasti ja luottaen kuin nuorempana. Sitten vielä yksi havainto... Kun mies on aidosti ja sitoutuen kiinnostunut, siis vakavissaan, se on jotenkin pelottavaa. Ei ole kyllä helppoa olla mies tällaisen naisen rinnalla. Täytyy rakastaa naista yli kaiken, mutta olla silti tavoiteltava. Täytyy pitää lapsista, mutta naisesta enemmän. Täytyy ymmärtää menneisyyden luomia ennakkoluuloja, mutta ei ymmärtää liikaa ja joustaa, koska silloin on selkärangaton. Täytyy olla tukena ja MIES, mutta ei puuttua asioihin ja alkaa ohjaamaan niinkuin en itse osaisi. Täytyy osata antaa tukea ja turvaa, mutta ei tulla kuitenkaan liian lähelle reviiriäni. Voit olla varma, että tiedän olevani eron jälkee vaikea. Haluan ja en halua. Uskallan antautua ja en uskalla. Ja kyllä tuo on totta että kun lapseni tapasivat tämän ihastukseni ensimmäistä kertaa, olin päättänyt että jos lapset eivät jumaloi häntä, hän saa jäädä. Sen olen huomannut että omistushaluinen, takertuva mies saa aikaan vastareaktion. Liian siirappinen, rakastava, superromanttinen tuntuu ahdistavalta. Kuulostaa helpolta eikö totta? Omalta osaltani voin sanoa, että tiedostan miehen roolin vaikeuden tässä kokonaisuudessa, mutta ei se ole helppoa itsellekään itsensä kanssa.
Tämä edellinen "nainen"joka kirjotti tunnistavan itsenä tekstistäni nnin haluan lisätä miehen roolissa olevaa niin kyllä se on miehellä kova pala löytää esimerkiksi omaa asemaansa lasten ja naisen välillä..Varsinki jos naisen suusta tulee hienoja asioita joihin liittyy tulevaisuutta sekä näkemystä siitä että mies on hyväksyttävässä tilanteessa..Silloin mies ehkä avautuu liikkaa ja tietämättään aiheuttaa ahdistusta naisen tilassa..Sekin olis aikuismaista jos asiastea vois rehdisti puhua ja tehdä asian eteen töitä..Vain aikuiset voi sen tehdä..en käsitä jos mies on hyväksyttävä ja jopa sanoilla se ilmaistaan niin jälkipyykki onkin yllättävästi aivan toinen,ja mies voi kerätä tavaran rippeet muovi pussiin vain siksi kun oli liian rakastava ja ehkä hyvä..En ymmärrä tota mut sellasta elämä on valillä siis ei kaikkia voi ymmärtää,ainakaan heti ehkä sitten ajankanssa mut se onkin jo myöhäistä silloin..Luulen että sitä eikannattais liikkaa pähkiä vaan jatkaa matkaa sekä potkia omaan pyllyyn kuin menee ja pilaa "ehkä"hyväkin suhteen pelkällä rakkaudella sekä huomion osituksella sekä näytöillä jotka on aitoja naista kotaan että välittää tosissaan...Virheitä pitää oppia mut tosta en kyllä ota opikseen jotta jatkossa oppisin oleen kylmä ja valiinpitämätön...
Minullakin on useampia kokemuksia yh:na miehistä ja olen tullut siihen tulokseen että hyvin usein mies ajattelee että yh saisi olla kiitollinen kun hän ylensä on yh:n kanssa näin karkeasti sanottuna. Ei aina elämä mene suunnitelmien mukaan ja minulle itselleni on käynyt näin juuri, lapsia kolmen eri miehen kanssa. En katsoisi että minussa on sinänsä hirveästi syytä eroihimme vaikka olenkin kaista suhteista itse lähtenyt, pakon sanelema juttu jota vpoin tässä valottaa hieman. Ensimmäiset 2 lastani sain ollessani 20 korvilla ja ihan peräkkäin, olin itse rakastunut mutta kumppanini ei täysillä mukana, nuoria kun olimme ja mies kypsyy muutenkin vanhemmuuteen ylensä myöhemmin.Lasten hoito jäi yksin minulle ja hellyys loppui kai katkeruuteen. Elettyäni n.5 vuotta yksinhuoltajana tapasin elämäni rakkauden ja menimme vihille asti, odottaessanilastamme jäi hän pettämisestä kiinni, tavallista kun nainen on raskaana ja siksi hieman haluton. Hänkin petti luottamukseni ja suhde kariutui koska tapasin miehen joka oli niin ihana ja eufoorisessa tilassani tulin raskaaksi tarkoituksettomasti? No, tämä ihana mies ei ollutkaan kauaa ihana vaan alkoi pahoipidellä minua henkisesti ja fyysisesti, osoittaen väkivaltansa lopulta lapseenikin.Mitä olen tehnyt väärin, olen kiltti, kauniiksikin sanottu, ymmärtäväinenkin ja avoin ja seksikin sujunut, mutta se ei hyvät ihmiset riitä. Vain jos löydät sielunkumppanin, ystävän rinnallesi, vain sellainen kestää, siinä ei paina lapset ja mennyt elämä, älkäämme tuomitko toisiamme liian herkästi, ehkä joukossamme on tunnevammaisia paljonkin mutta on myös kaltaisiani avoimia mutta pelokkaita hieman, rakkaus parantaa haavat joita elämän varrella on tullut. Nyt odottelen sielukumppania josko se joskus eteeni vielä tupsahtaa...
Voih,tohon edelliselle yh-lle haluan miehenä kirjoittaa että olen todella pahoillani että ex miehesi on alistunut väkivaltaisiin menettelyihin..En sitä hyväksy ja olisin valmis kitkemään ne niinsanotut "looserit"meidän miesten joukoista...Mut en pysy siihen en sillä meitä on niin moneen junaan..Mut olkoot se väkivalta kohdistettu lapsiin tai naiseen niin se on yhtä paha asia se...Mut sen olen huomannut elämäni varrella että kun lukee suhteista jotka ei toimi kunnolla niin siihen yritetään tehdä muutoksia eli tehdään lapsi tarkoituksella,mut se on yleensä pahentanut suhdetta ja riidat on muuttunut käsiryiksi tai henkiseen väkivaltaan joka on melkein pahempi kuin käsirysy mut kumpikin on väärin...Siis en ymmärrä jos on kaks aikuista yhdessä ja suhde rakoilee niin miksi eivät keskenään työstä sitä niin että ongelma tulee esiin jotta ei tartte niitä helpompia ratkasuja tehdä esim:lapsen teko tai naimisiin meno..Ei ne paranna suhdetta eikä edes tiivistä niitä..Ei sormus merkkaa mitää vaan joillekkin se antaa melkein hyvän syyn tehdä sen typerän syrjähypyn aidan toisellapuolella,ja sekin on vaan niin sttä jos kiinni jää niin ne sormukset antaa mahdollisuuden olla tekemisissä toisen kanssa eli yrittää vedota siihen vannomiseen mitä silloin tehtiin ku sormukset asetettiin nimettömään..Eli selitykselle ja katumiselle on mahdollisuus annettu että toinen ei voi niinvaan lähtee suhteesta...Voi voi on paljon asioita mitä en ymmärrä tässä maapallossa..Siksi mun pitää yksin elää tämä elämä....Olen varmaan syntynyt väärään tellukseen...
Siinä että ei suhdetta kannata paikkailla lapsella tai avioliitolla jos menee huonosti. Tapauksessani ei ollut näin mutta jotkut tekevät niin. Minun tapauksessani riitelyä ei voinut välttää, lasten läsnäolokaan ei kumppaniani haitannut ja kaikki törkeydet mitä maa päällään kantaa lapseni kuulivat millainen minä hänen mielestään olin. Hän on henkisesti sairas ihminen joka teki mistä vain riidan ja useasti päivässä. Lopulta olin vanki omassa kodissani, mieleni oli vangittu myös osittain. En olisi ikinä uskonut että joudun vastaavanlaiseen tilanteeseen, minä voimakastahtoinen , täyspäinenkin nainen. Olkaa siis varovaisia uuden tuttavuuden kanssa, miehetkin voivat joutua alistetuksi. Onnea elämääsi, toivoo toinen onnenonkija
Voi kiesus kun sattui lukiessani tota tekstii..En voi muuta toivoo että selviät tosta..Kunpa voisin sinua oikeesti auttaan siinä mielessä että on olemassa sellaisiakin miehiä jotka pysyy järjellä ajattelemaan ennenku mitää typeryyksiä tekevät..Mua oikeesti iljettää miehen luuserimaisuus..Minä arvostan naista oikeesti mut en kyllä ota vastaan mitä vaan..On mun pakko myöntää sekin todellisuus että on naisiakin jotka rytyy väkivaltaisuuteen..Kokemusta siitäkin on mut se lyöminen loppu kun kysyi jotta luottaako kyseinen nainen siihen jotta jossakin vaiheessa annan takasin..Siis tässä on esimerkki siitä että järki pitää pysyä vaikka mentäis äärirajoilla..Minä sain oman kokemuksen sekä tietämyksen siitä että en ikinä voi käyttää väkivaltaa kohteeseen josta välittää jotenkin siis kohde on väärä ja toivon että jokatilanteessa mun eteen tulis sellanen kohde että tiedän että se olis väärin....Väkivallalla ei saada mitään aikaan.Kyllä riitoja pitääkin olla ja erimielisyyksiä mut nekin pitäis pyrkiä rakentavasti suorittaa..Tiedän että kiukku kun astuu kroppaan niin kyllä järki olis valmis lähteen kropasta heti..Kai sekin on sellanen taito laji..Pitää joskus antaa periksikin...Ja niellä katkeruus....Kuklaan ei ole täydellinen,mut voi aina täydellisyyteen pyrkiä...
Jos olisin nainen varoisin sinunlaista tyyppiä.Nostat itsesi jalustalle ja sinua parempaa ei muka olisi.Luulenpa sinun olevan niin omistushaluinen ettet koskaan saa täysijärkistä naista itsellesi.
On hyvin yleistä että väkivaltaiset hirviöt ovat niitä jotka ovat heti mainostamassa erinomaisuuttaan ja etenkin sitä etteivät lyö naisia.
Nyrkinheiluttaja sinä olet ja varokoon naiset kaltaisiasi.
sut on jo huomattu.
No en osaa sanoo mitä munklin kropas liikkeellä mut tollasta edellistä kyllä ottaisin senkan nenästä ja ilo mielin....
Ai täälä voi näköjään asettua aliottajan nimimerkillä kirjottamaan ja musta maalaamaan toista..Pettyny tähänkin palstaan..En tajua miks jollakin on halu ja KIINNOSTUS tehdä moista jäynää....No pitää asettua lukian tilaan...
varsinkin yksi tyyppi tekee tuota jäynää,saa siitä jotain tyydytystä luulisin,sama mies haukkuu joka käänteessä kaiken mahdollisen.Ei kannata yhtään välittää /noteerata,tai ainakaan kommentoida.Puhukoon itsekseen.
Tuntui mukavalta kun jaksoit kommentoida tilannetta josta kerroin, joten pienestäkin on joskus apua, älä siis luota muiden mielipiteisiin tässä vaan jatka entiseen malliin. Häiriintyneitä on niin paljon, ja ilkeitä ihmisiä..
Kyllä ihmettelen jälleen kuinka joku tai aina löytyy ihmisiä jokka terrorisoi tai muuten tekee sitä"omaa"jäynää...Kyllä täytyy olla ylinmääräistä aikaa kun edes vaivautuu harrastamaan tollasta..Mut sinä nainen joka kirjotit siitä väkivallasta niin voimia toivotan ja ettei sun eteen enään tulis ton kaltaista miestä..Koska niitä kyllä on prosenteissa enemmän kuin on annettu ilimi..Mut vaikeetahan se on heti alkuunsa tietää mtä mikin todellisuudessa on.Esimerkiksi kun on tutustumis vaihe niin kukaan ei silloin voi olla oma itsensä..Ei semmosta ihmistä ole olemassakaan joka ei jännittäis Esim:Ensi treffeillä ellei ole maisteissa tai muissa huimaus aineissa...
Mun kokemus-väkivaltaisesta miehestä:
Oltiin oltu avoliitossa jo toistakymmnetä vuotta.
Sitten vasta pimahti äijä,ja muuttui luonne.Ja alkoi väkivaltaiseksi ja mustasukkaisuus sai yliotteen(saillaalloisen/seurasi mua kaikkialle kursseille ja kaupassa käyntikin kellotettiin ja tarkistettiin kellon ajat yms..)Pahempaakin,mutta en nyt jaksa muistella enempää.
Ehkä vaikutti asiaan,että myöhemmin hänelle tuli alkoholiongelma(vain viikonloppuisin).
Nykyään hän on ex.
Jokainen ihminen voi ajan saatossa muuttua.
ilmaistu toi huoimaus aineissa... Kiitos
kannattaa varoa niitä jotka korostavat erinommaisuuttaan. Kiitos kun muistutit!
suhteesta kuin suhteesta voi lähteä niin vaan oli sitten avoliitossa tai avioliitossa ei mitään eroa. Siinä vaiheessa ei voikkaan lähteä niin vaan jos on yhteinen lapsi. Otappa selvää mitä laissa sanotaan. En näe henkisestikään eroa suhteiden lopettamisessa. Kirjoituksesi on hyvin myötätuntoa herättävä lukuunottamatta loppua mitä en oikein ymmärrä. Mitä oikein ajattelet ´kun kirjoitat näin..viet todella tehokkaasti uskottavuuden kaikelta sanomaltasi..haloo..(Voi voi on paljon asioita mitä en ymmärrä tässä maapallossa..Siksi mun pitää yksin elää tämä elämä....Olen varmaan syntynyt väärään tellukseen)
Sinulle joka kirjotit uskottavuudesta niin pieni selvennys..En ole kirjottanut kaikkea noita missä nimi merkkinä on Yh-naisen kanssa......
Jokin sotkee mun kirjotusta...Olenkin pettynyt siihen.mut eipä toi haittaa.Halusin vaan korjata sinun ajatuksen..koko ketjusta...
"Kun yksi pettää ja toinen jättää, niin kolmas ystävä on. Vaan muista: hän on kyyneliisi täysin viaton. Ja kolmas kun on mennyt pois, on vuoro neljännen. Ja kenties yhä lähemmältä tuntuu ihminen."
Samalla tavalla kuin itsekin toivot naisystävääsi olemaan muistelematta vanhoja suhteitaan, niin Sinunkin olisi hyvä muistaa, että jokainen yh-äitikin on erilainen ja toimii suhdeasioissaan eri tavalla. Tosiasia on, että kun asuu lasten kanssa, on lapset huomioitava.
Itse jäin kolmen lapsen lähihuoltajaksi kahdeksan vuotta sitten. Omaa aikaa on yksinkertaisesti niin vähän, että miehiin ei ole ehtinyt kunnolla tutustua niin, että olisi ketään ehtinyt lapsille asti näytille tuoda. Harva mies suostuu suhteen alussa tutustumaan joka toinen viikonloppu.
Lasten isällä on tietysti ollut toinen tilanne.
Hän on jo ehtinyt erota toisestakin avioliitostaan ja sen jälkeen tuoda näytille kaksi uutta äitipuoliehdokasta.
Kaksi kanssani samassa tilanteessa olevaa ystävätärtäni on kuitenkin viimeisen vuoden aikana löytänyt kumppanin suomi24treffeiltä ja ehtinyt kihloihin ja avoliittoon asti. Tarvitaan vain oikea mies, oikea nainen ja oikea tilanne, sitten ei tunnu olevan mitään vaikeuksia sopeutumisessa.
Mutta joka aamu on aloitettava alusta ja oltava valmis elämään tätä hetkeä, ei vanhoja muistellen eikä tulevia peläten!
Minusta kuulostaa, että et ole kohdannut sitä Sinulle oikeaa naista oikeassa tilanteessa. Lapsia yms on niin helppo käyttää tekosyynä, vaikka todelliset syyt olisivat jossain ihan muualla.
Nyt sinä joka tossa edellisessä kirjotit laulun sanoin niin kirjotit lopussa täyttä asiaa..Kyllä olen myös ajatellut että lapset oli tekosyynä ja siitä en tosiaankaan pidä..Todellinen syy on varmasti toinen mut en ikinä saa sitä tietää,ja en kyllä ole edes varma haluaisinkikaan edes tietää...Mut on paljon asioita mitä en tajua,olishan se mukavaa jos ne selviäis ja saisin sellasen rauhan itelleni että ei tarttis ihmetellä enään..Loppu tuli texti viedtillä ja sekin oli sellanen etten tajua..Mut tämä median kulku on mennyt siihen että helpottaa huomattavasti ihmisiä jopa selviytymään tukalasta tilanteista..Minä en olis pystynyt tekeen niin..Mut elämä jatkuu jatkuu jatkuu....
ensin pitää tututustua ja vasta sitten kun ollaan valmiita yhteiseen elämään tutustutaan kumppanin lapsiin. Myös siksi ettei tule ikäviä yllätyksiä. Pelko on toki tuttua minullekin,siksi haluan myös tutustua ensin, kun en halua enää koskaan kenenkään lyövän minua vuosienkaan jälkeen. Siinä voikin olla haastetta miehelle, vakuuttaa ettei lyö viiden vuoden kuluttuakaan. Silti haluan uskaltaa vilä kun olen nuori ja nätti.
Kyllä tutustumisen vaiheet ovat tärkeitä,sen myönnän..Mut se kyllä tehtiin asianmukaisesti ja oltiin valmiita kohtaamaan lapset..Siitä mulla ei ole mitään moitittavaa ei..Mut jokin vaan mättäs ja pahasti..Voi sekin olla toki mahdollista että minussa ärsytti se jokin jota ei voitu sanoo vain siksi että pelkää loukkaavansa..Ja taas tuli yks asia mitä en käsitä....
Kyllä asioista pitäisi pystyä keskustelemaan, ei suhteesta muuten mitään tule. Ei olla ajtuksenlukutaitoisia ja on kurjaa joutua pohtimaan mikä meni pieleen. Olisi parempi käsitellä asiat yhdessä heti.
niin sellaista vaan, että kyllä niitä/meitä sellaisiakin yh-tyyppejä löytyy, jotka ei toimi ja elä vain lastensa kautta. Mut meitä on moneen junaa, pitää vaan löytää se oikea.
Joo,en niinku sanoin niin en mollaa yh-naisia en..Kirjotin vaan tossa alussa eroavaisuutta tilanteesta kun eron hetkiä koittaa,silloin yksinäisellä on vaikeempaa..Mut niinku olet huomannu niin mun alku tekstistä tämä ketju muuttui melkoiseksi taisteluksi..En odottanut tuollaista kommentteja mut pakko todeta että meitä on niin moneen junaan että osa jää asemalle ja moni yrittää tulla resiinalla perässä..;)