Olen seurustellut ja asunut nyt kuusi vuotta poikaystäväni kanssa. Olemme vähän päälle parikymppisiä. Tämä on molemmille ensimmäinen suhde. Siksi ehkä olenkin niin hukassa tunteideni ja ajatusteni kanssa, kun en tiedä millainen toimiva suhde voisi parhaimmillaan olla.
Harrastamme seksiä todella harvoin, ehkä kymmenkunta kertaa vuodessa, paitsi toissa vuonna teimme pohjat noin neljä kertaa koko vuoden aikana. Nuo vähäisetkin kerrat tuntuvat vain olevan mekaanista suorittamista. Tai ehkä sitä odottaa niiltä harvoilta kerroilta niin paljon, että joutuu pettymään…” Näin on jatkunut aika lailla suhteen alkuajoista saakka. Kuitenkin vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että se taitaakin olla suhteessamme isompi ongelma kuin olen kuvitellut.
En usko, että hän on valmis panostamaan suhteemme ”hoitamisen” eteen. Olen yrittänyt ehdottaa yhteisiä harrastuksia tai edes jotain mitä voisimme kaksistaan tehdä, mutta hän ei innostu. Jopa nauraa mun ideoille. On sitten mukavampaa istua tietokoneen tai Playstationin ääressä. Olen varma, että hän ajattelee minun nipottavan pikkuasioista, mutta kun tahtoisin myös sitä "laatuaikaa".
Mieheni ei ilmeisesti halua minua...tai sitten hänellä on jotain ongelmia joista en tiedä, eikä hän suostu kertomaan. Ymmärtäisin paremmin tämän tilanteen jos en saisi häneltä mitään huomiota, mutta hän kuitenkin halailee, silittelee ja kehuu mua ja sanoo rakastavansa enemmän kuin mitään muuta. Sitten jos yritän lähestyä häntä seksin merkeissä, mies ahdistuu silmin nähden. Lempeät sanat ja halailut menettävät merkitystään, koska tunnen, etten ole haluttu.
Otin miehen taas pakko-puhutteluun noin kuukausi sitten. Mies ei ensin meinannut puhua, mutta sanoi lopulta, että halut on normaalit, mutta ei halua harrastaa kanssani seksiä, koska minuun kuulemma aina sattuu. Niin no, joskus on sattunut. Ei häiritsevästi. En ole koskaan sanonut, että se olisi ongelma. Sanoinkin sille, että en kait pyytäisi seksiä jos en sitä haluaisi. Jos tuo asia häntä on vaivannut kuusi vuotta suhteessamme, olisi voinut ehkä kertoa hieman aikaisemmin. Ei se voi olla SE syy hänen haluttomuuteensa.
Juttelustamme on nyt siis melkein kuukausi, mutta seksirintamalta ei mitään uutta. Makuuhuoneessa vain kuorsataan. Olen ehdotellut, hän ei. Eräänä iltanakin kun hän lopetti tv:n katselun ja oli menossa tietokoneelle, ehdotin, että mites olis pienet sekstailut. Mies meni vaan pelaamaan konetta ja sanoi, että mä aina ehdottelen melko omituisiin aikoihin. Jäin vaan äimänkäkenä ihmettelemään sen sanoja. Ei onnistunut. No yhtenä iltana se oli taas tietokoneensa ääressä ja menin hajareisin sen syliin istumaan, suutelin niskaa ja yritin innostaa. Mies oli todella vaikeana. Sen ilme oli tosi vittuuntunut ja se sanoi, että painan sen reittä ja on huono olla sun muuta. Mä kysyin, että häiritsenkö mä sitä jotenkin, niin se sanoi ”joo, itse asiassa ihan saatanasti” ja työnsi mut pois. No se siitä ja menin nukkuun.
Niin ja toinen hyvä esimerkki oli parisen kuukautta sitten kun Kysyin suoraan, että milloin me sitten seuraavan kerran harrastetaan sitä seksiä. Niin mies vastasi (minuun vilkaisematta, tv:tä katsellen) "KATSOTAAN NYT TÄSSÄ JOKU PÄIVÄ".
Ei tunnu hyvältä väkisinkään yrittää toista pakottaa seksiin... Hohhoijaa…vituttaa tämä valittaminenkin. Mutta mitä tää on?
Mutta toisten on niin helppo sanoa, että lähde pois, löydät paremman… ei se ole niin helppoa… Toivoisin, että saisin vastauksia, jotka avaisivat mun silmäni. Tajuaisin, että mikä on homman nimi.
Lisäksi miehen rahankäytön kanssa on ongelmia. Kerran saimme eräästä asunnostamme jopa häädön, koska hän oli pelannut vuokrarahat. Vaikka käy töissä, on aina rahaton ja pyytää minulta.
Tunnen syyllisyyttä kun ajattelen, että olisiko parempi jos lähtisimme eri teille.
Mutta se on niin kuluttavaa kun joutuu pohtimaan, että onko jotain vialla ja mitä se on…kun toinen ei ole edes halukas keskustelemaan. Haluaisin olla onnellinen, mutta en tiedä enää osaanko. En tiedä… olenko liian vaativa? Ylidramatisoinko?
Ja vielä on pakko lisätä sellainen asia, että mies vielä puhuu tosissaan avioliitosta ja lasten hankkimisesta. Miksi se luulee, että toivoisin jotain sellaista sen kanssa? Miksi se puhuu sellaista? Haluaako se musta pienen kodinhengettären joka passaa sitä ja hoitaa lapset kotona… EN TAJUA ENÄÄ MISTÄÄN MITÄÄN.
Harrastamme seksiä todella harvoin, ehkä kymmenkunta kertaa vuodessa, paitsi toissa vuonna teimme pohjat noin neljä kertaa koko vuoden aikana. Nuo vähäisetkin kerrat tuntuvat vain olevan mekaanista suorittamista. Tai ehkä sitä odottaa niiltä harvoilta kerroilta niin paljon, että joutuu pettymään…” Näin on jatkunut aika lailla suhteen alkuajoista saakka. Kuitenkin vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että se taitaakin olla suhteessamme isompi ongelma kuin olen kuvitellut.
En usko, että hän on valmis panostamaan suhteemme ”hoitamisen” eteen. Olen yrittänyt ehdottaa yhteisiä harrastuksia tai edes jotain mitä voisimme kaksistaan tehdä, mutta hän ei innostu. Jopa nauraa mun ideoille. On sitten mukavampaa istua tietokoneen tai Playstationin ääressä. Olen varma, että hän ajattelee minun nipottavan pikkuasioista, mutta kun tahtoisin myös sitä "laatuaikaa".
Mieheni ei ilmeisesti halua minua...tai sitten hänellä on jotain ongelmia joista en tiedä, eikä hän suostu kertomaan. Ymmärtäisin paremmin tämän tilanteen jos en saisi häneltä mitään huomiota, mutta hän kuitenkin halailee, silittelee ja kehuu mua ja sanoo rakastavansa enemmän kuin mitään muuta. Sitten jos yritän lähestyä häntä seksin merkeissä, mies ahdistuu silmin nähden. Lempeät sanat ja halailut menettävät merkitystään, koska tunnen, etten ole haluttu.
Otin miehen taas pakko-puhutteluun noin kuukausi sitten. Mies ei ensin meinannut puhua, mutta sanoi lopulta, että halut on normaalit, mutta ei halua harrastaa kanssani seksiä, koska minuun kuulemma aina sattuu. Niin no, joskus on sattunut. Ei häiritsevästi. En ole koskaan sanonut, että se olisi ongelma. Sanoinkin sille, että en kait pyytäisi seksiä jos en sitä haluaisi. Jos tuo asia häntä on vaivannut kuusi vuotta suhteessamme, olisi voinut ehkä kertoa hieman aikaisemmin. Ei se voi olla SE syy hänen haluttomuuteensa.
Juttelustamme on nyt siis melkein kuukausi, mutta seksirintamalta ei mitään uutta. Makuuhuoneessa vain kuorsataan. Olen ehdotellut, hän ei. Eräänä iltanakin kun hän lopetti tv:n katselun ja oli menossa tietokoneelle, ehdotin, että mites olis pienet sekstailut. Mies meni vaan pelaamaan konetta ja sanoi, että mä aina ehdottelen melko omituisiin aikoihin. Jäin vaan äimänkäkenä ihmettelemään sen sanoja. Ei onnistunut. No yhtenä iltana se oli taas tietokoneensa ääressä ja menin hajareisin sen syliin istumaan, suutelin niskaa ja yritin innostaa. Mies oli todella vaikeana. Sen ilme oli tosi vittuuntunut ja se sanoi, että painan sen reittä ja on huono olla sun muuta. Mä kysyin, että häiritsenkö mä sitä jotenkin, niin se sanoi ”joo, itse asiassa ihan saatanasti” ja työnsi mut pois. No se siitä ja menin nukkuun.
Niin ja toinen hyvä esimerkki oli parisen kuukautta sitten kun Kysyin suoraan, että milloin me sitten seuraavan kerran harrastetaan sitä seksiä. Niin mies vastasi (minuun vilkaisematta, tv:tä katsellen) "KATSOTAAN NYT TÄSSÄ JOKU PÄIVÄ".
Ei tunnu hyvältä väkisinkään yrittää toista pakottaa seksiin... Hohhoijaa…vituttaa tämä valittaminenkin. Mutta mitä tää on?
Mutta toisten on niin helppo sanoa, että lähde pois, löydät paremman… ei se ole niin helppoa… Toivoisin, että saisin vastauksia, jotka avaisivat mun silmäni. Tajuaisin, että mikä on homman nimi.
Lisäksi miehen rahankäytön kanssa on ongelmia. Kerran saimme eräästä asunnostamme jopa häädön, koska hän oli pelannut vuokrarahat. Vaikka käy töissä, on aina rahaton ja pyytää minulta.
Tunnen syyllisyyttä kun ajattelen, että olisiko parempi jos lähtisimme eri teille.
Mutta se on niin kuluttavaa kun joutuu pohtimaan, että onko jotain vialla ja mitä se on…kun toinen ei ole edes halukas keskustelemaan. Haluaisin olla onnellinen, mutta en tiedä enää osaanko. En tiedä… olenko liian vaativa? Ylidramatisoinko?
Ja vielä on pakko lisätä sellainen asia, että mies vielä puhuu tosissaan avioliitosta ja lasten hankkimisesta. Miksi se luulee, että toivoisin jotain sellaista sen kanssa? Miksi se puhuu sellaista? Haluaako se musta pienen kodinhengettären joka passaa sitä ja hoitaa lapset kotona… EN TAJUA ENÄÄ MISTÄÄN MITÄÄN.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä sain vastaaviin tiedusteluihin seuraavat vastaukset (siis olen mies):
1. joskus kännissä
2. en minä voi seksuaalisesti sitoutua ennen kuin ollaan naimisissa
3. meet joko ravintolaan tai sitten vedät kätees
Sitten olikin työkaverin kanssa - ja sanoi - "jos tiiät, millanen miehen ja naisen välinen suhde voi olla".
Et silleen.
Jaksamista!
mutta toisin päin ja ollut jo kymmenisen vuotta, ja empä kyllä viitsi pillua kerjätäkään, vaikka on useinkin aika surkeaa kun ensimmäiset yli 20v meni suhteellisen mukavasti.
Ei tällaisissa asioissa osaa ainakaan hyviä neuvoja antaa kenellekään.
Koitapa jaksaa ja....
Me miehethä olemme tottuneet vonkaamaan satoja vuosia ja nyt ovat feministit saaneet ajettua tasa-arvolait voimaan.Siksipä saattee opetella meidän miesten opeille noissakin asioissa.Nauttikaa nyt!
kuule, ei se ole maailman viimeinen mies, joka sinut haluaa. Ne puheet avioliitosta ja muusta on vaan hämäystä, että saisi simut pidettyä "koukussa". Itse odotin kymmenen vuotta alkoholista pitävän miehen muuttumista ja menetin itsetuntoni vuosiksi. Ei ne tyypit muutu!! Se on ihan sama kuka niillä on muijana, ne on koukussa aina johonkin. Yksi peliriippuvainen kehtasi ehdottaa vaimolleen, että menisi maksullisiin...vaimo lähti.
minulla on samankaltainen tilanne ja olen mietttinyt keinoja muuttaa tilamnetta keskustellen ja keskusstellen...aikaa kuluu ja asiat selkiytyvät hitaasti. syyt seksittömään suhteeseemme ovat jossain muualla kuin minussa. Teen kuitenkin itselleni vääryyttä kun tavallaan hyväksyn asian.Tiedäthän, että toista ei voi muuttaa, voi vain muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin.
Kuvailet tilannettasi pelottavan samanlaisena kuin minunkin tällä hetkellä. Olisikohan meillä tarvetta viestien vaihtoon?
Toisaalta on helpottavaa tietää, että on olemassa muitakin, joilla samankaltainen tilanne. Vaikka ei tätä tietenkään kellekään toivo.
Vaihdetaan vain viestejä. Olisi se hyvä vaihtaa mielipiteitä näistä meidän "parisuhteista".
Keskustelua miehen kanssa...keskustelua...sekin alkaa olla niin saatanan turhauttavaa. Kaiken tiedon saa väkisin kiskoa miehestä irti. Ehkä pari päivää puhumisen (puhuttelun) jälkeen mies on "parempi" ja sitten elämä menee taas samaan vanhaan kaavaan.
Se on todellakin totta, että sitä alkaa muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin...tuntee syyllisyyttä kun haluaisi enemmän seksiä. Tuntee syyllsyyttä kun miettii voisiko maailma tarjota mulle jotain parempaa. Kuitenkaan ei ole rohkeutta lähteä.
Miksi pitää olla niin vaikeaa? Eikö meidän pitäisi olla onnemme kukkuloilla, kun ostimme oman talon.
No eipä tätä miestä kovin paljoa kiinnosta remontissakaan auttaa. Perse homeessa istuu sohvalla, eikä tarjoa apua kun mä vieressä remppailen. Mainitsin asiasta sille ja se sanoi, että on luullut mun haluavan rempata yksin. Ei oo kuulemma tajunnut, että haluaisin apua, kun en ole pyytänyt. Mutta en jaksa "NALKUTTAA". Sitten kun saan jonkun remonttihomman YKSIN hoidettua valmiiksi, se tulee halaamaan, pussaamaan ja kehumaan, että on ylpeä musta. Just joo.
Moikka,
tällä naiselämänkokemuksella (41v) sanoisin, että kannattaa erittäin vakavasti harkita oman elämäsi haltuunottamista. Jos nyt, kun olette molemmat nuoria, tilanne on tuo, mitä se lienee jatkossa? Voin omakohtaisesti kertoa että naisen erotiikkatarpeet eivät iän myötä ainakaan vähene. Päinvastoin.... Toisaalta, seksi ja erotiikka eivät voi olla tärkeimmät parisuhdetta ohjaavat jutut. Kuitenkin ne ovat tärkeimmästä päästä... Olen pahoillani, en osaa sinua neuvoa. Mutta kertomasi perusteella poikaystäväsi motiivit parisuhteessanne eivät tunnu ainakaan minusta jatkamisen arvoisilta. Pitääkö hän sinua mahdollisesti tulevana hyvänä elättäjänä? Sellainen kuva minulle jää....
Voimia!
Niin sitä minä olen kans miettinyt, että mitä tämä mies minusta haluaa...
Ehkä se on sitten tuleva kotiäiti, joka passaa sitä ja lapsia mennen tullen. Tämä mies kun ei viitsisi itse tehdä mitään, tuskin hoitaisi edes niitä paljon haluamiaan lapsia. Tiedän sen, koska ei se hoida meidän pikku-koiriakaan ollenkaan. Se sanoo, että lapsia kyllä hoitaisi. Just niin varmaan.
Tää kaikki sekaisuus elämässä on imeneet musta kaiken elämänilon ja energisyyden. En osaa enää unelmoida. En pysty kirjoittaa tai piirtää, jotka ennen oli mun elämän suola. Voimaton, vihainen olo.
Mä havahdun yhä useammin miettimään, että mitä jos tää elämä ei tästä muutu... Tai olen jo toisaalta tiedostanut, että eihän se muutukaan. Ja kun nuoria vielä ollaan, niin miksi ei tutkailla elämän muita mahdollisuuksia? Tiedän, että jos sanoisin tästä miehelle, se varmaan alkaisi itkeä. Ei se halua mua päästää, sanoisi rakastavansa mua yli kaiken, eikä voi elää ilman mua. Siinä vaiheessa jos sanoisin lähteväni se voisi suostua korjaamaan kaiken, mutta onko sillä enää sitten merkitystä? Palaisiko kaikki kuitenkin ennalleen.
Niin ja eihän erotiikka ja seksi olekaan tärkeintä suhteessa, mutta siitä tulee ihmeen tärkeää, kun sitä ei ole. En halua havahtua samassa tai vielä pahemmassa tilanteessa joskus kahdenkymmenen vuoden kuluttua...
Joo tiedän että ei oo helppoo lähtee suhteesta jossa muuten on kaikki hyvin mutta seksi mättää, mut ei kannata haaskata aikaa tollaseen mieheen vaan lähe kävelemään, voisit löytää itsellesi semmosen suhteen jossa sinua halutaan ja mies arvostaa sinua... joskus isot muutokset tuovat niin paljon paremman elämän. Sun kannaattaa tosi vakavasti miettiä mitä sinä haluat ja jatkaa elämää parempaan suuntaan... Sä voisit saada niin paljon paremman suhteen, ku toi teidän suhde ei kuullostanu enää ku semmoselta et te asutte vaan yhessä tai ootte vaan tottumuksesta... on olemassa niin paljon parempaa!
Viestistäsi saa kuvan, että voit henkisesti ja fyysisestikin pahoin. Miehesi ei välitä hoitaa suhdettanne yhtä paljoa kuin sinä. Olette nuoria ja olleet kauan yhdessä, arki on siis astunut kuvioihin parisuhteessanne, mutta silti tuntuu, ettei se ole tasapainoista parisuhdetta, jossa kummankin on hyvä olla.
Pitkän suhteen jälkeen pelottaisi varmasti jäädä yksin, mutta silti neuvon sinua miettimään vakavasti eroa. Saisit näkökulmaa suhteeseenne, ja mitä jos tapaatkin uuden ihanamman kumppanin. Ja olen todistanut kaveripiirissäni, että eron jälkeen ollaan kuitenkin palattu yhteen, joten se voi tapahtua teillekin. Ensimmäisen poikakaverin kanssa ei tarvitse mennä naimisiin ja perustaa perhettä. Näin tehtiin 1960-luvulla. Jos parisuhde ei toimi yrityksistä huolimatta (ja näyttäisi siltä, että olet tosissasi yrittänyt!) tulet huomaamaan, että ero tuntuu ihanan vapauttavalta. Kaveripiirissäsi on varmasti muita sinkkuja, joiden seuraan voi liittyä. Voin kokemuksesta vahvistaa eron ja uuden poikakaverin myötä parantuneen elämänlaadun ;)
Mitkä ovat ne syyt, miksi haluat olla tuossa suhteessa? Onko suhteessanne hyviä puolia enemmän kuin huonoja? Onko poikaystäväsi tyytyväinen suhteeseenne?
Aika ankealta vaikuttaa tuo tilanteenne. On hyvä, että olet yrittänyt puhua poikaystäväsi kanssa ongelmistanne. Ikävä vaan, että hän ei vaikuta innokkaalta parantamaan suhdettanne.
Niin, niiden hyvien ja huonojen puolien punnitus...kyllä mä uskon huonoja olevan enemmän. En tietenkään meinaa, että itse olisin täydellinen kumppani. Mutta eipä mies mistään valita.
Olen melko varma, että poikaystäväni on tyytyväinen suhteeseemme. Hän sanoo, ettei ole mitään sellaista mistä se haluaisi mulle valittaa. Ehkä siksi tilanne on niin...no outo...ja olen sekaisin. En tiedä.
Vaikka onkin niin ihanaa, että se vielä kuuden vuodenkin jälkeen jaksaa kehua, halata ja silitellä mua...niin tuntuu, että mitä merkitystä silläkään enään on. Onko tää turhaa pyristelyä koko touhu? Se on vain sen tyyli, tuo kehuskelu...tuleeko se kuitenkaan koko sydämestä?
Miten voisin saada miehen ymmärtämään, että mitta on tullut täyteen ja haluan lähteä etsimään kadotettua onneani, kun toinen on ilmeisen tyytyväinen suhteeseen.
En edes tiedä enää haluanko seksiä tämän miehen kanssa. Jotenkin mulla on mennyt itsetunto ja halut häntä kohtaan. En tiedä miksi, mutta ei huvita edes yrittää.
Ehkä meillä menisi paremmin, jos hyväksyttäisiin väistämätön tosiasia... OLLAAN VAIN KAVEREITA. Mitä tämä tällainen intohimoton yhdessä asuminen muuten on?
Lähde suhteesta! Et ole tyytyväinen, mutta mies ei halua edes yrittää parantaa suhdettanne. Kerro hänelle rehellisesti, että sinusta suhteenne on enää kahden kaverin suhde, ei parisuhde. Olette yhdessä vain tottumuksesta. Kyllähän se arki tulee kaikkiin suhteisiin, mutta ei parisuhteen pitäisi kuitenkaan noin pahasti väljähtyä.
Minä siis neuvon sinua lopettamaan suhteenne, niin vaikeaa kuin se varmasti onkin. Ero monen yhteisen vuoden jälkeen on aina kurja juttu, vaikka suhde olisikin mennyt huonoksi. Jälkeenpäin sitä on kuitenkin tyytyväinen siitä, että on uskaltanut lähteä suhteesta, joka on alkanut lähinnä ahdistaa. Tsemppiä!
Ajattelet paljon miehesi hyvinvointia ja tyytyväisyyttä, näin minäkin tein. Tosiasia on, että minun on itse ajateltaava vain omaa hyvinvointiani, hän on myös "järjestänyt" asiat omalta kannaltaan hyvin. Tuo kehuminen ja hellittely on tuttua....pelkkää vedätystä...saa minut toimimaan kuin Pavlovin koira: tiedäthän niin saadaan eläin reagoimaan tietyllä tavalla.
Koko suhteemme on perustunut hänen hyvinvoinnilleen ja hän on saanut haluamansa manipuloimalla tunteitani. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa ilman syytä, parisuhteessa on molemmilla oikeus hyvään oloon .
samanlainen tilanne...Tilanne on imenyt kaikki voimat ja romahdan kohta varmaan henkisestikin...
Viime seksi kerta oli juhannuksena 2005 ja kun olen yrittänyt puhua asiasta on mieheni luvannut muuttua, mutta silti emme ole seksiä kertaakaan harrastaneet..
Jotenkin teksi mieli lähteä kävelemään, mutta jokin siltikin pitää minut
suhteessa...Itsetuntoni on miinuksen puolella ja en halua enään ehdotella edes mitään kun tulen torjutuksi..Silti mies kehuu maasta taivaisiin minua ja vannoo rakastavansa minua...
Mutta jokin on oltava vialla...ei tämä minusta normaalilta tunnu...
Viime kerralla kun juttelimme sanoin suoraan etten ole ollut viimeiseen puoleen vuoteen onnellinen ja suhde tappaa minua koko ajan...Ei seksi niin tärkeää ole että sitä pitäisi harrastaa joka päivä, mutta kun olisi edes jokin seksielämä!
Voimia sulle...koita keskittyä johonkin muuhun kuin ongelman pyörittämiseen...itse olen viime aikoina viihtynyt paljon töissä, siellä kun saa ajatuksen siirrettyä muualle...
Mitäs olet niin hemmetin ruma ja lihava, sekä pirun epäseksikäs.
Hei,
Minun ex oli osittain samanlainen. Seksiä ei tippunut, mutta hellyyttä ja kauniita sanoja riitti. Pahimpina aikoina harrastettiin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, vaikka oltiin nuoria ja seurusteltukin vasta muutama vuosi. Se syö kyllä itsetuntoa ja naiseutta ihan tajuttomasti, vaikka joku "syy" siihen haluttomuuten aina löytyi.
Mies ei myöskään tehnyt kotona oikeastaan mitään, oli aamusta iltaan töissä (vai oliko oikeasti?) ja kotona ollessaan istui sohvalla television ääressä kaljapullon kanssa. Lapsia, koiria ja kissoja olisi pitänyt kuitenkin hankkia.
Tuhlailevainen mies oli myös. Lopulta veti raha-asiansa ihan solmuun ja meinasi vetää minutkin mukanaan.
Myöhemmin olen saanut kuulla, että mies olisi pettänyt minua, en tiedä siitä varmaksi, eikä sillä niin väliäkään enää. Nyt hän on löytänyt naisen, joka on häntä huomattavasti nuorempi (ja kuulemma yksinkertainen?) ja heillä on koira, kissa ja vauva, reilun vuoden seurustelun jälkeen.
En oikein tiedä, mitä haluaisin sinulle sanoa. Pelkään että miehesi on samanlainen kuin ex, joka mielestäni halusi vain mukavan "pikku vaimon", joka pitäisi kotia pystyssä ja ruokaa lämpimänä sillä aikaa kun hän liehuisi maailmalla.
Tietenkään en tiedä, mikä teidän tilanne sitten on. Pahalta kuulostaa, jos mies ei suostu edes keskustelemaan. Ehkä sinun pitäisi yrittää tosissaan pistää hänet "selkä seinää vasten" ja sanoa suoraan, että harkitset jopa suhteenne lopettamista, mikäli ette voi keskustella asioista.
Parempi varmaan lähteä eri teille. Voipi myös olla että miehellä on toinen nainen jossain. Suhde poikki vaan, niin pääset siitäkin turhasta vaivasta.
Hmmm... anteeksi nyt jo etukäteen tätä kysymystä, mutta tuli vaan mieleeni että olisiko mahdollista, että poikaystäväsi olisi huomannut jossain vaiheessa olevansakkin kiinnostunut miehistä. Tai siis tehän tapasitte ilmeisestikkin aika nuorina ja ihminenhän voi nyt sitten vähän vanhemmaksi tultuaan huomatakkin (kauhukseen?) olevansa kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Ehkä poikaystäväsi ei pysty/ halua rakastella sinun kanssa, koska näkee sinut pelkästään ystävänään/siskonaan. Puheet perheestä ovat jonkinlaista vakuuttelua itselleen (ja ehkä sinullekkin), että kaikki on hyvin ja tämä menee ohi.
Tai sitten poikaystäväsi kärsii todella paljon tuosta pelaamisestaan. Olen lukenu joitakin haastatteluja pelihimosta kärsivistä miehistä, sekä pelaamisen vaikuttamisesta heidän parisuhteeseensa. Pelihimosta kärsivillä on yleensä todella huono itsetunto, tuon pelaamisen (ja siitä jotuvan syyllisyyden=rahojen häviäminen, kykenemättömyys lopettaa pelaamista, yms.) johdosta, mikä vaikuttaa todella paljon arkeen ja parisuhteeseen... Onko poikaystäväsi muuten masentunut?
Jokatapauksessa onnea asioiden järjestymiseen.
Usko pois on mulla käynyt sama mielessä...mitä jos se olisikin huomannut pitävänsä miehistä?
Ei asia välttämättä ole niin, mutta kun tässä miettii, niin se ei katso pornoa (onko se sitten hyvä tai huono asia). Sitten toisinaan sitä ei joko kiinnosta ihan saatanan hyvännäköinen ja seksikäs nainen esim. kuvassa tai telkkarissa, mutta taas yhtäkkiä se saattaa kehua jotain naisia ihan maasta taivaisiin, etenkin kun sen kavereita on kylässä. Ja kehuu niin, että minäkin varmasti kuulen. Ja mulle nyt on aivan sama kehuuko tai ei. En ole mustasukkaista tyyppiä. Välillä se oikein provosoi mua tulemaan mustasukkasex, mutta kun en ole.
Se sanoi, ettei mun kannata tuhlata esimerkiksi rahojani alusvaatteisiin, koska luonnonkaunis nainen on kaikkein paras. Se ei halua mitään "seksileikkikaluja", kokeilla uutta tms. Eikä ilmeisesti tähän meidän iänikuiseen seksittömään suhteeseenkaan kaipaa muutosta. Sanoo kyllä, että halut on normaalit, olen seksikäs yms.
Vaikka se kuinka paljon mua kehuisikin, niin sitten se saattaa välillä (etenkin nykyään) puristaa mua mahasta, reisistä tai "jenkkakahvoista" tyyliin, että "oletpas lihonnut". Se vitsailee, että "syö vaan enemmän, niin kasvat" ja kaikkee typerää. En edes ole lihava, vaan normaalipainoinen. Eikä se saa mun vahvaa itsetuntoa tuhottua kokonaan. Yrittääkö se saada mut tuntemaan itteni rumax ja lihavax, etten haluaisi enää käydä baareissa tai tuntisi itteeni seksikkääksi. Pysyisin kotona ja laittaisin ruokaa ja siivoaisin... just joo.
Kun me noin vuosi sitten puhuttiin tästä seksittömyydestä, niin se sanoi silloin yhtäkkiä, että "en mä homo ole, jos sä sitä luulet". En edes sanonut homoudesta mitään. Ja se on mielipiteissään homoseksuaaleja kohtaan melkoisen jyrkkä. Sitä inhottaa homot ja suunnattomasti ärsyttää, kun mulla ei ole niistä mitään pahaa sanottavaa. En osallistu homovitseihin tai muuhun haukkumiseen.
Tiedä tuosta miehestä nyt sitten...