...huomannut iloltaan, jännitykseltään ja kokemattomuudeltaan, kuinka tummat pilvet olivat
jo saapuneet valkoiselle taivaalle.
Ilo oli jo muuttunut mustaksi...eikä kukaan sitä, hänelle kertonut.
Kaikki oli jo lopussa...niin paljon jo ennen alkua.Ei huomannut, ei ymmärtänyt, ei voinut
käsittää.
Kumpa vain olisi tiennyt...käsittänyt.Puhdas ilo ja riemu eivät koskaan päässeet perille.
Kaikki oli tuhoon tuomittu...alusta asti...eikä kukaan sitä kertonut.
Ilo, lämpö ja ihastus täyttivät mielen...mutta liian myöhään.
Kaikki oli jo menetetty...eikä ollut enää paluuta...vaikka olisi niin halunnutkin.
Jäljelle jäivät paha mieli, kovien sanojen naarmut ja ikävä...
Mutta niin paljon hyvääkin ja kaunista...ymmärrystä, toisen ihmisen kaipuuta, toivoa, uskoa ja voimaa.
jo saapuneet valkoiselle taivaalle.
Ilo oli jo muuttunut mustaksi...eikä kukaan sitä, hänelle kertonut.
Kaikki oli jo lopussa...niin paljon jo ennen alkua.Ei huomannut, ei ymmärtänyt, ei voinut
käsittää.
Kumpa vain olisi tiennyt...käsittänyt.Puhdas ilo ja riemu eivät koskaan päässeet perille.
Kaikki oli tuhoon tuomittu...alusta asti...eikä kukaan sitä kertonut.
Ilo, lämpö ja ihastus täyttivät mielen...mutta liian myöhään.
Kaikki oli jo menetetty...eikä ollut enää paluuta...vaikka olisi niin halunnutkin.
Jäljelle jäivät paha mieli, kovien sanojen naarmut ja ikävä...
Mutta niin paljon hyvääkin ja kaunista...ymmärrystä, toisen ihmisen kaipuuta, toivoa, uskoa ja voimaa.
Vastaukset 36
Vanhimmat
...ovat tarpeellisia, mikäli eläisit vain kirkkaudessa se sokaisisi sinut, etkä mitään arvostaisi.
Kun elät taivaan sinessä, juokset pitkin pilvenreunaa, voit koskettaa mustuutta, mutta pidäpä varasi ettei se nappaa sinua, tärkeintä on nähdä molemmat sinen ja mustuuden.
Mikäpä on kauniinpaa kuin aamuauringon kultaama pilvimuodostelma ja kauneinta kaikesta on pilvien reunat, tummuuden ja sinen raja, se on ihan kuin elämä, jos vain osaa elää...
Ilo ja riemu ei saa olla täydellistä, ei niin täydellistä ettei mielessään osaa nähdä myös tummuutta, koska se voi mielesi napata jos vain kirkkautta näet.
Aina täytyy ymmärtää, tai hyväksyä vaikkei aina ymmärräkään, ei saa aina vaatia anteeksipyyntöä, jos toinen ei ole tarkoittanut loukata, ja vaatiminen on julmaa, ja julmaa on myös se jos ei anna toisen olla oma itsensä ja hänen sitä täytyy pyydellä anteeksi.
Ei mitään ole menetetty, paluu on tahdosta kiinni.
...halunnut olemassaolollaan rasittaa, olla vaivaksi, kuluttaa ja satuttaa...
näin poistuen paikalta...jättäen toisen rauhalliseen oloon, tasapainoon ja onneen.
...ja sääli, niin monessa suhteessa...ehkä näin on helpointa...vaikkei todellisuudesta mitään oppinut tietämään...ehkä aavistus riittää...
...vielä...antaen toisen levähtää, rauhoittua, kerätä voimia, ymmärrystä ja iloa.
Mitä onkaan etäisyys välillämme...katseen uupumista valolle.Kuin yrittäisi
päivällä tavoittaa unet, jotka ovat vain öille annetut.
Lähellä niinkuin silloin, kun jokin sinussa kosketti minua...lähellä niinkuin
nyt...
...Caaleppi teki Sinusta ja hetkestä kauniin..!!
...höppänä!
Hei Liisa!Kiinnostaisiko sinua vaihtaa ajatuksia...tällaisen aivopestyn, tyhjäpäisen,
romanttisen ja höppänän "Ponnaritytön"kanssa?
Aurinkoista ja lämmintä syksyn alkua sinullekin!
olen tyhjäpäi(väi)sempi Sinua!
Tervetuloa Sinkkulaan, tälläistä täällä on! Täytyy olla sitkeä ja pahasuinen. Herkkyys ja kauneus on hömppää...Kovuus on voimaa ja menestymistä...En välitä juuri vakuutella ja riidellä, ja vetäydynkin usein nuolemaan häpeissäni haavojani.
Caaleppi tarvii taustatukea.. ja tykkään siitä vähän... :oD
...voi myös sisältää herkkyyttä ja kauneutta...ja päinvastoin.
Herkkyyttä, kauneutta ja kovuutta tasapainossa...siinä olisikin
haastetta ja oppimista.
Me ihmiset olemme vain niin vajavaisia, tyhmiä höppänöitä...
ja tietämyksemme niin vähäistä ja pientä.Oppisimme edes rakastamaan
itseämme...sellaisena kuin olemme.
Caaleppia pitää, pitää hellästi kämmenellä...kaikista "höppänä, kiukuttelu...
rimpuiluista"huolimatta.Silloin tällöin syliin hellästi istuttaa ja kaularutistuksella
voimistaa...unohtamatta joskus hieman hellästi kiusoitella...kaikesta huolimatta.
Enköhän minä vähitellen ala ymmärtämään tämän Sinkkulan touhuja...tai sitten en koskaan.
...todellisuutta tämä sitten on...on ollut.
...ole todellisuutta, ja se turhauttaa minua, enkä sitä aio pyytää anteeksi, olen vain tällainen ihminen jolle on mahdoton yhdistää netti ja todellisuus.
Tämä on ollut epätodellisuutta...mutta jos kemiallinen ja fyysinen mailma olisi tajunnan ja mielen tasolla voisin jotain uskoa, nyt siitä on vain aavistus...ja aavistus ei aina ole todellisuutta...tietenkin joillekin riittää vain henkinen yhteys joiltain osin, muuta ei tarvi...en kuitenkaan ole vielä siinä iässä...ehkä joskus...jos vanhaksi elää...
Oikeastaan kirjoittelua voi pitää naivina hömppätouhuna...todellisuudessa kun on toiminnan ja käytännön ihminen, ei haaveileva nörtti!
...hyväntahtoisuudestasi, sinulla ei ole mitään häpeämistä, olet todella hellyttävä tapaus!
Ja siitä hyvästä rutistus ja poskisuukko!
...ei tarvitse edes sitä aavistusta...tietääkseen.
Suukko sinulle...senkin ihana höppänä.
Olipa runollista tekstiä. Hömppää!
Olen itsekin romanttinen ihminen, mutta säilytän kuitenkin järkeni.
Jos sinulla on jotain sanottavaa, niin kerro se. Runot kuuluvat jonnekin muualle (pöytälaatikkoon).
Sinusta saa sellaisen kuvan, että olet romanttisen roskaviihteen aivopesemä.
Ihan hyvällä vaan! Asiat asioina.
...runo...eikä aivopesty!
...ole luomassa kuvia kenellekään tai minnekään...
ja järki tallella!
on pollassa melko paljon tyhjää tilaa.
...ehkä ei.Uuden vastaanottamiseen tarvitaan aina tilaa, jos vain haluaa kehittyä ja oppia!
Liian täyden "täydellisen"pollan ulkopuolelle voi huomaamatta jäädä niin paljon inhimillisiä,
todellisia ja opettavaisia asioita ja ihmisiä!
...voi olla myös mahdollisuuksia täynnä.
...Caaleppi huomannut!
(Tämä oli kiusoittelua)
En usko että ponnarilla on niin paljoa tyhjää pollassa, nämä hänen kirjoituksensa ja todellisuus eivät hänen tapauksessaan varmaan käy yksiin, hän kirjoittaa jotenkin melankolista ja naivia ja runollista tekstiä, se on tapa kirjoittaa, luonnossa hän voi olla aika lailla erilainen typy!
Joskus hänen tekstinsä vaikuttaa niin raskaalta ja huumorintajuttomalta...en tiedä mitä siitä ajatella...
...uhma-aika, kun kaikki on ei...
Minun viestini oli "Arch":ille.
Tein virheen, helpotus tuntea itsensä vain tavalliseksi inhimillisen erehtyväiseksi!
Pyydän anteeksi mokaani!
se mitään haittaa.
Minäkin tein kerran virheen - muistaakseni v. 1974.
...synnyitkö silloin? No ei kait se enää kaivele?
"Minäkin tein kerran virheen - muistaakseni v. 1974."
Minä sanoin aiemmassa kommentissani yllä olevalla tavalla.
Tähän sinä kuittasit seuraavasti:
"...synnyitkö silloin?"
Ymmärrät ilmeisesti suomen kieltä vähintään yhtä huonosti kuin osaat lukea palstan viestiketjuja, kun vastailet summan mutikassa kenelle sun sattuu.
Jos sanon: "Minäkin tein virheen...", niin kyse on minun AKTIIVISESTA TOIMINNASTANI!!
Kuinka aktiivisesti sinä pikku hölmöläinen vaikutit aikanaan omaan syntymääsi?
PS. Muistaakseni joku naisihminen tarjoutui aiemmin sinulle hellapoliisiksi. Toivottavasti hän lukee tämän viestini ja peruu aikeensa.
Ei hölmön kanssa ole pitkän päälle mukavaa olla.
...tosikko.
Onneksi teikäläisten kanssa ei ole pakko olla, eikä kirjoittaa, olisi kyllä kiinnostava laittaa teikäläinen suurennuslasin alle ja katsoa mitä moinen runoilijanilkki on syönyt, mutta jääkööt nyt tällä kertaa, en jaksa vaivautua, teitä kun mailmassa riittää...terveellisintä pysyä erossa.
olet hölmö.
Niin arvelinkin.
koettakaa hankkia oikea elämä, älkääkä eläkö täällä niissä unelmissanne, sillä pudotus todellisuuteen voi olla aika huikea!
taida Caalepilta löytyä eväitä oikeaan elämään.
Luulin kerran erehtyneeni, mutta olinkin väärässä.
taisit erehtyä.
Runoilusta:
Kun kirjoittaa ympäripyöreitä "runollisia" lauseita, niitä voi aina sanoa syvällisiksi, koska niissä ei ole mitään asiaa esitetty konkreettisesti. Kaikki on tulkinnanvaraista.
Sinä haluat tulkita sen mielessäsi syvälliseksi ajatteluksi, mutta lauseet voisi aivan yhtä hyvin tulkita tyhjänpäiväiseksi sanakikkailuksi. Niin minä teen.
Minusta kirjoittaja ei pysty hahmottamaan asioita ja sen takia hapuilee asiaa epämääräisillä lauseilla. Ensinnäkin pitäisi olla jotain sanottavaa ja sen lisäksi kyky ilmaista sanottavansa. Tässä tapauksessa molemmat taisivat puuttua. Ehkä kirjoittajasta vielä tulee runoilija, mutta ei kovin pian.
Tällaisesta "mukarunoista" ovat hyvänä esimerkkinä Dingon ja monen muun bändin laulujen sanoitukset. Kuunnelkaapa niitä..
...höttöä sisältä.
...tietäisitpä!
...vaan murrosikä...täytin just 14 v.