Olen todella yrittänyt olla hyvä anoppi, mutta luettuani sivukaupalla miniöitten valituksia anopeistaan, minulle on tullut painajainen koko asiasta.Olen varmasti syyllistynyt tietämättäni monenlaisiin miniän reviirin loukkauksiin.En ole koskaan tupannut poikani perheeseen,mutta aina, ja todella usein, pyydettäessä hoitanut lapsia, koiraa ja kissoja.En ole antanut neuvojani, koska miniäni ei todellakaan niitä tarvitse.Taloudellisesti on ehkä annettu liikaa, mutta, sekin vain hyvää tarkoittaen.Näitä kirjoituksia lukiessa tuntuu kuitenkin, että hyvä anoppi on taruolento.
Hyvä anoppi on
turha luulo
101209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei se mikään taruolen ole. Mulla ainakin on maailman paras anoppi.
Jos on monissa anopeissa on vikaa, niin niin on monissa miniöissä ja vävyissäkin.
Ihmisillä vaan on jo pohjalta se oletus, että anoppi on paha, kun sitä niin joka paikassa toitotetaan. Huonot anoppikokemukset kerrotaan niin paljon helpommin eteenpäin kuin hyvät tai ns. normaalit.
Anoppi tulee ymmärtää anoppina ja siltä tulee odottaakin tiettyjä asioita.
Vika on liian usein omassa puolisossa, jos antaa äitinsä "terrorisoida" parisuhdetta.
Nykyään on vaan niin paljon näitä vässykkäpoikia, jotka eivät uskalla koskaan kunnolla irrota kodistaan ja sitoutua puolisoonsa tällä tasolla.
Liian paljon on tyttöjä, jotka pitävät äitiään parhaana kaverinaan, eivätkä osaa sitoutua mieheensä tarkeimpä ihmisenä.
Kun kerran asiasi ovat niin hyvin ja suhteet lasten perheisiin hyvät, niin mikä sinut ajaa tänne nälvimään niitä, jotka eivät ole yhtä onnellisessa asemassa?
Ajattelehan kuinka paljon esiintyy esimerkiksi työpaikka- ja koulukiusaamista. Eihän se, että kiusaamista esiintyy, tee kaikista huonoja työkavereita tai koulukavereita.
Ei siis sekään, että on oikeasti olemassa ilkeitä lastensa perhe-elämän pilaavia anoppeja, merkitse automaattisesti sitä, että sinäkin olisit huono anoppi.
Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. On hienoa, että sinä olet löytänyt ihmissuhteissasi sen tasapainon, mikä tekee ihmissuhteista antoisia ja toimivia. Kaikki eivät vain kykene siihen, olipa sitten miniä tai anoppi tai mikä tahansa.
Miniän ja anopin (samoin kuin vävyn ja anopin ja appien sun muide) ihmissuhde perustuu kuitenkin eräänlaiseen pakkoon, eikä ole ihan kahdenvälinen ihmissuhde. Onneksi pakkoavioliitot eivät kuulu tähän aikakauteen tai tähän kulttuuriin, mutta ikävä kyllä pakkominiäanoppisuhteet kuuluvat. Asia tuli kärjistettynä, mutta totta yhtä kaikki.
Kun kaksi ihmistä menevät naimisiin, törmää myös kaksi erilaista perhekulttuuria toisiinsa. Siinä on sovittamista ja yleensä sovitteleminen onnistuukin. Minun kohdallani anoppini ei hyväksynyt sitä minun puoleltani tullutta elämää lainkaan, vaan elämän suurine ja pienine yksityiskohtineen olisi pitänyt elää mieheni perheen toisintona. Siis jokainen yksityiskohtakin olisi pitänyt mennä samalla tavalla: lapsissa on vikaa, koska eivät nuku samoihin kellonaikoihin kuin isänsä aikoinaan nukkui, joulurosolli pilkotaan tämän muotoisiksi, koska heidän suvun miehet eivät voi niellä muun muotoisia palasia, lapsia ei hoideta kotona, koska ei heilläkään ole hoidettu, minun pitää antaa miehelleni niin ja niin monta kertaa viikossa, koska mieheni tarvitsee sitä (kyllä äiti tietää, milloin pojalla ...)jne. jne.
Tuntuu pahalta lukea tai kuulla, että pitäisi lakata itse aikuisena ihmisenä päättämästä omasta elämästään ja alkaa elää jonkun toisen tahdon mukaan. Tuntuu myös pahalta, että joku jolla asiat tuntuvat olevan ihan hyvin, pilkkaa sellaisia, jotka todella kärsivät anoppinsa tekemisistä.
Summa summarum: yhden miniän (vaikkapa nyt minä tässä) mielipide on vain yhden miniän mielipide, sitä ei voi eikä kannata yleistää mihinkään tarkoitukseen. Tälle palstalle kirjoittavien miniöiden mielipide on vain tälle palstalle kirjoittavien mielipide, eikä niitäkään voi yleistää. Näistä ei kannata hernettä vetää nenään eikä ottaa itseensä, sillä tämä palsta on tarkoitettu anopista ja apesta keskusteluun.
On niitä ongelmia muissakin ihmissuhteissa. Vilkaisepas tuonne avioeropalstalle. Siellä on äänessä miniät ja vävyt ja anopit ja apet. Tuskin niitä kirjoituksia lukevat ajattelevat, että turha tässä on yrittää avioliittoa pitää kasassa kun ero tulee kuitenkin. Hyvä avioliitto on siis "turha luulo". Ei kai nyt sentään?
nyt vähän..., siis ensinnäkin kuka nyt nälvii ja ketä, musta kirjoittaja ja seuraavakin olivat ihan asiallisia juttuja, mutta itse kuitenkin näyt haluavankin vääntää asiat mutkalle, mietippä sitä, olisiko parempi yrittää parastaan...
Kyllä minä nälvimisen tunnistan, ole huoleti. Olen kasvanut anoppini seurassa nälvimisen asiantuntijaksi.
Etkä ihan viaton ole sinäkään. Tiedät varmaan, että sepustaminen on verbi, jota käytetään halventavassa merkityksessä. Nyt ainakin tiedät.
Kirjoitukseni ei ollut sepustus. Jos sinä sitä sellaisena pidät, se kertoo enemmän sinusta kuin minusta.
Mutta ehkä me molemmat yritimme parhaamme?
Niin ainakin anoppini selittää, kun halveeraa. "Ihan teidän parasta minä vaan..."
Aurinkoisia päiviä! (Tämä ei ole halveeraamista, tämä on ironiaa.)
Pyydän anteeksi, että olen loukannut.Tiedän toki, että on olemassa kaikenlaisia anoppeja, mutta jos olisit itse anoppi, niin ehkä ymmärtäisit vähän paremmin.Anoppi on kuin nuorallatanssija.Joka sanaansa ja tekoaan pitää varoa. Kun itse pahoittaa mielensä, ja kyllä sitäkin tapahtuu, on oltava hiljaa.Omille lapsilleen voi sanoa paljonkin ilman, että tulee suurempaa riitaa, mutta miniä on vieras ihminen ja häntä on kohdeltava sen mukaisesti.Minä todella teen työtä tämän suhteen hyväksi, mutta en läheskään aina ole varma, että olen onnistunut, joten ei sinunkaan kannata nälviä minua.
Olet yhtä viisas kuin oma äitini, joka on taiteillut anopin kiikkerällä nuoralla. Mielestäni hän on onnistunut loistavasti. Miniöillä ei ole mitään todellista valittamisen aihetta. Heistä itsestään ei tuota samaa viisautta löydy, mutta äitini on sen niellyt.
Jos omat miniäsi tai vävysi eivät osaa sinua arvostaa, jätä se omaan arvoonsa. Eivät sitten ansaitse sinua. Älä ainakaan pidä itseäsi huonona anoppina.
Et kuulosta missään mielessä huonolta anopilta, kun et kerran tuppaannu poikasi perheen elämään tai tyrkytä mielipiteitäsi ja apuasi, vaan autat silloin kun pyydetään ja niissä asioissa, joihin apua pyydetään. Kuulostat pikemminkinn superanopilta, jos kerran autat noin usein. Sellainenkaan ei toki tarvitse olla. Anopilla saa olla omakin elämä, ei hän ole mikään lastensa perheiden palkaton piika, joka on aina käytettävissä.
Kai näissä huonoissa anoppikokemuksissa on usein takana se, että anoppi ottaa sen äidin roolin suhteessa miniäänsä, kun hänen pitäisi olla kuin ystävä, satunnainen tuttava tai jotain, siis samalla tasolla, ei auktoriteettiasemassa. Jos anoppi kohtelee miniäänsä kuin ystäviään, tuskin sen kummempia ongelmia syntyy. Äidit utelevat raha-asioista, ystävät eivät. Äidit puuttuvat päätöksiin, ystävät eivät. Jne. Jne. Kukaan ei aikuisena halua enää uutta äitiä elämäänsä, jonka kanssa on käytävä samat murrosiän itsenäistymistaistelut kuin oman äidin kanssa joskus vuosia sitten.
Miniälläni on oma äiti, joka on hänelle todella läheinen, joten en missään tapauksessa voisi, enkä haluaisikaan olla toinen äiti.Minulle riittävät omat lapseni.Olemme miniän vanhempien kanssa vuorotelleet lastenhoidossa ja se on aina sujunut hyvin.Me olemme samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Nyt toinen lapsi on esikoulussa ja toinen päiväkodissa, joten tarvitaan enää vain tilapäistä hoitoapua.Lastenhoidon lisäksi ovat molemmat apet tehneet valtavasti työtä omakotitalon rakentamisessa.Olen onnellinen, että olemme selvinneet näistä urakoista, koska terveys ei enää kestäisi uutta ruljanssia.Joku tietysti taas sanoo, että minulla on asiat niin hyvin, että vain nälvin toisia.Me olemme kuitenkin joutuneet pakosta sukeltamaan syvälle perheen sisäisiin asioihin mm.takaamalla pankkilainaa.Silti he ovat tehneet kaikki päätökset itsenäisesti,mielipiteitäni en ole tyrkyttänyt, perheen elämään en ole tupannut, mutta olosuhteiden pakosta kanssakäymistä on ollut paljon.Ei kaikki aina ole ollut pelkkää auringonpaistetta.En tunne itseäni miksikään superanopiksi,mutta vasta nyt olen ymmärtänyt, että sekä pojallamme, että miniällämme on käynyt hyvä tuuri appivanhempien suhteen.Harvemmin meitä mistään kiitetään.
ex-anoppi on on varmaan hyvä anoppi.hän tapaa viikoittain häntä.en tiedä miten ajattelisin asiaa.vanha on jo anoppi,ikää meilläkin.
ajattelen asiaa niin,että heillä siteet luotu sen ajan alussa.en ole mustasukkainen ex-anopille.vaan vähän ymmällä.
Huomaa, että vain iän tuomalla viisaudella voit suhtautua asiaan rauhallisesti.Tottakai tämä on vähän outo tapaus, mutta ex-anoppi on ilmeisesti todella ollut hyvä anoppi. Se kertoo myös jotakin miesystäväsi luonteesta, kun ei voi hylätä vanhaa ihmistä, joka saattaa olla hyvinkin yksinäinen.Ehkäpä ex-vaimo ei jostain syystä ole kovinkaan paljon tekemisissä äitinsä kanssa. Vanhat ihmiset tarvitsevat monenlaista apua ja miesystäväsi on ilm. tottunut sitä hänelle antamaan.Sanot, että teilläkin on jo ikää. Mikäli miesystäväsi on eläkkeellä, hänellä saattaa olla myös aika vähän pitkä.Jos tiedät, ettei miesystäväsi haikaile entisen vaimonsa perään, eikä ex-anoppi yritä omalta osaltaan heidän välilleen mitään yhteydenpitoa, niin mielestäni voisit antaa tilanteen jatkua.Ehkäpä voisit joskus mennä miesystäväsi mukana, mikäli tiedät, ettei ex-anoppi suhtaudu sinuun vihamielisesti.Vanhoilla ihmisillä on usein niin vähän ystäviä, että he ovat kiitollisia, jos joku yleensäkään tulee käymään.