Itsellä ikää alle 30 ja takana raskas kokemus työpaikkakiusaamisesta niinkuin myös kehittymisen sekä eteenpäin menemisen estämisestä. Mennessäni taloon olin ensimmäisiä uusia nuoria nopeasti kasvavassa, naisvaltaisessa työyhteisössä. Tiedon saanti ja oppiminen oli todella työn takana. Jotenkin kuitenkin sitä rämpi eteenpäin ja oppi asiat nopeasti. N.8kk:tta meni vallan loistavasti, sopeuduin työyhteisöön ja olin ns. "hyvässä asemassa" siellä. Tulin toimeen esimiesten kanssa ja työkavereiden kanssa todella hyvin, kaikki sujui mielestäni TODELLA hyvin. Kunnes se alkoi... vittuilu, kyräily, seläntakana paskan puhuminen, juoruilu, sanojeni ja tekemisteni vääristely. Vahvana ihmisenä en tietenkään moista hyväksy vaan ryhdyin suunnittelemaan lähtemistäni, tiesin että se päivä tulee. Pyrin eteenpäin jolloin kiusaajiksi liittyivät mukaan myös esimiehet, agitoiden mukaansa uudet tulevat työkaverini ja uudet esimieheni. Tyrkkäsivät minulle vielä lähtiessä vauhtia sudenluolaan. Olin aivan paskana jo mennessäni uuteen haasteellisempaan työhön... ja vastassa oli helvetti. Psyykkeeni ei kauaa kestänyt vaan koin totaalisen kuoleman. Niin kauan oli taistelua jo takana. Olin pakotettu irtisanoutumaan, hain apua lääkäriltä ja sairasloman jälkeen nyt uusi alku tyhjältä pöydältä, tuntuu puuduttavalta ja tyhjältä... mutta en anna niiden perkeleiden voittaa!!
Kaaoksesta irtisanoutumiseen
ikuinen taistelija
91065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nuoren ikäsi ja sisusi vuoksi tulet vielä pääsemään pitkälle. Puoli vuotta sitten lähdin entiseltä työpaikaltani, ja nyt alkaa jo vähän helpottaa. Olen alkanut toimia: laitan ruokaa, jaksan viedä papereita virastoihin j.n.e.
Unet ovat tosi omituisia. En varsinaisesti näe pahoja painajaisuniaakaan, mutta lapsuudessa tapaamani pikkuserkutkin tulevat uniini. Tarkoittaa kai sitä, että sieluni tekee suursiivousta nukkuessani auttaakseen minua
Kyllä se siitä. Nyt kirja-alennusmyyntien aikana kaipaavat ehkä minua entisellä työpaikkallani. Kaivatkoot!
Olen surullinen puolestasi, toivon elämääsi kaikkea hyvää. Uskon että kaikella on tarkoituksensa ehkäpä se joskus selviää meille kiusatuille.
Ainakin se on hyvvää että meillä on tunteet ja emme ole itse niin pahoja ja paatuneita että menisimme kukaan noin ala-arvoisenna toimintaan.
Luulempa että kumminkin on helpompi selvitä kiusaamisesta, kuin siitä että olisi itse aiheuttanut jollekkin niin kamalaa, kuin mitä kiusaajat aiheuttavat uhreilleen. Itse en ainakaan voisi elää sellaisen taakan kanssa.
Minut myös siirrettiin samassa kunnassa toiseen paikkaan, mutta jaksoin olla uudessa paikassa vain 3 päivää. Minusta työpaikan menettämistä voi verrata kissan tai koiran kuolemaan. Kenenkään ei pitäisi hankkia välittömästi uutta lemmikkieläintä
Samoin EI jaksa heti työskennellä uudessa työpaikoissa, jos ei vanhaa ole surrut loppuun, jos lähtö on tapahtunut hyvin äkkiä, ja jos viimeiset päivät olivat kaaosta niin kuin minulla oli.
Olin itse 1,5 kuukautta sairaslomalla koska painostus ja henkiset paineet johtivat psykoosiin. Kuitenkin ajatus työttömyydestä ja pidemmästä lepotauosta ahdisti liikaa ja oli pakko etsiä ratkaisua taas työelämästä. Motivaatiota ei työntekoon juurikaan tällä hetkellä ole, mutta toivon että ajan kanssa helpottaa ja voin taas joskus tuntea eläväni ja löydän sen innon elämään ja työhön joka ennen tapahtunutta oli. Kaaoksessa ratkaisut ovat aina nopeita ja irtisanoutuminen tuntuu enemmän menetykseltä kuin ratkaisulta, mutta pidemmällä tähtäimellä varmaankin ainut oikea vaihtoehto.
On ollu rankkaa.
Tuliko paha olo kun joku sano että sinulla on tukka väärän värinen.
Etköhän nyt liioittele.
Lopeta se ryyppääminen ja liiku ja harrasta niin ei tartte aina marista turhasta ja syyttää duunikavereita.
Oletko tsiigannut peiliin ja miettiny mitä tehdä.
Ehkäpä haluat vaan huomiota kun mariset.
Pitäiskö sun olla Suomen rakastetuin ihminen hä.
Kaikilla on ongelmia mutta tommonen toisten syyttäminen on hävytöntä.
Mene psykiatrille ja saa pääsi kuntoon ennen kun tulet tänne muita syyttelemään.
Tai ota iso purkki pillereitä niin huolet menee pois-
Piinaat muita, vain siksi, että itse näet elämäsi vain 5 asteen sektorissa?
Tee kuten neuvot...
Tuntuuko sinusta, että muut ovat olemassa vain sinua varten?
taas näköjään kirjoittelee.pillerihuurussako taas oot???oot varmaan kasvanut pumpulissa kun et tiedä elämästä MITÄÄN.äidin helmoissako vielä asut?
Tarinasi on kuin omani. Painostusta, uhkailua ja etenemisen ja kehittymisen estäminen. Irtisanoutuminen ja sairaslomalle. Uutta työpaikkaa en ole vielä löytänyt ja totta puhuen huonon kokemuksen vuoksi en olisi vaativaa työtäni pystynyt jatkamaankaan heti. Koulutusta, harrastuksia, yrittäjäksi? ja elämä alkaa näyttää paremmalta. Idiooteille en anna anteeksi. Kaikki saavat palkkansa toisten huonosta kohtelusta, itse en vastaavaan alennu enkä suostu kohteeksi. Rahan takia oli pakko, mutta kuten sanottu, tämä oli lopputulos. Terveyteni oli siinä pisteessä, että sitä ei mikään raha ja asema korvaa. Tiedän tasan tarkkaan missä tilanteessa olet, mutta tiedä, että on muitakin fiksuja ja osaavia, jotka ovat joutuneet samaan kurimukseen. Itseä ei voi syyttää jos ei ole tilanteelle voinutkaan mitään. Työssä täytyy saada tehdä työnsä. Sitä varten siellä ollaan, ei haukuttavana ja kiusattavana. Löydät varmasti oman tiesi yhtä varmasti kuin minäkin! Hyvää tulevaa kevättä sinulle ja onnea siinä mitä tuletkaan tekemään jatkossa!