Hei kaikille!
nyt tarvitsen apua. Olen asunut kolme vuotta avomieheni kanssa ja nyt jo tuntuu, että jokin on vialla ja pahasti.
Ensinnäkin mies ei huomaa minua ollenkaan, kun puhun tulevaisuudesta: talosta, lapsista yms. niin miehestäni tulee vihainen, äksähtää vain "eikö olla puhuttu että joskus sitten" tai tyypillisesti "niin... " ja vaihtaa puheen aiheen.
Sitten toinen asia, nimittäin seksi. Miestäni ei haluta, seksiä n. 1 krt/vko jos sillonkaan.
Miten saan mieheni huomion? Rakastan häntä mutta en tiedä jaksanko enään kovinkaan pitkään.
Olen ihminen joka näyttää tunteensa, ja odottaa saavansa sitä myös itselleen, edes joskus.
Odotin ystävänpäivääkin innolla, en saanut mitään huominosoitusta, en kertakaikkiaan mitään.
Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tämän viestin ja vielä suurempi kiitos sinulle joka vastaat tähän viestiin!
nyt tarvitsen apua. Olen asunut kolme vuotta avomieheni kanssa ja nyt jo tuntuu, että jokin on vialla ja pahasti.
Ensinnäkin mies ei huomaa minua ollenkaan, kun puhun tulevaisuudesta: talosta, lapsista yms. niin miehestäni tulee vihainen, äksähtää vain "eikö olla puhuttu että joskus sitten" tai tyypillisesti "niin... " ja vaihtaa puheen aiheen.
Sitten toinen asia, nimittäin seksi. Miestäni ei haluta, seksiä n. 1 krt/vko jos sillonkaan.
Miten saan mieheni huomion? Rakastan häntä mutta en tiedä jaksanko enään kovinkaan pitkään.
Olen ihminen joka näyttää tunteensa, ja odottaa saavansa sitä myös itselleen, edes joskus.
Odotin ystävänpäivääkin innolla, en saanut mitään huominosoitusta, en kertakaikkiaan mitään.
Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tämän viestin ja vielä suurempi kiitos sinulle joka vastaat tähän viestiin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko varma ettei hänellä ole jotain toista naista jossain piilossa? Oletko varma että hänellä edes on tunteita sua kohtaan enää. Kyllä kolmessa vuodessa ehtii se arki suhteeseen tulemaan. Ehkäpä miestä on alkanut vaan kyllästyttämään sama naama joka päivä. Niin ja, talo sekä lapsi on todella iso askel ja vielä todella kahlitseva sellainen. Ehkei mies halua mitään sellaisia kahleita. Mies haluaa sen valttikortin, että voi lähteä ja jättää sut, ilman mitään sen kummempia vaikeuksia. Lapsi, omatalo, avioliitto ovat ne pahimmat esteet.
Siltä että homma on kusemassa (luulen ettei mies keksi miten selvitä tilanteesta pois). Parisuhde on tahdonkysymys ei asioiden välttelyä. Olen surullinen puolestasi.
Älä ahdista miestäsi nurkkaan. Mitä ilmeisemmin miehesi haluaisi nauttia elämästä tällä hetkellä ilman "talonrakennusurakkaa" ja ilman lapsien kitinää. Lapset tulevat sitten kun tulevat, ehkä hän ei vielä ole valmis siihen.
Yleensä miehet käyttääntyvät mainitsemallasi tavalla, kun he kokevat, että ollaan laittamassa "päätä pölkylle". Eli parisuhde ei enää olekkaan vapaehtoisuutta, vaan olet alkanut painostamaan häntä haluamaasi kaavaan, jota hän ei itse ole valinnut.
Kuten edellinen sanoi, voi tuollainen käyttäytyminen olla peloa sitoutumisesta. Ihan luonnollista nuorempana, mutta jos 30 lähestyy, niin enää se ei ole sitäkään. Seksiongelmat ja muun hellyyden puute toisaaltavat viittaavat johonkin huolestuttavampaan. Vaikea kirjoittaa muuta kuin mahdollisia ideoita, mutta se on aika varmaa, että kriittinen hetki suhteessa. Nyt pitäisi löytää yhteiset säännöt, suunnat ja tavoitteet tulevaisuudelle. Toista kunnioittavalla keskustelulla nämä löytyvät ja sitoutumisen taso kasvaa. Ei maalata piruja seinällä. Aloitetaan ainakin positiivisesta asetelmasta.
Lukiessani viestiäsi, tuli tunne, että tuo on kuin minun elämäni oman avomieheni kanssa.
Olen asunut avomieheni kanssa yhdessä vuoden. Yhteensä olemme seurustelleet 2,5 vuotta. Edelleenkään mieheni ei muista syntymäpäivääni, eikä huomioi esimerkiksi ystävänpäivää tai naistenpäivää.. Nimipäivästä puhumattakaan, mutta kummasti hän muistaa kaikkien naispuolisten ystäviensä nimipäivät ja kirjoittaa heille myös ystävänpäivä viestejä.
Jos joku turhauttaa, niin tuo. En voi käsittää.. Olen kertonut miehelleni, että yksi pieni ele esimerkiksi kukka tai jopa suukko merkkipäivänäni riittäisi, mutta kun ei niin ei.
Jos itse taas unohdan hänen syntymä- tai nimipäivän, luvassa on kahden viikon murjotus ja selibaatti.
Jo vuoden yhdessä asumisen jälkeen kaikki alkaa mennä samalla kaavalla: arkipäivisin mieheni on töissä klo 5-18, minä opiskelen ja hoidan taloutta. Viikonloppuisin mieheni vain nukkuu tai löhöää sohvalla..
Kaikki kauppa-asiat hoidan minä, siivouksen hoidan minä...
Jos joku tavara on kadoksissa,vika on tietysti minun.
En saa puhekontaktia mieheeni juuri lainkaan, koska hänestä kaikki asiat on käännettävä huumorin kielelle, eikä mistään asiasta pidä puhua vakavasti. Eli juttelu tuokiot päättyvät yleensä huutoon, ja sanoihin "voisitko edes joskus kuunnella?", johon mieheni lopuksi vastaa "miks kaikki pitää käydä aina juurta jaksaen läpi?!"
Eli näin.. Varmaan turhaa sanoa, että seksimme ei myöskään ole millään tavalla huimaa. Rakastelemme kerran kahdessa viikossa. Minulla riittäisi haluja enempäänkin, mutta miehelläni näköjään ei. Tämän hän perustelee sillä, että hänellä on niin RASKAS työ, joka ei todellakaan pidä paikkaansa!
Toivottavasti edes vähän helpotti.. Et ole todellakaan ainut nainen, jolla on "sellainen" mies.
P.S. Muistamisesta vielä sen verran, että mieheni ei edes muista toista nimeäni, vaikka on sen kuullut ainakin 50 kertaa..