ollaan seurusteltu n.3v. ja nyt 2vuoden sisällä sain kaksi lasta,nuorin 6kk.ongelmani on että olen kadottanut itseni.en edes tiedä miten tämän pukisin sanoiksi!seksuaalisuus,lempiruoat,-musiikki ja muut vastaavat ovat kadonneet.en osaa enää tyydyttää miestäni niinkuin ennen lapsia,en edes halua seksiä tai ainakaan ajattele sitä.haluaisin haluta ja olla päällekäyvä,mistä mieheni tykkäisi ja mitä olin ennen.nyt äitiys menee kaiken edelle,mies ja minä itse eivät saa huomiotani tai en ehdi tai jaksa tehdä asioille mitään.mies on ilmaissut selvästi ettei seksiä ole tarpeeksi(1-2kertaa viikossa) ja pelkään hänen lopulta hakevan sitä muualta jos en saa itseäni takaisin.aika sekavalta tämäkin viesti vaikuttaa,ihan kuin oma roolini tässä perheessä.miten olla hyvä äiti,rakastaja,siivooja ja vielä huomioida oma itsensä tarpeeksi usein.haluaisin hengähtää joskus yksikseni ja keskittyä hoitamaan ja hellimään itseäni ja parisuhdetta.mieheltä ei tahdo ymmärrystä löytyä uupumukseeni,olihan ne äidit ennenvanhaan varsinaisia super-äitejä,miksei nytkin?siinä onkin muuten ihan hyvä kysymys?
kadoksissa
äizkä
31465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
järjestä itsellesi lastenhoitaja sillointällöin, ja hoida silloin vain itseäsi.. suunnittele kaikki etukäteen.
´Kuulehan nyt..olotilasi nyt on sellainen, pikkusesi on vielä niin pieni, synnytys, lapsen hoito, yöheräämiset, valvomiset jne. Sinulla on vielä lapsivuode aika, tunteet ovat pinnalla, raskastahan se on. Minkä ikäinen vanhempi? Kaipaa myös huomiotasi. Tarvii sinua. Et tietysti nauti seksistä, tai yleensäkään jaksa mitään. Tiedetään, tuttu tunne. Mutta se menee ohitse, lapsen kasvettua. Usko. Voimia nyt.
naisilla oli ympärillään toisia naisia, sosiaalinen turvaverkko. Ei silloin joutunut yksi nainen yhdessä yksikössä huolehtimaan omista piireistään, vaan oli naisia, jotka jakoivat vastuuta.
Tietysti oli kitinöitä monen naisen kesken, kun esimerkiksi anoppi, miniät, puolisoiden siskot, tädit asuivat lähekkäin, jopa samassa pihapiirissä. Sellainen olisi varmaan tänä päivänä monelle kauhistus, niinkuin jotkut vaikka sukulaisnaisen vierailun jopa kokee. Tiiviissä yhteisössä vaan oli oma voimansa, asioita ja vastuita jaettiin, eikä kaikki ollut yhden hartioilla.
Ei naiset sinänsä olleet mitään supernaisia sen enempää kuin nykyisinkään, voimat oli vaan yhdistetty kaikkien parhaaksi.