Isäni ruuminavausraportti tuli tällä viikolla, ja selvisi, ettei lopullinen kuolinsyy ilmene. Hänen ruumiinsa ehti olla varmuudella yhden viikon asunnossa, mikä vaikeutti tutkimista. Ihmettelen suuresti, ettei nykytekniikalla pystytä tälläista varmuudella selvittämään. Olen varmaankin katsonut liikaa CSI:N kaltaisia jenkkisarjoja, joissa kaiken tutkiminen on mahdollista.
Sen toki tiedän, että perimmäinen kuolinsyy on alkoholismi, mutta olisin halunnut tietää kuolintavan; kärsikö jne.
Sen toki tiedän, että perimmäinen kuolinsyy on alkoholismi, mutta olisin halunnut tietää kuolintavan; kärsikö jne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuolinsyy ei aina valitettavasti selviä! Itse saimme vasta rakkaamme kuolinsyyn. Olimme odottaneet sitä, kuin kuuta nousevaa, mutta ei se tieto niin helpottava ollutkaan... Hän ei ilmeisesti ollut ainakaan kovasti kärsinyt, mutta tieto ei vain tuonut sitä helpotusta, jota toivoimme.
Oliko isäsi alkoholin vaikutuksen alainen kuollessaan? Oliko nukkunut vai esim. kaatunut? Useinhan juopuneilla vain hengitys ja sydän pysähtyvät nukkuessa, joka on kyllä helpoin ja paras tapa ihmiselle lähteä!
Sinulle jää epätietoisuus kuolinsyystä, mutta isälläsi on hyvä olla ja häntä ei mikään enää vahingoita!
Isällä ei ollut veressä kuin pieni määrä alkoholia, mikä ei voinut olla tappava annos (vain 0,5promillea) Hän oli saanut kahden vuoden ajan ns. viinakramppeja, mitkä tulevat ryyppyputken jälkeen. Kohtauksessa ihminen onneksi menee tajuttomaksi,joten uskon lähdön olleen kivuton. Minäkin odottelin selvitystä. Tähän jäi vielä kytemään sellainen tieto , että syy olisi saatu selvitettyä jos ruumis olisi löydetty heti.
nuo jääneet epäselvyydet tuntuvat! Oman läheiseni kuolemassa oli ja siihen jäi paljon epäselvyyksiä. Aluksi epäiltiin jopa henkirikosta, johon viittaavaa ei onneksi löytynyt ruumiinavauksessa. Tapaukseen liittyy kuitenkin ainakin omaisuusrikos ym. epäselvyyksiä.
Varsinkin heti tapahtuneen jälkeen noita asioita vain kelasi ja kelasi, mietti ja mietti, joka kantilta. Tuska ja epätietoisuus olivat kauheat!
Miksi emme ymmärtäneet tiettyjä asioita, joilla tapahtunut oltaisiin voitu estää? Miksi emme menneet auttamaan? Nämä kysymykset tekivät elämästä täyttä tuskaa, vaikka järki sanoi, että emme olisi voineet tietää...
Oma elämä kuitenkin voittaa ja se on elettävä! Varmasti jokainen kuoleva toivoo, etteivät rakkaansa jää liiaksi suremaan ja anna omaisensa kuoleman hallita elämäänsä, vaan elävät itse vielä hyvää elämää. Näin varmasti Isäsikin olisi tahtonut sinun tekevän, vaikka koska kuului niihin onnellisiin, joiden ei tarvitse omaa lähestyvää kuolemaansa tietää, ei kai ehtinyt sitä sinulle sanoa.
Asiaa tutkitaan tiettyyn rajaan asti aina lain velvoittamana kun kuolinolosuhteet ovat sellaiset, että avaus on pakko tehdä. Aina ei täysin pitävää syytä/lopullista "tuomiota" voida täysin tyhjentävästi kuitenkaan sanoa. Siihen asti tutkitaan kuitenkin aina, että tietyt vaatimukset tutkimuksen lopputuloksesta täyttyvät.
Juuri esim. pitkälle kehittynyt alkoholismitapaus voi olla hyvin vaikea selvittää tyhjentävästi. Monesti kun on niin, että elimistö on jo totaalisen "paperia", josta syystä esim. kovan kramppauskohtauksen aikana voi tulla hyvin moneen paikkaan vaurioita mitkä sitten mikä hyvänsä niistä voisi olla ollut hengenvievä. Sanotaan esimerkkinä, että kun maksa pettää totaalisesti niin voi iskeä kramppi, joka samaan aikaan lamauttaa aivotoiminnan, katkaisee verisuonen, sydän lopettaa toimintansa ja hengitys lamaantuu. Jokainen voi olla hengen vienyt, mutta ei saada selvitettyä järjestystä ja mikä oli ns. lopullinen.
Kuitenkin tiettyä pistettä enempää ei kertakaikkiaan välttämättä voida tutkia. Jos rikoa on suljettu täysin pois ja taustalla on tosiaan syitä, mitkä ovat huomattavasti edesauttaneet asiaa (alkoholismi, monivaivainen sairastelu tms.) niin joskus käy niin, että syyt voidaan kirjata mutta lopullista selvyyttä ei saada. Eikä tietenkään ole pakkokaan, jos löytyy monta syytä tai edes yksi mikä on kiistatta hengenvievä, niin ei tarvitse tutkia pidemmälle. Aina ei saa vastauksia, sille ei mahda mitään.
Aika hyvin pystytään kyllä löydösten perusteella selvittämään vähintään mistä kuolinsyy on saanut alkunsa ja sitä kautta kyllä pystytään selvittämään (useimmiten) ainakin se miten nopeasti henki on poistunut.
Voit kysyä asiasta avauksen tehneeltä patologilta ihan soittamalla, mutta kun suoraan kysyit niin kuten tässä jo muutenkin vastasin suoraan -niin aina kannattaa miettiä haluaako kuulla aivan loppupeleissä etenkään otaksumia. Ne tuskin kuitenkaan ovat sellaisia, mitä haluat kuulla. Tosin voi tietty olla, että kaikki on jo paperilla eikä muuta osata sanoa. Yleensä tosin kuolin"toimintojen" kestoa ei kyllä raportissa lue suoraan, joten se tarvii sitten kysyä suullisesti...
Csi:llä ym. ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Sarja on fiktiivinen ja vaikka nyt realistinen kuvan muuten antaa, niin ymmärrät varmaan ettei tietokoneen levyasemaan voi tunkea kenkää ja saada ruudulle koko ruumiin elämäntarinaa, kuten kyseisessäkin sarjassa tapahtuu aina yhdellä sormenheilautuksella.
Otan osaa isäsi poismenon johdosta. Itse koin saman tammikuun 19.päivä. Tai oikeastaan sain tiedon isän kuolemasta vasta 22.päivä. En ole saanut vielä virallista raporttia isän kuolinsyystä, mutta olen keskustellut avauksen tehneen patologin kanssa ja hän ei osannut sanoa tarkkaa kuolinsyytä. Isältä ei löydetty mitään sisäistä verenvuotoa, ei aivoverenvuotoa tai -halvausta, ei varsinaista sydänkohtausta, joten arvelen hänen kuolleen alkoholimyrkytykseen. Avauksen yhteydessähän otetaan vaikka minkälaisia kokeita ja niiden valmistuminen vie aikaa jopa 3 kuukautta. Että tässä odotellaan ehkä huhtikuulle ennen kuin saadaan tietoja.
Isäni oli ollut yksin mökillään ryyppäämässä ja kun häneen ei saatu yhteyttä, häntä lähdettiin sieltä mökiltä etsimään ja sieltähän löytyi. Isäni oli vasta 57-vuotias.
Reilut kuukauden päivät on eletty kuin unessa; toisaalta eläen normaalia arkea (meillä on vajaa 3-vuotias Roope poika) ja toisaalta olen kuin unessa. Aina kun pydähdynkään hetkeksi isä tulee mieleen ja kaikki se mitä isän kanssa olisi vielä tehty.
Toivotan sinulle voimia jaksaa eteenpäin!
Niinkin yksinkertainen syy, kuin SYDÄMEN RYTMIHÄIRIÖ on edelleen syitä jotka eivät näy missään jos perusterveeltä ihmiseltä hengen vie. Vaikka yleensä sana rytmihäiriö mielletään (ja onkin) vaaraton, niin täysin hetkellinen mutta kuolettava voi iskeä terveellekin huonolla säkällä provosoituna tms. Esimerkiksi krapulassa urheillessa tai vielä toipilaana kovan flunssan jälkeen liikaa itseään rasittamalla ym. Tulee ja menee nopeasti, eikä välttämättä jätä mitään jälkiä.
Eräällä nuoremmalla omalla tutulla oli sama juttu, ihan seisovilta jaloilta kaatui ja oli kerrasta selvä. Ei löytynyt pienintäkään suoranaista syytä, täysin terve ja kaikkea. Papereihin jäi vain rytmihäiriö/sydänperäinen syy kysymysmerkillä. Sekin vain oletus, koska mikään muu ei millään voinut olla.
Ja vaikka omalla isällänikin oli perussairautena etenevä sydänongelma josta kuolinsyy sai alkunsa, niin varmasti saatu tutkittua oliko se myös lopullinen syy vai tekikö jonkin ns. lieveilmiön mikä tuli ja meni tuon olemassaolevan sairauden takia. Tutkimusten mukaan sydämestä lähtenyt tekijä kuolinhetkellä ei kuitenkaan olisi tiedon valossa voinut olla ainoa tekijä. Kerrasta selvä ja "alle sekunnissa pimeni ja henki lähti" oli kuitenkin patologin suullinen selvyys asiasta. Eikä siis mikään omaisia rauhoittavaksi sanottu, vaan ihan fakta.
Ihmiskeho siis on niin mystinen, että paljon jää peittoon. Jos ajatelleen, että ei tästä tarvitse kauhean monia vuosikymmeniä, ei edes sataa vuotta mennä taaksepäin kun ihmisten kuolinsyyksi kirjattiin "Pääntauti", "Laaki", "Kuoli nukkuessaan", "Sydänvaiva" jne. Ei sitä sen kummemmin selvitelty, vaan lähinnä silminnäkijöiden lausuntojen mukaan kirjattiin kuolinsyy. Jos ei silminnäkijöitä ollut niin sitten oli vain tosiaan "Kuoli rauhallisesti kotonaan", "Kuoli nukkuessaan"...Toisaalta aika mutkatontakin jos niikseen ajattelee. Ei tarvinnut kirjoitella sivukaupalla latinaa kuolinsyistä kun kuitenkin luonnollisesti oli lähtenyt.
Olen pahoillani isästäsi. Tosiaan viisi kuukautta meni ennen kuin raportti tuli, eikä vastaus ollut se mitä odottelin: olisin halunnut selventävän vastauksen. Isäni tapauksessa tuo alkoholimyrkytys ei ole mahdollinen, koska alkoholia oli veressä 0,5 promillea. Hän oli aiemmin saanut ns. alkoholikramppeja, joita nytkin epäillään kuolinsyyksi. Isäni oli juuri täyttänyt 50, ja onneksi ehdimme pitää hänelle juhlat. Toivon sinulle jaksamisia, toisaalta juuri tuo arki pitää kiinni elämässä. Itse olisin mielelläni jäänyt kotiin suremaan, mutta läheiset patistelivat jatkamaan. Kun ajattelen isää, itku tulee helposti, mutta unohtakaan ei haluaisi. Olin sururyhmässä, ja siellä kerrottiin, kuinka ihmiset eivät haluaisikaan luopua surusta. Pidemmän ajan kuluessa surusta tulee jo osa itseä.. Minäkin olen vasta surutyöni alussa, mutta ympäristö luulee asian olevan jo "vanha".. Sinulle voimia, toivottavasti pieni poikasi jaksaa piristää sinua olemassa olollaan!
Roopesta on ollut todella suuri apu siinä mielessä, että hän vie ajatuksia pois isän kuolemasta ja onneksi hän on todella pirteä ja iloinen poika. Toisaalta on vaikea tilanne, kun pitäisi osata selittää hänelle mitä kuolema on. Kun ei tahdo itsekään ymmärtää koko asiaa. Nyt Roopella on kova huoli siitä etteivät äiti ja isi kuole. Tai jäljellä olevat mummut ja toinen pappa.
Isälläni ja äidilläni oli Elli-niminen saksanpaimenkoira, joka jouduttiin lopettamaan marraskuun lopussa viime vuonna. Se tapahtuma on jollakin tavalla auttanut Roopea ymmärtämään kuinka lopullista kuolema on. Kun hän on huomannut sen ettei Elli-koira enää tule takaisin. Tai siis ettei Elli-koira ole enää ollut isän ja äidin mukana kun he ovat olleet käymässä tai kun ollaan käyty vanhempieni luona.
Olen sanonut Roopelle että pappa ja Elli-koira istuvat tuolla taivaalla pilven reunalla ja katselevat sieltä kun Roope touhuaa täällä maan päällä.
Sen olen ainakin huomannut isän kuoleman jälkeen, että suhtaudun kuolemaan erilailla kuin aikaisemmin. Vaikka sitä ikävää ei voi kuvitella etukäteen niin tiedän ainakin sen että isälläni on kaikki nyt hyvin. Ei tarvitse kärsiä eikä murehtia (vanhemmilani on ollut vaikea ja riitaisa avioliitto).
Toivon sinulle myös että löydät tai toivottavasti olet jo löytänyt "oman auringon" elämääsi.