Muutin tässä vähän aika sitte pois kotoa uudelle paikkakunnalle. Sain töitä ja pääsin kouluun. Töissä on aivan huipputyyppejä työkaverina ja koulussakin viihdyn.
Mutta yks ongelma mua vaivaa. Vaikka mulla onkin paljon kavereita niin mulla ei ole ystäviä. Koulussa ja töissä kyllä jutellaan ja viihdytään, mutta niiden ulkopuolella, ei paljon mitään. Ainoastaan baari-illat tai kotibileet on sellasia tilanteita, missä ollaan yhteyksissä työ- ja kouluajan ulkopuolella. Eli jos on sellanen viikonloppu, etten ole töissä eikä ole pirskeitä, niin saatan olla perjantaista sunnuntaihin ihan yksin.
Ja sekin vielä, että olen asunut täällä jossaki jo 7kk ja luonani on käynyt kaksi ei-sukulais vierasta. Ei oo paljoa se...
Mutta yks ongelma mua vaivaa. Vaikka mulla onkin paljon kavereita niin mulla ei ole ystäviä. Koulussa ja töissä kyllä jutellaan ja viihdytään, mutta niiden ulkopuolella, ei paljon mitään. Ainoastaan baari-illat tai kotibileet on sellasia tilanteita, missä ollaan yhteyksissä työ- ja kouluajan ulkopuolella. Eli jos on sellanen viikonloppu, etten ole töissä eikä ole pirskeitä, niin saatan olla perjantaista sunnuntaihin ihan yksin.
Ja sekin vielä, että olen asunut täällä jossaki jo 7kk ja luonani on käynyt kaksi ei-sukulais vierasta. Ei oo paljoa se...
Vastaukset 4
Vanhimmat
päin olet?
...itse tapahtumaa! Kysy niiltä kavereilta! Ihan vaan "haluaisitko lähtee sinne-ja-sinne sillon-jasillon.." Tai "lähdetään joskus porukalla syömään!"
Varmasti joku näistä kavereista on "ylitse muiden"? Yritä ihmeessä tehdä lähempää tuttavuutta. Ja sitten otatte mukaan kolmannen ja sitten... Ja muista, asioilla on tapana järjestyä!
Tsemppiä ja hyvää kevään jatkoo! :)
.. minullakin. Tuttuja kyllä riittää ja mieskin, mutta ei oikeaa ystävää. Sellaista jonka kanssa oikeasti haluaisi viettää aikaa ja puhua kaikesta. Turhauttavaa :(
Tätä tuntuu olevan liikkeellä!
Itse olen jo keski-ikäinen ja töissä menee mukavasti työkavereiden kanssa ja kotonakin juttelen ihmisten kanssa mutta kun yritän rakentaa jonkun kanssa jotain niin se tyrmätään.
Tässä taannoin yksi tuttava kertoi että kun hänellä ei ole lenkkiseuraa niin ei tule yksin lähdettyä. Hän siinä sitten ihmetteli kun itse viitsin lenkkeillä. No sanoin että lähde ensi kerralla mukaan. Hän rupesi siinä änkkäämään että no ei ei ja mumisi jotain ja siihen sekin sitten jäi.
En ole mikään kovakuntoinen ja lenkkeilyni sopisi juuri alkavallekin että siitäkään ei voinut olla kysymys. Nykyään olen jo luovuttanutkin. Tuntuu että kaikilla on ne lähimmät ystävät ja siihen ei sitten enää mahdu mukaan.
Mekin olemme asuneet täällä jo 16 vuotta ja ystävärintamalla ei ole tapahtunut oikeastaan mitään.
Kaipa minä olen sitten niin vastenmielinen ihminen että seura ei kelpaa kenellekään.