Kuinka tehdä exälle totaalisen selväksi että en enää koskaan enkä missään tapauksessa halua olla hänen kanssaa enää missään tekemisissä?
Erosimme vuosi sitten (pääsin muuttamaan pois vasta joku kuukausi sen jälkeen) ja vieläkin tulee anteeksipyyntöviestejä niin kuin olisimme yhä suhteessa ja meillä olisi vain ollut isompi riita. Eilen yritin haukkua ja kirjoilla (ei tapaistani), mutta exäni innostui vain, että kylläpä asia herättää tunteita. Yleensä vain jätän huomiotta, mutta tuo tyyppi ei jätä rauhaan!
Erosimme vuosi sitten (pääsin muuttamaan pois vasta joku kuukausi sen jälkeen) ja vieläkin tulee anteeksipyyntöviestejä niin kuin olisimme yhä suhteessa ja meillä olisi vain ollut isompi riita. Eilen yritin haukkua ja kirjoilla (ei tapaistani), mutta exäni innostui vain, että kylläpä asia herättää tunteita. Yleensä vain jätän huomiotta, mutta tuo tyyppi ei jätä rauhaan!
Vastaukset 22
Vanhimmat
jos vuoden toisessa yksipuolisesti roikkuu. Mutta etpä kai muuta voi tehdä kuin yrittää olla huomioimatta. Tai vaihda puhelinnumeroa? Laita spostiin esto? jne...
Ilmeisesti sinulla on syysi siihen miksi et halua olla missään tekemisissä, joten en ehdota välien selvittelemistä tai kaveruutta. (muuten ehdottaisin)
mua ainaki auttais varmaan toi ystävyyshomma, jos se on vaan jääny suhun roikkumaan. Sit ku tapaisittte muutamia kertoja kahvittelun merkeissä (siis vain!) ja normaalisti jutellen, ehkä hän sitten sut uohtais.. Tai siis tajuais et ohi on.. Vai onko tosiaan joku syy miksette voi olla kavereita?
Mulle tuli kans tämä sama juttu mieleen.
En enää uskalla alkaa ystäksi kun edellinen ystävyys saman ihmisen kanssa päätyi uudelleen aloittamiseen. Toisaalta meillä ei ole enää mitään yhteistä johon voisi ystävyyttä tai kaveruutta perustaa.
Kolmantena on tyypin järetön putkiaivoisuus (minkä vuoksi suhdekin meni päin helvettiä). Jos jokin asia on kerran toiminut niin se toimii Aina. Pelkään että tulkitsisi kaiken yställisyyden merkiksi siitä, että palaamme yhteen.
Onpa netti pieni, luulenpa nimittäin että olen kyseinen psykoottinen, mustavalkoinen ja putkiaivoinen ex. :( Puolivahingossa tämän keskustelun löytäneenä en voi muutakuin kommentoida.
Jos arvasin oikein, niin toivon vain että jaksaisit käydä sen yhden selventävän keskustelun läpi. Ilman, että tulkitset sen roikkumisyritykseksi. En ole kuitenkaan soittanut, en nykinyt hihasta yliopistolla, lähettänyt tekstiviestejä tai muutakaan. Enkä aio vastaisuudessakaan, jos sitä pelkäät. Tämä on nyt ehkä viimeinen toive että reagoisit jollain muulla tavalla kuin yrittämällä sulkea minua ja koko asiaa pois. Kirjoitan nyt aika pitkän viestin joka on ehkä helpompi jättää lukematta mutta toivon kovasti että luet sen etkä vain vihaisena sulje pois. Muutkin ihmiset nyt sitten tulevat lukemaan tämän, mutta eipä minua ole koskaan haitannut mitä tuntemattomat minusta ajattelee, eipä kai sinuakaan?
Tuntuu todella kurjalta että kohta 5 vuotta ennenkaikkea parhaana ystävänäni pitämä henkilö puhuu minusta tällä tavalla, mutta ehkä todella olet sitten tätä mieltä minusta. Kurjaa vain, ettet koskaan voinut puhua siitä minulle suoraan. En ole varma miksi pidät minua putkiaivoisena ja psykoottisen mustavalkoisesti ajattelevana, luulin että tunsit minut edes jollain lailla. :(
Ehkä me ei olla sitten vaan koskaan keskusteltu tarpeeksi, tai ehkä olet tulkinnut meikäläisen turhan ironista huumoria siten että olen ollut tosissani. Siinä taas nähdään nettikeskustelun rajoittuneisuus, oikeasti olen hyvin harvasta - jos mistään - asiasta mustavalkoisesti jotain mieltä.
En tiedä, ehkä minä sitten vaikutan putkiaivoiselta ja besserwisseriltä? Inhoan itseäni jos niin on, oikeasti yritän tässäkin viestissä vain jotenkin jäsennellä ajatuksiani. En luule tietäväni mitä ajattelet tai mistään muustakaan mitään. Argh, en yritä myöskään saada sinua vaikuttamaan pahalta tai ilkeältä ja itseäni joltain marttyyrilta. Niinkuin tuli mieleen että saattaisit tämänkin tulkita.
Et varmaankaan usko minua vaikka sanoisin mitä, mutta tarkoitukseni ei ole yrittää saada sinua takaisin. Silloin kun päätimme aloittaa seurustelun uudestaan sinä taisit tehdä aloitteen, niin saa olla minun puolesta aina tulevaisuudessakin. Minä en aio pyytää sinua takaisin (vaikka haluaisinkin), ei siksi että inhoaisin sinua mutta se tuntuu nykytilanteessa lähinnä loukkaukselta sinua kohtaan.
Tiedän hyvin, ettei sinua voi pakottaa tekemään asioita joita et halua, joten en yritä pakottaa tai suostutella sinua myöskään olemaan kanssani. Luulin aikoinaan, että halusit olla ystäväni (ja vähän enemmän), niinkuin minä olen aina halunnut sinulle olla.
En tiedä luitko lähettämäni mailin, mutta siinä yritin selittää mistä näissä yhteydenotoissa oli kyse. Vaikka varmaan tein sen taas huonosti, ehkä tälläkin kertaa. :/
Vaikka roikuttiin useampi kuukausi vielä samassa kämpässä (enkä pahuuttani sinua siellä roikotuttanut vai ajatteletko niin?), niin loppujenlopuksi välien katkaisu tapahtui kovin veitsellä leikaten ja kipeällä tavalla. Myönnän, että itse puhuin erotilanteessa (jälleen vain netin kautta, miksei me voida puhua koskaan mistään livenä? minä haluaisin edes yrittää) tyhmiä siitä miten en voisi kuin joko rakastaa tai vihata sinua tai kuinka olisi parasta ettei nähtäisi sitten enää koskaan. Kuinkahan paljon olen katunut äkkipikaisia sanojani, en varmaan tarpeeksi.
Niin, se yksi keskustelu jonka toivoisin kanssasi saavan jota ei koskaan suhteessa ollessa käyty on edelleen se ainoa asia mitä haluan. En kiellä sitä, ettenkö edelleen tuntisi sinua kohtaan niin ystävänä kuin syvemminkin, mutta en ole niin psykoottinen tai putkiaivoinen että kuvittelisin millään tavalla saavani sinua takaisin. En vain käsitä sitä, miksi aloit yllättäen kohtelemaan minua niin äärettömän vihamielisesti. Ehkä kyse oli (on?) patoutuneesta ahdistuksesta, ja minusta olisi meille molemmille parempi tapa purkaa se puhumalla asiat selviksi, kuin yrittää vain haudata sitä. Edelleen en minä mistään mitään tiedä, mutta siltä minusta vahvasti tuntuu.
Anteeksi olen pyytänyt siksi, koska käytöksesi takia en ole voinut käsittää muuta kuin että olen jotenkin onnistunut loukkaamaan sinua todella pahasti koska kohtelet minua näin. Tiedän, ettet ole mikään paha ihminen ja toivon kovasti etten itsekään olisi. Mustavalkoista nimenomaan minusta olisi väittää että jompikumpi tässä on ehdottoman syyllinen, siksi juuri toivon että voitaisiin kerrankin puhua täysin avoimesti kaikki patoutumat pois.
Pyydän, lue tämä viesti ja käydään se yksi (ainakin minulle) puhdistava keskustelu, mielellään jotenkin muuten kuin netissä. Ei niiden lyhyiden seurustelujaksojen takia, mutta kokonaisuudessaan niiden yhteisten vuosien takia. En kestä sitä millaisena paskiaisena ja epähenkilönä sinä minua pidät, ilman että saan sen yhden tilaisuuden todella puhua sinulle. Ja kyse ei ole siis yrityksestä voittaa sinua takaisin tai jostain sellaisesta, ainoastaan rehellisestä ja avoimesta lopetuksesta.
Tähän loppuun keventävä toteamus että nytpä varmaan kaikki suomi24 trollit hyppii innoissaan seinille näin mehukkaasta tilaisuudesta. ;(
En ole koskaan eläessä yliopistolla pyörinyt
Taidat sitten olla jo yksi niistä mainitsemistani trolleista, tai sitten et vain halua myöntää että satuin tunnistamaan sinut täältä noista aiemmista viesteistä. Muuten hyvä yritys, mutta ihan noin läheltä liippaavia yhteensattumia ei ole.
Päätit sitten reagoida tällä tavalla, no ainakin taisit siis lukea edelläolevan viestini. On sekin jotain, mutta ilmeisesti se yksi keskustelu on liikaa pyydetty. Ymmärtäisin sen paljon paremmin jos olisin jotenkin uhkaava tai väkivaltainen henkilö, tai jos vinkuisin sinua jatkuvasti takaisin (mitä en tee). Eli mikähän minussa on niin pelottavaa ja ahdistavaa ettei sitä voi kohdata?
Kun tosiaankin kaikki mitä haluan on saada tälle asialle säällinen päätös eikä vain yksipuoleista epähenkilöksi julistamista. Tiedän että suhtaudut ahdistaviin asioihin mielellään pakenemalla ja sulkemalla ne pois, mutta yritä kerrankin kohdata se ja ehkä huomaat ettei se olekaan niin kamalaa.
Turhaa siis kieltää ettet ole se (en mainitse nimiä julkisesti) jonka tiedän sinun olevan, muuten kuin ehkä näiden tätä lukevien ulkopuolisten silmissä. Ei sinun tietenkään täällä ole pakko mitään vastata, parempiakin tapoja on.
..on puhelimessa nimi-numeronäyttö? ÄLÄ VASTAA!
Mihinkään yhteydenottoihin ei tarvitse vastata, eiks se ole päivän selvä jos sä siitä OIKEESTI eroon haluat.
Kyllähän nää exät aina yrittää, mutta mä en ainakaan reagoi niihin mitenkään.
Jos mä taas haluaisin, että se roikkuu mun perässä, tottakai mä vastailisin sille, että se soittais uudestaan ja anelis takasin...
Yksinkertasesta asiasta ei tarvi tehdä tommosta showta.
Niin, en sanonut missään vaiheessa että viestintävälineenä olisi ollut puhelin...
taas.
Perässä roikkuva ukko se tässä tapauksessa on...
SITTEN
Ikävä kyllä ihmisen luonto on sellainen että kyllä se haluaa aina tietää mitä ex.tekee tai miten sillä menee.Tietoisesti tai ei.Ihminen on utelias.
Tuttu tilanne,olen kokenut saman kuin exäsi ja päässyt siitä yli .
Haluankin antaa sulle hyvän neuvon kuinka voisit menetellä.
Syynä exäsi roikkumiseen on se että sillä on valtavasti tunteita sinua kohtaan ja paha olla.
Se ei voi ymmärtää että suhteenne olisi ohi.
Tuollaisessa tilanteessa oleva ihminen ei ajattele järkevästi vaan ei voi ymmärtää sitä ettei toisella ole samanlaista kaipuuta.
Itselleni auttoi seuraava.
Vaikka tiesin suhteemme olevan ohi,kuvittelin ja tavallaan mukamas tiesin olevan niin että olimme tarkoitettu kumminkin toisillemme ja tätä asiaa ei toinen vaan ymmärrä.
Vaikka olimme eronneet,asiaa en hyväksynyt .
Sitten soitin ja halusin tavata viimeisen kerran,voitte kuvitella kuinka vaikeaa se tapaaminen oli järjestää kun pyrkimykseni tulkittiin taas roikkumisena.
Mutta sain kun sainkin sovittua että tapaamme viimeisen kerran,olin pyytänyt keskusteluumme aikaa parituntia,jonka jälkeen en häntä enää tapaisi.
Tässä keskustelussa käytiin eromme läpi juurta jaksaen,sain kysyä ja hän vastaili.
Pitkän keskustelun jälkeen minullekkin meni päähän se että ero on tosi asia,ja meistä ei koskaan tule paria enää.
Hyväksyin asian viimein ja lopetin hänelle turhan päiväiset yhteyden otot.
Uskon että sinulle saattaisi auttaa sama juttu,soitat tälle ex'llesi ja pyydät saapumaan keskustelemaan,teet siellä täysin selväksi asian ja myös se ettet halua hänen yhteyden ottojaan.
Kysymys roikkuja tapauksissa on se ettei jätetty usko eron olevan lopullinen.
Siis mielummin uhrata tunti aikaa asian selvittämiseen kuin vuosia roikkumisiin.
Tuo kuulostaa sellaiselta tapaukselta jollainen exäni voisi hyvinkin olla, mutta en tiedä auttaako sitten tapaaminen. Hän on tahtoo olla välillä asioissa lähes psyykkottisen mustavalkoinen ja luulen, että hän edelleen täysin vakuuttunut siitä, että palaamme jälleen yhteen jos hän vain jaksaa sitä vaatia.
Erosimme kerran, jäimme ystäviksi ja palasimme yhteen. Mutta nyt ei ole edes kaveruutta jäljellä. Kun kerran sama kaava on kerran toiminut, hänen mielestään se toimi Aina.
Läheltä liippaa, mutta en nyt sitten tiedä onko kyse enemmän siitä että minä olisin psykoottisen mustavalkoinen ja luulisin jonkun "tempun" toimivan aina vai siitä että pelkääkö "en halua..." ylipäänsä kohdata minua koska asia on selvästikkin ahdistava.
Kyllä, pysyttiin ensimmäisen eron jälkeen ystävinä ja sitä olisin kieltämättä toivonut tälläkin kertaa. Muistat varmaan kuitenkin että minä en painostanut sinua aloittamaan suhdetta uudestaan vaikka luonnollisesti mielelläni siihen suostuin. Myöskään en painostanut sinua muuttamaan samaan kämppään, vaikka se nyt ehkä ei juuri tähän asiaan liitykkään. Kyllä, en salannut sitä silloin että minulla oli myös muita tunteita kuin vain ystävyys, mutta ehdottomasti tärkein syy ystävänä pysymiseen oli yksinkertaisesti se että välitin sinusta ystävänä. Ei se, että olisin sillä tavoin koittanut saada sinua takaisin.
On kieltämättä aika musertavaa lukea miten halveksuvasti jatkuvasti minusta kirjoitat, tuleeko se tosiaan ihan luonnostaan vai koitatko pitää sitä tahallisesti yllä että minua olisi helpompi vihata? En yritä olla vittumainen tai esittää olevani jotenkin parempi tai järkevämpi, koska en ole. Koitan vain ymmärtää epätoivoisesti mitä päässäsi liikkuu.
No turha kai kysyä mitään kun et halua vastata, mutta omasta puolestani haluaisin tosiaan sen yhden kunnon keskusteluyhteyden. Kaipaan kyllä sinua kuten tämä "kohtalotoverini" joka tässä aiemmin neuvoi, mutta tällä hetkellä se tuntuu kovin etäiseltä asialta. Mitä tulee uskooni eron lopullisuudesta niin kyllähän se siltä vaikuttaa että tiedät mitä haluat, eikä minulla ole siihen sananvaltaa joten parempi hyväksyä se. Mitä sen sijaan en käsitä on tuo yltiövihamielinen käytöksesi, jos kerran sinulla ei ole minua kohtaan mitään tunteita ja minä lupaan olla kysymättä sinua takaisin (vaikken ole sitä nytkään tehnyt) niin käytkö tuon selventävän keskustelun kanssani? Luotatko minuun sen verran?
Ihmiset sanovat, etteivät halua kuulla tai nähdä mitään exiltään enää koskaan.
Omat exäni ovat edelleen jonkinlaisia ystäviä, josta kuulen mielelläni aina joskus, vaikka muutamien vuosien välein. Kun suhde on eletty loppuun, olen sulkenut pois kaiken intiimin ja sanonut selvästi, ettei sellainen tulee enää kyseeseen.
Jos exän kanssa on elänyt hyvän pätkän elämää ja hän on muuten hyvä tyyppi. Miksei olisi kiva kuulla hänestä joskus tai käyttäytyä ystävällisesti satunnaisesti tavattaessa.
Minusta on kiva tietää, että exillä menee hyvin. Suhteen päättämisen jälkeen tietysti kestää jonkin aikaa, ennen kuin toinen voi olla varma päätöksen lopullisuudesta. Silloin on ehkä hyvä jättää joitain viestejä vastaamatta yms.
Et ole seurustellut luonnehäiriöisen kanssa.
Kunpa itsekään en olisi. Mutta on kai se helppo leimata toisia kaikenmaailman hulluiksi, psykoottisiksi ja luonnehäiriöisiksi. Tuntuu nykypäivänä jokaisella olevan pätevyys arvioida toisten mielenterveyttä. Jos jokin ei miellytä niin se on epänormaalia ja hullua. ;)
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Aina se toinen osapuoli, varsinkin jätetty, ei tajua että kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Itse erosin eräästä miehestä noin kolmisen vuotta sitten. Ero oli hänelle kova pala. Toisinaan veiläkin häneltä tulee viestiä että haluisi olla kaveria jne ja nää viestit tulee sitten humalassa. Puheluakin saattaa tulla johon tiuskin että soittais edes selvinpäin. Jos jätän reagoimatta niin saa kuulla vaikka mitä haukkumista mutta en minä välitä. Ei tälle jätkälle mene jakeluun että kun en halua olla hänen kanssaan tekemisissä niin en halua. Kumma roikkuja.Numeron vaihtaminenkin on käynyt mielessä mutta oon lykännyt ajatusta kun ei hänestä nyt ole kuulunut muutamaan kuukauteen
Älä ainakaan yritä mitään ystävyyttä tyypin kanssa. Se ei tule toimimaan. Ystävyys tuollaisen säälittävän ruikuttajan kanssa ei ole mahdollista, sillä hän tulkitsee jokaisen tekosi vain niin, että hänellä on edelleen toivoa.
Sano hänelle suoraan, mitä ajattelet. Sano, että mitä enemmän hän tyrkyttää seuraansa, sitä vastenmielisemmältä hän sinusta tuntuu. Mitä enemmän hän pyytelee sinulta anteeksi, sitä enemmän sinua oksettaa. Kerro hänelle, että hänen käytöksensä herättää sinussa sääliä ja tuhoaa viimeisenkin halun sinussa pysyä edes muodollisesti väleissä hänen kanssaan. Sano, ettet voi kunnioittaa exää, joka ei osaa eron jälkeen kävellä kohti tulevaisuutta yksin, ruikuttamatta ja pää pystyssä.
Ehdota hänelle ensin 60 päivää ilman mitään kontaktia. Kaikki yhteydenpito kielletty, ei yhtään tekstiviestiä eikä yhteydenottoa chatissa. Täydellinen hiljaisuus.
Osta exällesi kirja: Greg Behrendt & Amiira Ruotola-Behrendt: It's Called a Breakup because It's Broken. Se on oikeastaan tyttöjen kirja, mutta samat asiat sopivat myös eron murtamille miehille. Siinä neuvotaan, miten eroa täytyy käsitellä näiden ensimmäisten 60 päivän aikana.
Jos ei muu auta, vaihda puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Älä ole exäsi kanssa tekemisissä vain siksi, että säälit häntä. Se on karhunpalvelus hänelle. Ole niin kylmä ja selkeä, että hän lopulta pääsee tunteistaan eroon.
Jospa olisit lukenut muutkin viestit tässä ketjussa kuin ensimmäisen niin tietäisit ettei kyse ole takaisin ruikuttamisesta, vaan siitä ettei kyseinen ketjun aloittaja ilmeisesti pysty keskustelemaan mistään edes suhdetta lopettaessa.
Tietysti toisen halu käydä asiat läpi kunnolla sen yhden kerran (suhteen lopun oltua muutama rivi tietokoneella) on helppo leimata takaisin vinkumiseksi ja siten kalastella täältä myötätuntoa ja "hyviä ohjeita".
Mutta eipä siinä, ihan hyviä ohjeita kai jos kyseessä olisi perään soitteleva, tekstiviestejä lähettelevä takaisin ruikuttava ex.