Paljonko teillä välimatkaa ja kuinka usein näette?

Meillä välimatkaa (vaivaiset) 200 km. Opiskelujen ja töiden vuoksi ehdimme näkemään noin joka toinen viikonloppu, joskus voi tulla tilanne, että välissä on jopa 3-4vkoa. Suhde kestänyt tätä vuoden sitä ennen asuimme saman katon alla kaksi vuotta.

Myös meillä on tällä hetkellä pitkät välimatkat. Vietän suunnilleen puolet vuodesta ulkomailla ja puolet Suomessa. Näemme noin 6-12viikon välein lomista riippuen. Tällaista on jatkunut kaksi vuotta, yhdessä olemme olleet yhteensä kymmenen vuotta. Toivottavasti pian päästään taas saman katon alle kun mieheni muuttaa luokseni Keski-Eurooppaan.
Välillä on tosiaan kovakin ikävä, et kertonut kuinka usein tapaatte. Kyllä sitä aina löytää jostain voimia jaksaa ja sitten kun tavataan aikaa ei tuhlaudu riitelyyn yms vaan toisesta nauttii täysillä. Koitahan jaksaa!

Meillä noin 2000km, käyn noin 3 kk välein, ja hirvee ikävä koko aika.

Mulla mies amerikassa ja mä täällä suomessa.tarkotus oli nähdä taas kesällä mut selviskin et en pääsekkään lähtemään sinne että seuraavan kerran nähdään varmaankin ens vuoden puolella.

180kilsaa.. nähään 3 viikon välein..

Meillä välimatkaa on noin 500 km ja tapaamme yksi tai kaksi kertaa kuukaudessa. Matkustamme vuorotellen. Lomilla sitte ollaan enempi yhdessä ja nytkin on lomasuunnitelmat melkein valmiit.
Välillä sitten on kova ikävä, mutta elämän tilanne on sellainen, että nyt eletään näin.

100 kilsaa välimatkaa, joka viikonloppu nähdään ja etäsuhdetta kestänyt 2 vuotta.Sitä ennen asuttiin yhdessä...

lukemat on 6000km ja 2 kertaa vuodessa. Tätä on jatkunut jo kolmisen vuotta ja täytyy sanoa, että yllättävän hyvin on molemmilla pää kestänyt :) Vielä on 2 - 2½ vuotta jäljellä ja sitten jompi kumpi vaihtaa maata.

Mun poikaystävä on rauhanturvaajana Bosniassa. Puoli vuotta kulunut näin eli puolet jäljellä.. Onneksi näemme kuitenkin kolmen viikon välein viikon ajan :) Tietenkin on kamala ikävä tuo väliaika, mutta kyllä sen kestää aina jotenkin. Varsinkin kun kehittää itselleen paljon hommaa: panostaa opiskeluun, käy töissä, harrastaa paljon kaikkea mielenkiintoista yms. Mulla on sellainen hyvä tilanne, että voin ottaa osa-aikatyöstäni aina sen viikon vapaaksi, kun mies on Suomessa :) Lisäksi pyrin hoitamaan kaikki kirjalliset työt ym koulun osalta kuntoon, jotta voidaan nauttia toistemme seurasta se viikko mahdollisimman hyvin. Aluksi luulin ettei tämä voi millään onnistua, kun oli tottunut olemaan toisen kanssa tosi paljon ja sai läheisyyttä ym aina halutessaan. Mutta jos rakkaus on aitoa, niin kyllä se kestää :)

oma kaukosuhde ihan kakunpalalta, kun muistaa että toisilla voi tosiaan olla välimatkaa tuhansia kilometrejä! oma mies on lähdössä taas ruotsiin ja tulee sieltä joka toinen viikonloppu neljäksi päiväksi kotsaan. mutta on ne viikot pitkiä silti. yrittäkää jaksaa kaikki kaukosuhteiset!

asuin suhteen alussa ruotsissa ja meillä oli kaukosuhde 1,5 vuotta ennen kun mentiin kihloihin ja päätin muuttaa suomeen...

Hyvin se meni mutta kuitenkin loppu hunosti mutta ei ollut kaukosuhteen takia

Minun kultani asuu ruotsissa ja näemme kolmen viikon välein. Olemme viikon yhdessä ja sitten taas kolme viikkoa erossa. Tätä on kestänyt vuoden ja muutosta käytäntöön ei ole odotettavissa tuskin koskaan. Mies haluaa pitää välimatkaa ja tykkää tällaisesta "sunnuntaisuhteesta", minä taas haluaisin jokapäiväistä yhdessäoloa ja vakiintumista. Tuntuu että tuhlaan aikaani tämän miehen kanssa, jos tästä ei koskaan tule mitään tämän enempää.

Meillä välimatkaa vajaa 350 kilometriä. Nähdään joka viikko (ainakin viikonloput), joskus jopa kaksi kertaa viikossa (arkisin viikollakin siis). Pisin ero ollu 10 päivää. Mies ajoi alussa, nyt suhteen vakiinnuttua myös minä olen alkanut tasapuolisuuden vuoksi ajelemaan. Mennään aina työvuorojen mukaan, kumman ajovuorossa saadaan pidempi yhteinen aika. Yhteistä taivalta takana vasta vuosi ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelut ja sitä kautta yhteisen kodin löytyminen ovat tulleet yhteiseksi haaveeksi/puheenaiheeksi.

Välimatkaa 2700km(vaihtelee...).nähdään n.2kk välein ja kesällä ja talvella ollaan kuukausi yhdessä.näin jatkunut 4vuotta.järjestelemällä kaikki onnistuu!

...oli tosiaantuo 4500km noin 9 kk ajan, kunnes mies soitti ettei jaksa enää tätä. Oli suunnitellut juuri keväällä tulemista tänne Suomeen mutta luopui ajatuksesta. Aika kova kolahdus noin yht'äkkiä, vaikka reilu kuukausi sitten kävin juuri visiitillä hänen luona ja kaikki oli hyvin..En sit tiedä mikä tuli. Et sellasta.

700 km. Yhdessä yli vuoden. Ei ehkä nähdä koskaan.

Oon taalla Californias ja han Suomessa. 1v. 2kk mennyt ja suhde vain getting stronger.
:)

kolmen tunnin lentomatkan verran. Vuoden verran ollaan oltu yhdessä ja nähty 1-3kk välein. Harvoin näkeminen on alkanut viime aikoina rassaamaan enemmän ja enemmän.

Turhauttavaa, kun pitkästä viikonlopusta menee aina jonkun aikaa yhdessä oloon "totutteluun" ja sitten vkonloppu onkin jo melkein ohi. Yhteyttä pidetään vain meilaillen, mikä ei enää tunnu mulle riittävän. Liian kliinistä. Olen yrittänyt vihjailla mesestä/skypestä, mutta mies ei ole ainakaan vielä innostunut.

Mutta hyvin toistaiseksi kuitenkin pohjimmiltaan menee. :-)

välimatkaa oli 760km.oltiin vuosi yhdessä.tuli tammikuun vika päivä vuosi täyteen.siitä pari viikkoa eteenpäin erottiin.nähtiin met joku viis kertaa vuodessa,joskus lyhyitä aikoja joskus pitkiä.mutta ikävä teki tepposet liian monesti.liian monta riideltyä ja itkettyä iltaa.ei sellaista jaksa.
ei meillä onnistunut.

Meillä välimatkaa noin 700 km. Nähdään parin kuukauden välein, välilä useammin. Ikävä raastaa ihan kunnolla. Suhde on kyllä vahva ja vahvistuu koko ajan. Nyt edessä pitkä tauko, ennen kuin seuraavan kerran nähdään....=(

Moikka!
Meillä 4 tunnin lentomatka toistemme luo ja 2-3kk välein olemme nähneet. Yritetään aina kerralla olla 3-4viikkoa toistemme luona ja ihan hyvin on toistaiseksi mennyt. Kohta vuosi kaukosuhdetta takana. Minä olin ennen tätä suhdetta ollut monta vuotta yksin, samoin hän niin tämä toimii siksi tosi hyvin, kun ei heti alussa päästä polttamaan suhdetta loppuun ja ahdistus ei valtaa. Tämä siis vaan minun mielipiteeni ja sopii meille hyvin. Tottakai ikävä on välillä kova, mutta pahimmat on aina ne 2 ekaa viikkoa sen jälkeen ku yhdessä on taas saatu olla. Sitten elämä lähtee taas sujumaan omalla painollaa ja arki pyörii normaalisti. Jaksamista sinulle vaan kovasti ja kyllä se onnistuu jos on tahtoa taistella ja ennenkaikkea luottamusta siihen toiseen ja teidän suhteeseen löytyy. Oikein aurinkoista kevään jatkoa sinulle ja voimia!