Haluttomuudesta puhuvat ja purnaavat yleensä pariskuntien halukkaat osapuolet. He ihmettelevät, psykologisoivat puolisoaan, kiukkuavat, säälivät itseään, käyvät vieraissa ja hakevat eroja. Itse kyllä nautin seksistä, en tiedä mitä haluttomuus on, mutta omaan lapsuuteeni kuului vanhempieni avioeron varjo. Isä jätti äidin (niin kuin olen ymmärtänyt) seksin puutteen vuoksi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että äitini oli ja on edelleen hyvin lämmin ja lempeä ihminen, sellainen jonka kanssa meidän lasten oli hyvin helppoa elää. Hän ei ole mennyt uusiin naimisiin ... ei edes uuteen seurustelusuhteeseen eronsa jälkeen, josta kuitenkin on jo parikymmentä vuotta aikaa. Halukkaat ovat niin järkyttävän paljon äänessä näissä haluttomuusasioissa, jotta toivoisin, että he eivät nyt vastaisi tähän keskusteluun. Annetaan vapaa sana haluttomille ja kuunnellaan.
Haluttomuus
turhanko eron lapsena kokenut?
151602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eikö suhteessa ole tarkoitus kykyjen mukaan vastata kumppanin tarpeista? On sitä parisuhteessa muitakin asioita, joita tehdään kumppanin eteen vaikkei aina niin huvittaisikaan.
haluttomuudesta sen verran että ei sitä aina ymmärrä mikä on vikana, ja että mikä olis se "normaali" halu. Mulla kävi niin että pitkän suhteen jälkeen lopetin hormonaalisen ehkäisyn ja nyt jälkeenpäin huomaan että halut ovat palautuneet... Eli neuvona vaan että jos tuntuu ettei haluta niin syynä voi olla ihan jokin muu kuin ettei toinen sytytä tms.. Pakko myöntää että harmittaa näin jälkeenpäin etten aiemmin lopettanut pillereiden käyttöä, seksi on kuitenkin iso osa suhdetta, ja tärkeintä on että näistä asioista voi puhua avoimesti...
Puolisoni on kovin seksistinen. Hän nauttii mm. seksilehdistä ja -elokuvista, ja vaikka hän onkin jättänyt seksilehdet lähes kokonaan pois saadakseen taas seksiä minulta, koen ettei hän ole heittänyt lehtiä pois sydämestään. Minä taas en kykene kohtaamaan niin seksistisillä asenteilla varustettua ihmistä rinnallani sängyssä.
Minulle seksi merkitsee kaikkea muuta kuin "seksiä", mielikuvitusta, vaihtelua ja uusia juttuja. Haluaisin, että rakastelu olisi vain yksinkertaista ja eleetöntä, hienovaraista hiljaisuutta, todellisuutta, totta. Minä olen kai liian realisti hurahtaakseni hurmokseen. Rakastan yksinkertaisuutta. Puolisoni ajatukset seksistä ovat ihan toisenlaisia. Emme kohtaa.
Luulen, ettei hän ole halujensa poltteessa koskaan oikein pysähtynyt miettimään sitä, mitä seksi todella on. Hän ei tunne primitiivisiä tunteitaan, mutta minä näen niistä paljon. Joskus tuntuu, että luen häntä, kuin tunnekuohun vallassa pyristelevää avutonta lasta. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tunnemaailmaansa, sitä vähemmän hänellä on tarvetta toimia tunnekuohujen vallassa. Mitä paremmin seksuaalisia tuntemuksiaan kykenee analysoimaan, sitä vähemmän seksi merkitsee ja sitä vähemmän sitä tarvitsee. Seksin suuri huuma on jollakin tavalla niin tavattoman lapsellista, hupsua.
Meidän tilanteemme meni jo vuosia sitten niin lukkoon, ettei tämä seksisolmu enää avaudu. Mies se vain yrittää ja yrittää, ja mitä enemmän yrittää mielyttää ja huomioida, sitä enemmän tietämättään painostaa. Minä taas en voisi sanoa mitään, koska hän niin helposti loukkaantuisi, onhan hän sentään mies, seksin valtias, joka luulee tietävänsä kaiken.
Tottakai äitisi voi olla (ja onkin kuten kirjoitit) äitinä hyvä, lämmin ja lempeä ihminen. Mutta hän ei ole/ollut isäsi äiti. Isällesi äitisi oli puoliso, jolta isä ei saanut sitä mitä halusi eli seksiä. Perheen tärkein suhde on vanhempien välinen suhde. Jos siinä jokin klikkaa, niin lapsillakin menee huonommin. Seksi kuuluu olennaisena osana parisuhteeseen eikä halutonkaan voi siitä aina kieltäytyä, mikäli haluaa parisuhteessa jatkaa. Näin se vaan on, halusi tai ei ;D.
Nauttisitko sinä seksistä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tunne seksiä nautinnollisena asiana, vaan pikemminkin vähän tyhmänä juttuna? Minä en voi vaatia puolisoani osallistumaan sellaisiin menoihini, joista hän ei välitä, vaan minun on haettava niitä juttuja, joista molemmat pidämme. On etsittävä yhteyttä sieltä, mistä yhteyden voi löytää. Kaikki parit eivät löydä yhteyttä seksin alueelta.
Seksillä on liian suuri merkitys nykykulttuurissamme. Ei sitä ole aina koettu yhtä tärkeäksi asiaksi kuin tänä päivänä. Seksi on osattava laittaa oikeaan paikkaan elämän arvojärjestyksessä, jotta sen puute ei piinaisi mieltä. Ei seksittömyyden vuoksi saa erota, sellainen on julmaa.
Minulla on naispuolisia ystäviä. Minulla on siis heidän kanssaan ystävyyssuhde. Ystävyyden lisäksi minulla on vaimoni kanssa seksiä ja siksi sitä nimitetään parisuhteeksi.
Tämä seksi on sitten merkillinen asia. Kas kun kaikkea muuta voi tehdä myös ystäviensä kanssa. Siksi sillä on niin erikoinen merkitys parisuhteessa.
Ja sitten ajattelemisen aihetta kaikille seksin merkityksen vähättelijöille: Miksi niin vähäpätöisen asian tekeminen jonkun muun kuin kumppanin kanssa tekeekin siitä yhtäkkiä maailman suurimman asian? Että sitten ollaankin valmiita rikkomaan koti lapsilta jne... Älyllistä epärehellisyyttä moinen vähättely.
Minullakin on miespuolisia tuttavia. Puolisoni kanssa minulla on lapsia ja siksi sitä nimitetään parisuhteeksi.
Tämä seksi on merkillinen asia. Kas kun kaikkea muuta voi tehdä tuttaviensa kanssa paitsi lapsia. Siksi seksillä on erikoinen merkitys parisuhteessa. Seksiä tarvitaan kuitenkin oikeasti vain sen verran, että lapsia syntyy maailmaan.
Seksin harrastaminen jonkun muun kuin kumppanin kanssa voi aiheuttaa mm. huollettavien syntymistä perheen ulkopuolelle ja sen seurauksena perheen voimavarojen sirpaloitumista. Lisäksi vapaa seksi voi houkutella puolison omille teilleen aivan kuin esimerkiksi kuningas alkoholi. Perheestä huolehtiminen ja arjen pyörittäminen kotona ei enää kiinnostakaan niin paljon kuin oma pakkomielle.
Ei voi kuin olla ihmettelemättä, että onko tosissaan aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet orgasmia? Pari kirjoittajaa tässä ketjussa, tämä lisääntymismielessä seksiä harrastava ja eräs aiempi seksin merkityksen vähättelijä, ovat kaiketi tälläisiä...
Kauhea on kohtalo, mutta oikeasti orgasmin voi kokea myös vanhempanakin, kun oppii rentoutumaan seksin aikana. Heittäkää nurkkaan "nyt lisäännytään" -jutut ja keskittykää omaan nautintoonne, niin ymmärrätte, miksi seksi on tyydyttävän parisuhteen kantavia voimia. Parisuhteessa kuitenkin on kaksi ihmistä... Ei, ne ihmiset eivät ole vain äiti ja isä, vaan ne ihmiset ovat mies ja nainen.
"Nauttisitko sinä seksistä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tunne seksiä nautinnollisena asiana, vaan pikemminkin vähän tyhmänä juttuna?"
En ikinä solmisi parisuhdetta miehen kanssa, jonka mielestä seksi on tyhmä juttu ja kuuluu parisuhteen ulkopuolelle. Ihan kaistapäinen ajatus. Yhteyden on löydyttävä niin seksin kuin muiltakin alueilta. Näin ainakin minulla. Täyden nautinnon saan seksistä nimenomaan mieheni kanssa, koska tunnen häneen yhteyttä muutenkin.
Seksiä tarvitaan lasten syntymän jälkeen pitämään edelleen yhteyttä miehen ja vaimon välillä. Siksi seksillä on erikoinen merkitys parisuhteessa. Toisen ihon tunteminen omalla lähentää. Ellei niin tapahdu, vieraannutaan henkisestikin toisista.
Parisuhteen ei tarvitse olla hyvä vaan ainoastaan tyydyttävä - silloin menee hyvin :). Haluttomuuden voin ajatella johtuvan liian varhain ja vääristä syistä aloitetusta seksielämästä. Pitäisi olla itsellä jo homma hanskassa siinä vaiheessa, kun aletaan sekstailla kumppanin kanssa...
Mielestäni onkin velvollisuus kertoa jo seurusteluaikana ettei pidä seksistä jos siitä ei pidä. Sen jälkeen toinen voi vielä puhtaalla omallatunnolla lähteä kävelemään kun ei ole sitä yhteistä asuntoa ja mukuloita.
En ole haluton vaan se "halullinen" mutta kommentoin silti.
Niin. Haluttomuus on väärin ja synti. Jos toinen haluaa VAIN kerran viikossa tai kuussa, niin ai kamala kun toinen kärsii. Mitäs jos toinen haluaa joka tai joka toinen päivä, on aina ruinaamassa, huomauttelemassa ja kerjäämässä, sekö sitten on oikein? Kuka on sanonut, että pitäisi haluta niin ja niin usein?
Minusta ihmisillä pitäisi olla oikeus haluamiseen ja haluttomuuteen, ja siitä pitää vain selvitä tai erota. Joku ehdotti, että kumppanin pitäisi yrittää miellyttää toista myös tällä saralla... no ok, jos se tuntuu molemmista hyvältä, mutta jos toinen osapuoli kokee sen velvollisuudeksi, pakoksi, painostukseksi tai alistamiseksi niin mitään tuhoavampaa seksielämälle ei juurikaan voi tehdä.
Meillä mies on haluttomampi. Puuhastellaan enintään kahdesti kuussa. Aikansa se kesti että tuohon totuin, mutta laatu korvaa määrän =) Enkä voisi kuvitellakaan että mieheni velvollisuus olisi "hoidella" minut niin halutessani, onhan minulla omatkin kädet. Tai että hän olisi tahtimme suhteen "väärässä" ja minä "oikeassa". Tai toisinpäin. Ei näitä asioita voi ajatella niin!
Kompromissi on avainsana, aina ei voi haluta samaan aikaan. Arvojärjestys on toinen: jos seksi on hyvin tärkeää eikä sitä omalta kumppanilta yksinkertaisesti saa, pitää vaihtaa kumppania, ei pettää.
Edes sen verran ymmärrystä voisi puolisollakin olla, että kun harrastaa seksiä hänen mielikseen, niin kiittäisi edes. Oikeasti on aivan älyttömän suuri kynnys sekstailla silloin, kun se tuntuu vastenmieliseltä. Jos toinen suhtautuu asiaan vielä itsestäänselvyytenä, niin tuleepa tosi paha mieli. On todella hyväksikäytetty olo ja itsetunto murskana. Pitäisi olla panorätti ja vielä hymyillä kun pannaan. Ei seksi avioliitossa ole mikään itsestäänselvyys.
vitusta eikä viinasta. Kehaista tietenkin voisi, kuinka ihanaa se oli jne.