Miten sais miehen ottaan itteensä niskasta kiinni?
Lähes 5 kk:n ajan äijä on valittanut masennuksesta ja paniikkihäiriöstä,kierinyt ja rypenyt tän takia itsesäälissä.Välillä on uhkailut omaa henkeään,välillä taas mua.
Nyt tää kaikki vaan tympii mua,oon ihan täynnä tätä paskaa! Mies ei mee lääkäriin,saa pelkällä puhelin soitolla lääkereseptejä apteekkiin,vetää diapameja yms,mömmöjä.Siis se ei oo ollut lääkärin vastaanotolla tän takia,sille ei oo kukaan tehnyt mun mielestä kunnon diagnoosia siitä mikä sitä vaivaa,eli ei oo varmaa syökö se ees oikeita lääkkeitä vaivaansa.Apua niistä ei ainakaan oo ollut ja en saa sitä vastaanotolle menemään juttelemaan niinku face-to-face lekurin kans.
Välillä tuntuu,et mies onkin ehkä narsistinen ja haluaa tehä vaan mun elämästä tarkotuksella helvettiä,mut mene ja tiedä!?
Oma elämä täs ainakin on mennyt pilalle.Ei oo kivaa,kun toinen valvoo ja kolistelee joka yö aamu neljään asti ja sit nukkuu seuraavana päivänä klo:16!...Sit se ei tee mitään,ei käy enää missään,harrastukset on lähes jäännyt,meillä ei sais käydä ketään,ei syö ruokaa...istuu vaan tietokoneella tai nukkuu tai vittuilee mulle...
Pitäskö toi jättää (tällä hetkellä tuntuu siltä,et rakkaus on kuollut)vai pakottaa lääkäriin ja kenties vähäx aikaa johonkin lepäämään? Siis tää on yhtä helvettiä mulle ja miksei muillekkin läheisille! Ei ymmärrä miksi ei aikuinen mies osaa ottaa vastuuta itsestään ja yritä hoitaa itseään kuntoon.
Lähes 5 kk:n ajan äijä on valittanut masennuksesta ja paniikkihäiriöstä,kierinyt ja rypenyt tän takia itsesäälissä.Välillä on uhkailut omaa henkeään,välillä taas mua.
Nyt tää kaikki vaan tympii mua,oon ihan täynnä tätä paskaa! Mies ei mee lääkäriin,saa pelkällä puhelin soitolla lääkereseptejä apteekkiin,vetää diapameja yms,mömmöjä.Siis se ei oo ollut lääkärin vastaanotolla tän takia,sille ei oo kukaan tehnyt mun mielestä kunnon diagnoosia siitä mikä sitä vaivaa,eli ei oo varmaa syökö se ees oikeita lääkkeitä vaivaansa.Apua niistä ei ainakaan oo ollut ja en saa sitä vastaanotolle menemään juttelemaan niinku face-to-face lekurin kans.
Välillä tuntuu,et mies onkin ehkä narsistinen ja haluaa tehä vaan mun elämästä tarkotuksella helvettiä,mut mene ja tiedä!?
Oma elämä täs ainakin on mennyt pilalle.Ei oo kivaa,kun toinen valvoo ja kolistelee joka yö aamu neljään asti ja sit nukkuu seuraavana päivänä klo:16!...Sit se ei tee mitään,ei käy enää missään,harrastukset on lähes jäännyt,meillä ei sais käydä ketään,ei syö ruokaa...istuu vaan tietokoneella tai nukkuu tai vittuilee mulle...
Pitäskö toi jättää (tällä hetkellä tuntuu siltä,et rakkaus on kuollut)vai pakottaa lääkäriin ja kenties vähäx aikaa johonkin lepäämään? Siis tää on yhtä helvettiä mulle ja miksei muillekkin läheisille! Ei ymmärrä miksi ei aikuinen mies osaa ottaa vastuuta itsestään ja yritä hoitaa itseään kuntoon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos miehelläsi on psyykkeen kanssa vaikeuksia, niin parasta mitä hänelle tässä tilanteessa toivoisi, on ymmärtäväinen vaimo. Anteeksi nyt vain, mutta nuo kaikki oireet (paniikkihäiriö, unettomuus, saamattomuus, itsetuhoajatukset) ovat kaikki niitä oireita mitä tulee kun psyyke pettää. Enkä nyt tarkoita että miehesi olisi hulluksi tulossa, vaan se voi tapahtua kenelle tahansa (niin sinulle kuin minulle) että mielen tasapaino jostain syystä järkkyy. Miehesi olisi nyt saatava kiireen vilkkaa lääkärille ja hänelle oikea lääkitys, niin kyllä se elämä siitä taas tasapainottuu ja muuttuu taas yhtä hyväksi kuin ennenkin. Ole sinä teillä nyt hetken aikaa se organisoija, niin saat miehesikin tolpilleen ja elämän syrjästä kiinni. Tiedän että se vaatii sinulta myös paljon, mutta olet kuitenkin teidän perheessä nyt se terveempi osapuoli. Voimia ja jaksamista sinulle ja teidän koko perheelle!
Minulla oli noin käyttäytyvä lapsi (paitsi ei lääkkeitä). Olin ymmärtänyt ja yrittänyt, rohkaissut ja vaalinut hyvän käytöksen rajoja ja ollut aina niin hyvässä kuin pahassa vakavissani ja huolissani. Sitten jostakin ihan viimeisenä keinona minulle välähti ajatus huumorista ja rennommasta elämän asenteesta. Opettelin nauramaan itselleni ja opettelin nauramaan lapselleni, herättelemään hänet itsesäälistään ja tunnekuohuistaan hienovaraisella lämminhenkisellä hilpeydellä. Kun kaikki meni ihan päin seiniä, niin sitten vakavuuden sijaan vain naurettiin. Jotenkin se auttoi ja välimmekin alkoivat kasvaa etäisyyksistä läheisyydeksi. Lapseni on nyt nuori terve ja hyvinvoiva aikuinen. Voi olla, että lasten kanssa on helpompi muuttaa perheen dynamiikkaa kuin puolison kanssa, sillä puolisolta odottaa aina aikuisuutta. Puolisoa on vaikea "kasvattaa", ohjailla ja vedellä naruista. Puolisoa pitäisi aina kyetä kunnioittamaan.
..sama toimi täällä, lapsen kanssa. Puolisosta erosin kun kunnioitus loppui, ainoa oikea vaihtoehto.