Olen ihastunut(voisi kai sanoa että rakastunut) naiseen kenen kanssa seurustelin puolitoista vuotta sitten. Olimme yhdessä n.2 vuotta ja tästä ajasta vuoden verran kihloissa ja puoli vuotta asuimme saman katon alla. Suhde oli koko ajan erittäin kiihkeä ja olimme kuin paita ja peppu toisillemme. Olin kuitenkin suhteen alkaessa kokemattomampi kuin hän eli en ollut ehtinyt rientää maailmalla ja viettää "sinkkuelämää". Tästä saivat alkunsa riidat ja erimielisyydet kun aloin kiukutella ja halusin kokea muitakin suhteita. En kuitenkaan pettänyt(sitä en voisi tehdä kellekään), vaan riitelyyn ja suhteeseen kyllästyneenä otin ja pakkasin kamani ja muutin pois yhteisestä kämpästämme.
Aloin viettämään "sinkkuelämää" ja se tosiaan aluksi maistui hyvältä. Vielä paremmaksi sen teki se että aina välillä kaupungin yöelämässä kohtasimme tämän nyt exäksi muuttuneen naisen kanssa ja heräsimme usein aamuisin saman peiton alta.
Käytin tavallaan exääni hyväksi ja nautin samalla vapaudesta. Jälkeenpäin tuntuu todella kauhealta muistella omia tekosia ja vielä enemmän viiltää kun kuulen omilta kavereiltani juttuja kuinka exäni on itkenyt heille miksi olen sika ja leikittelen hänen tunteillaan.
Jossain vaiheessa ex väsyi tähän kissa ja hiiri leikkiin ja alkoi myös elää vapaalla tyylillä. Kuulin joskus tutuiltani juttuja kenen kanssa hänet oli milloinkin nähty yhdessä. Olin melko tyrmistynyt kuullessani näitä juttuja, en ollut koskaan nähnyt tällaista puolta hänestä. Tätä vaihetta kesti pari kuukautta kunnes hän tapasi miehen jonka kanssa hän on nyt seurustellut muutaman kuukauden.
Olen itse tänä aikana deittaillut kahta naista "vakavammalla" mielellä ja kummassakin tapauksessa on ex kummitellut mielessäni ja olen lopettanut suhteet. Kun sain tietää hänen seurustelevan niin kaipuu vain kasvoi. Olen muutaman kerran jutellut exäni kanssa ja hän on vakuuttanut olevansa tosissaan uuden miesystävänsä kanssa. Uskon sen koska hänen suhdehistoriansa käsittää melko pitkiä suhteita(>1v). Kuitenkin hän on tunnustanut ajattelevansa minua ja muistelevansa yhteisiä aikojamme kaipuulla.
Tiedän että tämä on klassinen tapaus ja olen sen itse itselleni aiheuttanut(niin makaa kuin petaa). En kuitenkaan kadu itse asiassa mitään tapahtunutta koska olen tämän tapahtumasarjan aikana kasvanut pojasta mieheksi. Nyt olen 25v ja henkistä kasvuvaraa on varmasti vieläkin paljon mutta tärkeimmät oppirahat ihmissuhteista olen mielestäni maksanut. Nyt tiedän sinkkuuden ja hyvän parisuhteen erot.
Ajatus että kaksi ihmistä on lähes kahden vuoden ajan toisilleen niin tärkeitä että he ovat keskenään melkein kuin yksi ihminen ja nyt vain toisilleen morjestelevia tuttuja..tuntuu pahalta.
Haluaisin exäni takaisin mutta en tiedä miten asiassa kannattaisi edetä. Luottamus on varmaankin melko lailla nollissa. Luulen ettei hän halua riskeerata nykyistä suhdettansa vain saadakseen taas siipeensä minun kanssani. Tai sitten hän on vain siirtynyt elämässään eteenpäin.
Moni varmasti on kokenut saman ja olisin kiitollinen kommenteista, kokemuksista, neuvoista jne.
Aloin viettämään "sinkkuelämää" ja se tosiaan aluksi maistui hyvältä. Vielä paremmaksi sen teki se että aina välillä kaupungin yöelämässä kohtasimme tämän nyt exäksi muuttuneen naisen kanssa ja heräsimme usein aamuisin saman peiton alta.
Käytin tavallaan exääni hyväksi ja nautin samalla vapaudesta. Jälkeenpäin tuntuu todella kauhealta muistella omia tekosia ja vielä enemmän viiltää kun kuulen omilta kavereiltani juttuja kuinka exäni on itkenyt heille miksi olen sika ja leikittelen hänen tunteillaan.
Jossain vaiheessa ex väsyi tähän kissa ja hiiri leikkiin ja alkoi myös elää vapaalla tyylillä. Kuulin joskus tutuiltani juttuja kenen kanssa hänet oli milloinkin nähty yhdessä. Olin melko tyrmistynyt kuullessani näitä juttuja, en ollut koskaan nähnyt tällaista puolta hänestä. Tätä vaihetta kesti pari kuukautta kunnes hän tapasi miehen jonka kanssa hän on nyt seurustellut muutaman kuukauden.
Olen itse tänä aikana deittaillut kahta naista "vakavammalla" mielellä ja kummassakin tapauksessa on ex kummitellut mielessäni ja olen lopettanut suhteet. Kun sain tietää hänen seurustelevan niin kaipuu vain kasvoi. Olen muutaman kerran jutellut exäni kanssa ja hän on vakuuttanut olevansa tosissaan uuden miesystävänsä kanssa. Uskon sen koska hänen suhdehistoriansa käsittää melko pitkiä suhteita(>1v). Kuitenkin hän on tunnustanut ajattelevansa minua ja muistelevansa yhteisiä aikojamme kaipuulla.
Tiedän että tämä on klassinen tapaus ja olen sen itse itselleni aiheuttanut(niin makaa kuin petaa). En kuitenkaan kadu itse asiassa mitään tapahtunutta koska olen tämän tapahtumasarjan aikana kasvanut pojasta mieheksi. Nyt olen 25v ja henkistä kasvuvaraa on varmasti vieläkin paljon mutta tärkeimmät oppirahat ihmissuhteista olen mielestäni maksanut. Nyt tiedän sinkkuuden ja hyvän parisuhteen erot.
Ajatus että kaksi ihmistä on lähes kahden vuoden ajan toisilleen niin tärkeitä että he ovat keskenään melkein kuin yksi ihminen ja nyt vain toisilleen morjestelevia tuttuja..tuntuu pahalta.
Haluaisin exäni takaisin mutta en tiedä miten asiassa kannattaisi edetä. Luottamus on varmaankin melko lailla nollissa. Luulen ettei hän halua riskeerata nykyistä suhdettansa vain saadakseen taas siipeensä minun kanssani. Tai sitten hän on vain siirtynyt elämässään eteenpäin.
Moni varmasti on kokenut saman ja olisin kiitollinen kommenteista, kokemuksista, neuvoista jne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...hänelle että rakastat häntä ja haluat elää hänen kanssaan aina. Anna hänen ratkaista, jos hän ei halua sinua takaisin niin sitten jatkat omaa elämääsi.
Mutta älä missään tapauksessa jätä yrittämättä, katuisit sitä lopun elämääsi. Ei ole häpeä saada pakkeja, saamattomuus on häpeä... Elät vain kerran.
Olisihan sun pitänyt pikkusen käyttää aivokapasiteettiä siihen mitä parisuhde on,vallankin jos olit ollut hiukan kokematon.
Ei se ole jatkuvaa rallattelua yöelämässä kun toistakin pitää huomioida.Vois sanoa että "mitäs läksit,nii"...turha kai on paskalle kyykkää kun se on jo housussa!Olisit ajatellut aikanaan tykkäätkö kamustasi niin paljon että oot valmis hylkäämään sinkkurallattelut tykkänään...ehkäpä voit syyttä itseäsi.
Sama koettu, mut nyt hyvä mies järki käteen. Exän perään haikailu ei johda mihinkään! Jos joskus hamassa tulevaisuudessa satutte kohtaamaan ja sitä kautta uudestaan kimppaan se on asia erikseen. Mielestäni sulla ei oo mitään oikeutta mennä sotkemaan exäsi uutta suhdetta fiilistelemällä vanhoja asioita ja tunteita, joilla ei enää ole mitään merkitystä. Tottakai pitkä suhde jättää pientä kaipuuta, mut ajattele ne menneenä ja suuntaa katse eteen. Jos ei tunnu uudet suhteet luistavan keskityt sitten vaikka oman henkisen pääoman kartuttamiseen. Kukaan ei ole korvaamaton ja turha kerran riekaleiksi revittyä parisuhdetta on käydä paikkailemaan. Jos sussa on yhtään miestä kunnioitat exäsi tämän hetkistä tilannetta etkä ala idiottimaisesti "suolaamaan" toisen parisuhdetta. Ymmärrät varmaan...
Viestissäsi pisti silmään kohta "sulla ei oo mitään oikeutta mennä sotkemaan exäsi uutta suhdetta fiilistelemällä vanhoja asioita ja tunteita, joilla ei enää ole mitään merkitystä."
Miten voit sanoa että niillä ei ole merkitystä? Sen elänyt ja se on jättänyt jälkensä, tottakai sillä on merkitystä. Ja et kai voi määrätä mitä joku ihminen ajattelee ja tuntee. Sinulla taitaa olla huonoja kokemuksia oman poika-/tyttöystäväsi exästä.
...sattunut olemaan kokemusta oman tyttöystävän exästä, vaan yksinkertaisesti siitä miten pystyisin tällä hetkellä mennä purkamaan sydäntäni ex-tyttöystävälleni (jota en kuitenkaan tee). "Kuinka ajattelenkaan..." "muistan kuin silloin..." blaa blaa ja blaa! Tottakai kaikella on merkityksensä enkä todellakaan määräile kenenkään tunne/ajatusmaailmaa, mutta liian usein vain tulee sivusta nähtyä kuinka omia vanhoja munauksiaan yritetään aivan liian myöhään paikata. Turha toista mennä satuttamaan jos tämä on päässyt jo elämässään ja suhteissaan eteenpäin. Kiitos kuitenkin sinulle Tiina tarkennuksen pyytämisesta muuten niin epäselvään ulosantiini.
..miltä tuntuu.tutustuin yhteen ihan uskomattomaan beibeen n.5v.sitte.oltiin vuosi yhdessä ja senjälkeen elettiin vapaassa suhteessa
pari vuotta.olin mustasukkainen ja yritin vihata mun kultaa,yritin unohtaa...mut mikään ei auttanu.olin iha älyttömän rakastunu.
viimeiseen vuoteen ei edes puhuttu toisillemme.
suunilleen juostiin toisiamme karkuun..vaikka silloinkin toivoin saavani Lauran takas.
Viime joulukuussa soitin sille ja sanoin,et ois puhuttavaa.Lähe kahville-tyyliin.Puhuin asiat ihan suoraan...tietysti hienovaraisuutta noudattaen.Meidän tunteet oli molemmanpuoleisia.
Siitä lähtien ollaan oltu tiiviisti yhdessä ja älyttömän rakastuneita.
-"hiljaa huusin,
hiljaa kirosin,
silti uskoin,
että mennyt tulee takaisin."
"Vaikka uskoni horjui ja luottamus sortui,
rakkaus sai minut nousemaan,kanssasi nauramaan
uudelleen koittamaan,
tekosi unohtamaan"
Eli ole MIES,ota mitä haluut.Et voi antaa rakkaasi mennä.Kadut sitä varmasti koko loppuelämäsi.