Poikakaverini on valehdellut mulle vähän väliä meidän 3.5 vuoden seurustelun aikana, mitä typeremmistä asioista. Luottamus häneen katoaa jatkuvasti lisää ja lisää. Hän lupaa joka kerta että puhuu tästä lähin vain totta, mutta silti saan hänet aina kiinni valheesta, joko hänen kavereidensa kautta tai muuta kautta. Valehtelua tapahtuu siis sillon tällön, ei jatkuvasti. Asiat joista hän valehtelee on naurettavia. valehtelun syyksi hän sanoo usein, että ei uskaltanut kertoa mulle totuutta ja siksi valehteli tai sitten että ei tiedä miksi valehteli että ei ymmärrä itsekkään itseä. Siis asiat joista hän valehtelee on sellasia,että esim ostiko hän kaupasta pitsaa niin hän valehtelee että ei ostanu vaikka osti. tai toinen esimerkki, kysyn että onko hän käynyt kaverillaan nyt kahvilla, ei ole, hän sanoo vaikka onkin. tai että onko joku hänen kaveri käyny koneella, sanoo että ei ole tai en tiedä, ja on oikeasti on ollut. siis tosi ihmeellisistä asioista, ei hän koskaan oo tehny mitään väärää ja silti pitää valehdella. en todellakaan ymmärrä mikä siinäkin on niinkun ideana. en kuitenkaan ole pistänyt jätkää menemään, koska valheet on kuitenkin ollut pieniä. mikähän hänellä on ongelmana?? oon sanonu noin sata kertaa että parempi kertoa totuus samantien, kun olen saanut sen joka kerta toista kautta selville kuitenkin.. mutta ei.. lisäksi tää on aiheuttanut sen,että joka asiaa pitää tarkastella ja kysyä ja varmistaa, aika menee salapoliisina oloon. koko ajan saa pähkäillä että valehtelikohan se taas. se ei ole ollenkaa mukavaa... ite sit taas oon perin rehellinen ja voin avoimesti kertoo aivan kaikesta kumppanilleni, en pelkää kertoa asioita enkä pelkää että hän suuttuu. odottaisin samaa myös häneltä....
luottamuspula
-liian viisas taulapää-
8753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olinpa tässä taannoin työpaikan järjestämässä koulutuksessa... Siitä jäi päähäni pyörimään eräs lause ylitse muiden "Siihen, joka valehtelee vakuuttavammin, luotetaan eniten". Sitä ei voi kieltää! Tietysti tottakin voi puhua, mutta se onkin juttu erikseen...
Mutta mutta. Koska poikaystäväsi valehtelee naurettavista asioista, niin mitä merkitystä sillä lopultakin on? Minkä ihmeen takia teet salapoliisin työtä selvittääksesi ostiko poikaystävä sitten kuitenkin pizzaa? Muuta siis tyyliä. Sano, että valehdella voi niin paljon kuin sielu sietää, mutta siitä ei saa jäädä kiinni ;)!
Ne on niitä kalamiesten juttuja. Kalamiehet valehtelee aina ja kaikesta, erityisesti suurentelee saaliitaan.
Minulla on täällä kaksi kalamiestä, isä ja poika, pöhköjä molemmat, ja talo tarinoita pullollaan. Mitään ei kannata uskoa. Onhan tämä elämä aika mielikuvituksellista. Joo.
Sen voin sanoa, että poika aloitti valehtelun heti puhumaan opittuaan. Jotenkin siitä tuli ihan heti tapa. Kun kysyin 3-vuotiaalta, mitä hän oli syönyt hoitopaikassa, hän vastasi heti vaikka, että lihapullia ja muusia, kun oli syönytkin makaroonilaatikkoa ... ihan kai vain siksi, että kysymykseen oli tapana vastata. Kuka sitä nyt jaksoi muistella vielä illalla, mitä mömmöä päivällä oli sattunut syömään, kun ei se ollut niin tärkeetä.
Niin mistä krooninen valehtelu oikein johtuu, onko sekin jotakin genetiikkaa????
Voisiko olla niin, että puolisosi haluaa pitääkin ihan arkipäiväisiä asioita omana tietonaan, juuri sen takia, ettei halua raportoida IHAN kaikesta sinulle. Voinet kuitenkin luottaa häneen tärkeimmissä asioissa... Itsekään en pidä siitä, että tentataan jonnijoutavia. Oma paskarauhakin pitää olla! HIH!
jos ei edes pienissä mitään merkitsemättömissä asioissa ihan tavallisia asioita jutellessa asiat ei pysy totuudessa, miten voi kukaan olla niin tyhmä, että uskoisi isompiinkaan. Ei sinun kannata luottaa siihen . Tietenkään ei tarvitse tehdä tiliä, mutta aika omituiselta vaikuttaa jos jonninjoutavatkin pitää valehdella. Ei siihen voi luottaa ollenkaan.
Onko se noin muuten sitten niin ihana, että olet jaksanut jopa 3.5 vuotta hänen kanssaan, vai pelkäätkö että et saa muutakaan? Herätys! Mitä ihmettä roikut valhetelijan kanssa?
kuten sanoin,valheet on ollu jotenkin mitättömiä niin en ole sen takia häntä viitsinyt poiskaan laittaa, kyllä hän osaa ihanakin olla, ja tosi huomaavainen ja rakastava...
Sain ukon kiinni parista "pienestä" valheesta ennen kuin hän jäi kiinni koko suhteen ajan (noin 2,5v) kestäneestä valheesta. Salapoliisi työ on minusta ainakin todella uuvuttavaa, henkisesti. Ja siitä tulee huomaamatta osa arkea...
Miksi hän valehtelee? Miksi sinä et? Joskus on maistettava omaa lääkettä että tajuaa mitä tekee. Ei pädä kaikkeen tai kaikkiin, mutta vois kokeilla? Tai voit kysyä mieheltäsi että entäs jos sinä käyttäytyisit kuten hän..mitä tapahtuisi..
Minulle tuli heti ensimmäisenä mieleen, kirjoituksesi luettuani, että jospa hän valehtelee sen takia että tietää (tai arvelee) sinun suuttuvan jostain asiasta, ja ei halua "vihoja niskaansa". Toisaalta kun asiat ovat tuollaisia pieniä juttuja, niin en tiedä onko sitten siitäkään kyse. Ehkä se valehtelu on vain tapa, opittu kavereilta, omasta lapsuudenkodista tms.? Kannattaa joka tapauksessa yrittää keskustella hänen kanssaan tuosta asiasta, kerrot hänelle miten sinusta tuntuu pahalta valehtelu, ja että tunnet ettet kunnolla voi luottaa häneen. Pakostakin tulee mieleen, että vaikka kysymyksessä ovatkin pikkuasiat, niin ne ovat suuria siinä mielessä, että jos ei niissä pikku jutuissa toiseen voi luottaa, niin entäs sitten isommissa! Ymmärrän hyvin että "salapoliisina" olo on työlästä ja kuluttaa turhaan energiaasi. Siksi olisikin sinulle hyväksi koettaa selvittää asia, ja mahd. pian. Totta kuitenkin on, että toista ihmistä on vaikea alkaa muuttamaan, hänen täytyy myös itse haluta muuttua. Kysy että haluaako hän parantaa tapansa - siinähän näet että välittääkö hän sinusta tarpeeksi. Sillä jos välittää niin ei halua loukata toista, ja aiheuttaa tahallaan mielipahaa. Toivottavasti asiaa selviää!