Onko kukaan teistä koskaan ollut ns. koe-erossa puolisostaan ja mitä kokemuksia se toi ennen kuin päätös oli lopullinen (erota tai ei)?
Itselläni on sellainen tilanne nyt ja näyttää että haluan olla yksin. Vähän mietin, miten asia menee, jos toinen osapuoli ei haluakaan jäädä yksin...
Riiputtaako koe-ero vain tilannetta turhaan?
Mielipiteitä!
Itselläni on sellainen tilanne nyt ja näyttää että haluan olla yksin. Vähän mietin, miten asia menee, jos toinen osapuoli ei haluakaan jäädä yksin...
Riiputtaako koe-ero vain tilannetta turhaan?
Mielipiteitä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ero on aina vakava asia ja herättää voimakkaita tunteita. eroaminen on myös tietyllä tavalla kuin leima otsassa. avioliitto on silloin osa historiaasi. joudut kertomaan uudelle kumppanillesi miksi olet eronnut, miksi edes menit naimisiin, aiotko erota hänestäkin jne...
ja entäs jos haluaisit palata yhteen ja toinen ei halua, ei toista voi pitää varalla.
erossa olemisen kokeilu kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta. Sittenhän sen näkee milta ero tuntuu. paitsi jos on lapsia, sitten on parempi saada asioihin selvyys eika elätellä turhia toiveita. Itse olen ajatellut, että jos meidän kohdalla mieheni ei olisi heti muuttanut otisen naisen luokse niin olisimme saattaneet palata yhteen, vaikka en tieda olisiko se sitten onnistunut.
eikä muuttanut ainakaan omia tunteitani mihinkään suuntaan. "Koeajan" jälkeen elellään nyt "kämppiksinä", kunnes asunto järjestyy. Eropaperit allekirjoitettu, puolen vuoden kuluttua II-vaiheen allekirjoitus, mitä todenäköisimmin. Tuskin kummankaan ajatukset sinä aikana muuttuu...
"Koeajan" aikana pystyy molemmat pohtimaan tunteitansa, näkemään kaipaako sitä toista, mitä tuntemuksia toisen menot herättää, mitä tuntemuksia epätietoisuus toisen menoista herättää, onko sittenkin tunteita vielä jäljellä vaiko "samantekevää"?
Mieheni pyysi joulukuussa "taukoa" avioliittoon. Halusi mennä etsimään itseään (=oli jo uusi parisuhde katsottuna). Minä en taukoa nähnyt edes vaihtoehdoksi. Oma näkemykseni on, että kun avioliittoon on päädytty, tulee ongelmat ratkaista avioliitossa tai sitten erota. Mieheni päätti kuitenkin lähteä. Itse tulkitsin lähdön lopulliseksi valinnaksi.
Ero on aina niin rankka paikka, etenkin jätetylle, ettei sillä pidä mennä leikkimään. Itse jouduin ihan oman selviytymisenikin vuoksi unohtamaan takaisinpaluun mahdollisuuden. Sillä jos olisin jäänyt odottamaan puolisoni päätöstä puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen, olisin varmasti jo hengiltä.
Nyt on minulla uusi parisuhde käynnistymässä ja siitäpä exän tunteet heräsivät. Hänen romanssinsakin oli kuivunut kasaan realiteettien edessä. Nyt on kuitenkin turha ruikuttaa. En voi enkä halua katsoa taakseni. En uskaltaisi uudelleen kokeilla kestääkö rakkaus sittenkin, koska uuden eron tullessa en voisi enää itseänikään peiliin katsoa.
Mieti siis tarkkaan mitä teet. Saattaa olla, että kadut päätöstäsi. Älä luota siihen, että toinen ottaa Sinut avosylin vastaan ikävästä kärvistellen. Meidän kaikkien tehtävä on kuitenkin ensisijassa pitää itsemme hengissä.
Tarkennukseksi kuitenkin sanottakoon, että meillä ei ole lapsia, joten tällaisten päätösten tekeminen on varmasti helpompaa kuin lapsiperheessä.