Olen lähes varma että poikakaverillani on AH/HD. kaikki jutut viittaavat siihen. Asiaa ei ole tutkittu, mutta olen siis suurin piirtein varma asiasta.
Haluaisinkin kuulla muiden ADHD tai muiden ylivilkkaiden kanssa seurustelevien kokemuksia ja NEUVOJA miten on selviydytty ja onko hermonne kenties kireällä jatkuvasti? Musta tuntuu että mulla palaa nykyään pinna aika hemmetin nopeesti hänen kanssaan..
jatkuvasti hötkyillään suuntaan ja toiseen ja väännetään ja koko ajan käydään kun kone ja välillä taas ahdistaa ja välillä taas elämä hymyilee ja kovalla vauhdilla eteenpäin...sit tuleekin yhtäkkiä hirvee ylämäki.
kaikki on kiinni kumppanista ja sen mielihaluista ja olotilasta. koko ajan pitäs mennä tai sit maataan masentuneena...
hommat on kaikki aivan kesken, uusia suunnitelmia keksitään jatkuvasti vaikka vanhatkin on vielä kesken. mua välillä hermostuttaa aivan sikana.
Millasta teidän elämänne on ADHD:n kanssa, ja onko se ylipäätänsä mahdollista?? Musta tuntuu n. 10 kertaa päivän aikana että tää on tosi turhaa ja ei tuu mitään kun toinen koko ajan sooloilee itekseen.. Mut toisaalta tää on sit taas haaste. Mene ja tiedä! Olis kiva kuulla muiden kokemuksia!! =)
Haluaisinkin kuulla muiden ADHD tai muiden ylivilkkaiden kanssa seurustelevien kokemuksia ja NEUVOJA miten on selviydytty ja onko hermonne kenties kireällä jatkuvasti? Musta tuntuu että mulla palaa nykyään pinna aika hemmetin nopeesti hänen kanssaan..
jatkuvasti hötkyillään suuntaan ja toiseen ja väännetään ja koko ajan käydään kun kone ja välillä taas ahdistaa ja välillä taas elämä hymyilee ja kovalla vauhdilla eteenpäin...sit tuleekin yhtäkkiä hirvee ylämäki.
kaikki on kiinni kumppanista ja sen mielihaluista ja olotilasta. koko ajan pitäs mennä tai sit maataan masentuneena...
hommat on kaikki aivan kesken, uusia suunnitelmia keksitään jatkuvasti vaikka vanhatkin on vielä kesken. mua välillä hermostuttaa aivan sikana.
Millasta teidän elämänne on ADHD:n kanssa, ja onko se ylipäätänsä mahdollista?? Musta tuntuu n. 10 kertaa päivän aikana että tää on tosi turhaa ja ei tuu mitään kun toinen koko ajan sooloilee itekseen.. Mut toisaalta tää on sit taas haaste. Mene ja tiedä! Olis kiva kuulla muiden kokemuksia!! =)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun ainakin oli mahdoton elää suhteessa adhd-henkilön kanssa. Nimenomaan liikaa sooloilua sen touhu. Ja empatian kyky puuttui kokonaan. Jos pidät haasteena, niin onnea vaan matkaan. Päätäsi saat monet kerrat seinään hakata.
on kyseinen häiriö joten eiköhän hänen elämän seuraaminen anna sinulle hyviä viitteitä.. soita tapolalle!!
näkee paljon omia yhteläisyyksiä sun poikakaverin kanssa. Mun tytö ystävä läht puoli vuotta sitten. No paras häneelle vaan. Jos minulla on ADHD, masennus, manodepresiivinen taipumus vai olen muuten vaan laiska se minä en tiedä itse. Se on yhteiskunnan asiaa leimata minulla.
Adhd:ssa on tosiaan usein samankaltaiset oireet kuin esim. depressiivisyydellä. Jos kuitenkaan mielenterveys- tai alkoholiongelmaa ei ole, ADHD:n hoitamiseksi voi käyttää lääkitystä. Useimmat tulevat aivan hyvin toimeen Adhd:n kanssa, lääkityksellä tai ilman, ja ominaisuuden kirjo on hyvin laaja. Toisen elämänkyvyn se lamauttaa, toisessa ei juurikaan näy. Uusimmat tutkimuksethan tietävät kertoa, että suurikin prosentti väestöstä on ADHD tms.
ADHD on siis ominaisuus, ei sairaus. Muistakaamme vielä tämä.
ei alkoholiongelmia eikä huumeongelmia eikä mielenterveysongelmia eikä koskaan ole lyöny mua eikä muutakaan "pahaa" tehnyt... harmittaa vaan säätäminen ja paikasta toiseen säntäily..
Olipa alko- mielenterv. ongelmaa ym. tai ei, ADHD-asioistakin voi käydä juttelemassa mielenterveystoimistossa. Ei siis tarvitse olla mitään varsinaista "vikaa päässä" ottaakseen sinne yhteyttä.
Kysy paikallisesta mielenterveystoimistosta, onko siellä ketään ADD-, ADHD-, keskittymisvaikeuksiin perehtynyttä henkilöä.
Onko kummppanillasi ongelmia järjestyksen pidossa?
Tai aikataulujen noudattamisessa? Ota myös huomioon että ad/hd:ta ja add:ta.
ad/hd: yliaktiivinen keskittymisen vaikeus, tarvitsee liikettä pitääkseen yllä keskittymiskykyä.
add: Omiin ajatuksiin vaipumista ja masennusta enemmän kun ad/hd:ssa.
Omasta kokemuksestani noin 1 vuoden ajalta add ominaisuuden omaavan tytön kanssa voi sanoa että joskus on menoa ja meininkiä ja joskus rauhallista, mutta tämä ei ole aivan päivittäistä kumminkaan. Vaatii omanlaista pitkäjänteisyyttä, ymmärrystä.
Täytyy antaa henkilön tehdä tiettyjä asioita omalla tavalla(sellaisia asioita joita osaa tehdä, mutta tekee ne omalla tyylillään/tavallaan. ) Tavallaan ad/hd henkilölle pitää kuitenkin asettaa jonkinlaiset rajat. Mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei.
siis sillä on ongelmia vähän väliä ja kaikessa. on vaikeeta pitää kii sovitusta ja suunnitelmat muuttuu n. tunnin välein. aikatauluista puhumattakaan...
itse ymmärtäisin paljon paremmin häntä, kun vaan diagnoosi tehtäisiin ja kaikki muutkin ja sais jotain neuvoja, mut ei kun tää ei suostu menee tutkimuksiin ja väittää ettei hänellä oo semmosta.
Eli varatkaa aika mielenterveystoimistoon. Ei välttämättä ole ADHD, kuulostaa lievältä (?) kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä. Oli mikä oli, molempia voidaan kuitenkin hoitaa lääkityksen ja keskusteluterapian avulla. Oireet lievenevät ja arki helpottuu.
Muista kuitenkn, että kukaan ei sua pakota olemaan tilanteessa. Jos et jaksa, niin on itsellesi ja miehellesi parempi että lähdet. ADHD toipuu kyllä hyvin nopeasti erosta, sanoisin että miehelläsi siinä kestää n. vko.
mies ei suostu menemään hoitoon,suuttuu jos mainitsenkaan asiasta.
tulla "leimattu".