Olen ihastunut työkaveriini joka minua n25v vanhempi. hän naimisissa, minä en. katseita, hymyjä ja flirttiä ilmassa...mutta muuta ei vielä.
tämä mies on saanut minut aivan sekaisin...itseasiassa koko juttu on alkanut jo viime kesänä...en ole vaan halunnut kertoa tunteistani suoraan koska hän varattu ja tietysti ikäero hieman mietityttää...mutta kaikki ne katseet hymyt flirtit...jotain välillämme on...ja tunteet ovat isot minun puoleltani!!! mitä minä teen...!!!??? ottaako askel vai odotanko?????
tämä mies on saanut minut aivan sekaisin...itseasiassa koko juttu on alkanut jo viime kesänä...en ole vaan halunnut kertoa tunteistani suoraan koska hän varattu ja tietysti ikäero hieman mietityttää...mutta kaikki ne katseet hymyt flirtit...jotain välillämme on...ja tunteet ovat isot minun puoleltani!!! mitä minä teen...!!!??? ottaako askel vai odotanko?????
Vastaukset 19
Vanhimmat
täynnä pisteitä ja huuto- ja kysymysmerkkejä. Etkö tiedä mitä haluat vai mikä on?
Mulla on toi juttu toisinpäin.Tosin vähän vähemmän ikäeroa. Samat fiilikset kuin sulla.Kummallisinta on se etten tunne ikäeroa välillämme.Ikäero on se suurin syy mulla,mikä on estänyt tekemästä mitään.Ihastuksentunne on aivan valtava.Se ei vaan häivy.Kukaan ei hyväksys tätä.Meidän ajatuksetkin tyrmättäs,jos muut tietäs.No,näitä tunteita ei kukaan voi viedä multa ja aion kyllä nauttia ainakin niistä,jos mitään muuta ei tule.Älä sinäkään häpeä tunteitasi!
rikkomaan varatun liitto. äijällä lähestymässä viidenkympin villitys ja kohde löytynyt sitä tyydyttämään. on katsonut sinut sopivaksi leikkikaluksi, kaiken kokeneen naisenalun. hei herää pahvi... se voisi olla sun isäsi. leikkippä ajatuksella että tekisit isäsi kanssa samaa.. luulisi laatan lentävän... tai jos äitisi onkin erehtynyt noin 25 v. sitten kyseisen ukon kanssa sänkyyn ja olet tulos siitä... järki käteen tyttö
Ei teidän tarvi tuntea toisten hyväksyntää.
Jos teille sopii saa sopia muillekkin.
Onnea matkaan.
Tottakai odotat. Mieshän on naimisissa. Haluaisitko itsekin tulla petetyksi? Sitäpaitsi tuo ikäero jo kertoo aika paljon. Mies voi odottaa vain sopivaa tilaisuutta KÄYTTÄÄ sinua. Sori, mut miehet... :(
Helvetti että nauroin kun luin tuon "Vois olla isäsi, kuvittelepa tekeväsi isäsi kanssa samaa." Saanko nauraa ääneen? Vaikka ihmisillä joskus on paljon ikäeroa sillä tuskin on tekemistä omien vanhempien kanssa. Se mieshän EI ole hänen isänsä, joten mitä vingutte? Minua ei muutenkaan kiinnostaisi pätkääkään jos äijällä olisi kotona vinkuva akka, luultavasti lihonut, rupsahtanut ja liiaksi vanhentunut kääkkä kun miehen täytyy muita katsella. Vaimonrähjäkkeessä se vika on, pitäisi huolta itsestään eikä antaisi itsensä löystyä liikaa.
tässä elämässä onkin kyse.Kun aika kuluu molemmat osapuolet muuttuu ulkonaisesti,myös miehet.Kyllä ne löystyy miehenkin ominaisuudet.Kullikin on kuin virttynyt ,rypistynyt sukka narulla,joooh.Olen nainen ja kypsempää sorttia jo ja kyllähän se nuori keho on ihan kiva katsella,mutta ei tässä elämässä ihan pelkästään siitä kyse ole.No,poika hyvä.Sähän voit tehdä ihan miten sä haluat,vaihda viiden vuoden välein aina nuorempaan,mut kun sä olet seittemänkymppinen,niin luuletko parikymppisen vielä viereesi saavasi ja sit sä oot ihan yksin.Mieti SITÄ.
Mulla työkaveri noin 20v vanhempi, naimisissa, lapsia, pomokin vielä. Alkoi katseista, flirtistä, drinksuista. Nyt jotain paljon enemmän, muttei kuitenkaan mitään todellista. Varastettuja hetkiä, ihania tunteita, läheisyyttä, keskusteluja, säännöllisen epäsäännöllisiä tapaamisia.
En ole koskaan epäillytkään hänen jättävän perhettään, silti huomaan salaa toivovani sitä. Toisaalta mietin, haluanko itsekään mitään todellista, pystyisinkö luottamaan. Olen kamppaillut omien tunteideni kanssa, syyllisyyden, typeryyden. En silti osaa katua tekojani, tietoisesti olen ne kuitenkin tehnyt. Halunnut katsoa nämä tunteeni läpi, olla lähellä sitä, jonka lähelle halusin. Tiedän, etten tunne todellista ihmistä. Tunnen miehen, joka ottaa kanssani hypyn arjesta. Meidän hetkissämme toinen ei ole rasittava, ei nalkuttava. Huomaan kuitenkin kaipaavani sitä, haluavani tavalliseen arkeen, siihen, missä toinen on läsnä koko ajan.
Kyllä, olen antanut itseni rakastua. Typerätyperä nainen! Tässä on ollut paljon ihanaa, olen saanut ainakin osittain tutustua uskomattoman hienoon ihmiseen, olen saanut tuntea, millaista on kun toinen pistää koko elämän, kaikki ajatukset ja tunteet sekaisin. Miltä tuntuu, kun rakkaus tuntuu ihan kaikkialla. Miltä tuntuu, kun toisen kanssa on ihan samalla aaltopituudella, ymmärtää toisen ajatukset puolesta sanasta, on oikeasti kiinnostunut samoista asioista.
Neuvon silti: vastusta jos pystyt. Älä hyppää tuohon. Miehen ikä ei mielestäni ole este. Eivätkä kaikki edes välttämättä käytä hyväksi. Mutta syyllisyys tuntuu rakkauden seassa. Toivoon yhdistyy tieto siitä, ettet koskaan saa mitään todellista. Vaikka lähdetkin siitä, että se ei haittaa, ne tunteet kalvavat kuitenkin.
Tuttua ystävyyttä, älä ole tunteidesi vanki,vaan
anna läheisyyden tunteiden olla vireillä.Itselläni on 30v nuorempi naisystävä, hänen kanssaan ei ole sen kiinteämpiä suhteita, vaan tavataan ja kerrotaan omia huoliammekin toisillemme, mikä helpottaa arkista elämää.Ei pidä miettiä syylisyys tunteita, koska ihminen kaipaa luontaisesti lähimmäisen rakkautta osakseen, jota voi viestiä myös toiselle.Anna hyvien tunteittesi palaa, älä estoile vasten tahtoasi. Ikäero ei näitä estä.Pidä luottamus yllä molemmin puolin, jaksat huomattavasti paremmin arjessakin, kun ilo on puolellasi.
Kaksi ihmistä ovat löytäneet toisensa ja tunne on täydellisen molemminpuoleinen. Anna tunteen viedä äläkä järkeile liikaa. Olet kokenut rakkauden, mikä ei ole typerää. Jos olisin tuossa tilanteessa, niin jatkaisin ehdottomasti.
Elä, kun se on vielä mahdollista! Älä anna elämän mennä ohitsesi. Luota itseesi, koska mieskin luottaa sinuun. Miltä tuntuu, kun rakkaus on kaikkialla? Niinpä! Ei ole ihanampaa tunnetta.
Toivottavasti syyllisyys ei ole syy elää nauttimatta elämästä.
mielipiteensä
Kiitos kaikkien parikymppisten naisten puolesta. Häivy ja sassiin kohta sulla ei enää seiso !!!
Ei ihme että Suomessa on niin pajon haulikoita, löytyy myös perseitä joihin niillä pitää ampua ja ensitilassa !
Katsohan. Vihdoinkin kunnon väliintulo elämäänsä pettyneeltä naiselta. Mielestäni keskustelu on ollut fiksua, joten pannaanko tämä viestisi "holikin sisarusparven" piikkiin.
terveisin kaksvitonen ukkomies
Moi Tyttönen28! Tekstisi oli täsmälleen kuin mun omasta päästä...
Tämä työkaverini, johon olen ihastunut, on mua vajaa 20 vuotta vanhempi, perheellinen mies. Itsekin kyllä seurustelen, mutta kaikesta tästä huolimatta olen mennyt rakastumaan häneen, enkä enää saa häntä mielestäni - välillä en tiedä haluaisinko edes unohtaa!
Meillä on ollut hetkemme, ja joka päivä tunnun janoavan lisää... Tunnen kuitenkin syyllisyyttä hänen perhettään kohtaan välillä jopa enemmän kuin omaa poikaystävääni kohtaan. En voisi kuvitella hänen jättävän vaimoaan, mutta silti salaa toivon sitä joskus. Samalla mietin voisiko meistä tulla jotain enemmän.. ja kuitenkin koitan takoa järkeä päähäni ja saada itseni unohtamaan turhat toiveet.
Meillä tuntuu oikeasti olevan paljon yhteistä ja kovasti juteltavaa. On vaan niin vaikeaa yrittää salailla tunteitaan. Ja tietysti pelkään että lopulta käy huonosti..
En tiedä miten tämä jatkuu ja kuinka kauan. Ehkä näin on kuitenkin tarkoitettu käyvän, oli se sitten ohimenevää tai ei. Toivon tapaavani hänet taas pian; niissä hetkissä on kuitenkin sitä jotain...
Kuin olisit hän, jonka kanssa kaiken tämän sain elää ja kokea. Kaikki kirjoittamasi on kuin omasta elämästäni. Hän oli elämäni nainen ja on edelleenkin.
Saanko kysyä "tunnelmia" miesnäkökulmasta tämmöisen jutun suhteen? Onko nuori tyttö vanhemmalle miehelle vain jotain hetken huumaa ja arjen piristystä vai voiko ihatsuminen/rakastuminen olla oikeasti molemminpuoleista? Jos naimisissa oleva mies kertoo olevansa ihastunut, niin voiko sen ottaa edes vähän tosissaan? Entä jos miehellä on lapsia, miten siihen pitäisi suhtautua?
Ihastuminen vanhempaan työkaveriin on vienyt jalat alta, jonkinlainen viritys tässä on meneillään mutta on vaikeaa tietää miten nämä tunteet pitäisi kohdata jottei sitten ainakaan kovin korkealta ja kovaa tipahda...
Ihastumisen jälkeen tulee rakastuminen, jos on tullakseen. Se vie täysin mukaansa ja siitä ei pääse irti sitten mitenkään. Mitä tekemistä ikäerolla sitten on? Elämäntilanne saattaa olla todella erilainen. Nuorella naisella saattaa olla nuoria lapsia ja vanhemmalla miehellä vanhempia lapsia. Moneen asiaan joutuu ottamaan kantaa eikä suhteen rakentaminen ole helppoa, kun näitä asioita miettii. Nauti silti jalat alta vieneestä tunteestasi. Itse olen sen kokenut, enkä pois vaihtaisi hetkeäkään.
Siinähän elämänne kuluu !
75- ja risat ikäisinä nämä 100-v. rakastajanne ja se on hyvä oppi se !
Sääli ettei luoja luonut enempää aikaa meille. Olisin mielenkiinnolla seurannut katumusta, kun kukaan ei tule kylään, ei tule lapsi eikä lapsenlapsi ja rakastettu on jo yli 100v.
Sori mutta totuus puhuu, tietää 20 v. alalla ollut ;)
Itse tapasin esimieheni sattumalta vapaa-ajalla. Ja ravintolassa. Siitä se sitten lähti...
Ensin kielsin ihastumisen itseltäni; mieshän on pomoni ja itseäni 14v. vanhempi! (Ja silti niin ihana.)
No, tämän ensimmäisen yhteisen yömme jälkeen en voinut edes katsoa häntä silmiin. Olin aivan paniikissa. Tärisin ja lopulta selvisin työpäivästä... työpäivistä...
Olin jo tottunut ajatukseen, että se oli vain yhdenillanjuttu. Olin uskotellut itselleni, että en ole kiinnostunut ja toivoin hänen löytävän jonkun ihanan naisen. Kunnes esimieheni lähetti tekstiviestin!
Etenimme jutussamme hitaasti, vasta nyt olemme myöntäneet seurustelevamme (tapasimme siis kesällä). Silti en ole voinut kertoa asiasta vanhemmilleni. Pelkään heidän reaktiotaan!
Mutta olen onnellinen, aivan ihanan miehen kanssa.
Eikä se ikä kerro minkälainen ihminen on.
Ei tuijoteta numeroita, tutustutaan ihmiseen! :)
ikäerolla ei ole väliä,silloin kun tuntee,että tää on nyt sitä mitä MÄ olen aina tarvinnut;vain hänet.