Olen ollut mieheni kanssa 8 vuotta. n. vuosi sitten aloin epäillä hänen uskollisuuttaan, kun löysin erään paperin, joka koski avunantoa eräälle naiselle. Hän väitti, että oli vain auttanut ystävää pulassa. Sitten siitä alkoi meidän alamäki. Minä epäilin ja hän väitti olevansa uskollinen. Kyselin aina välillä oliko mieheni tähän naiseen yhteydessä ja hän kielsi kaiken. Tätä epäilyä ja kyselyä jatkui 10 kk, kunnes sain selville heidän olleen koko aika tekemisissä, muka vain edellen ystävänä. Olin kysynyt monta kertaa asioista ja hän aivan pokkana silmät räpsymättä kertoi minulle ettei ole tekemisisssä. Elimme täysin normaalisti kaikesta huolimatta. Mieheni sanoi rakastavansa minua ja olevansa vain minun mies jne. Huomasin jotain tapahtuneen muutama kuukausi sitten ja aloin jälleen epäillä ja kysellä. Mieheni suuttui minulle aina, kun kyselin asiasta. Eräänä aamuna hän herätti minut, oli vienyt lapset naapuriin hoitoon. Hän kertoi pettäneensä minua ja tämän naisen olevan raskaana. siinä oli mukava sunnuntai kaukana. Olin siis vaistonnut koko aika oikein ja ollut asiasta oikeessa, mutta mieheni jopa syyllisti minua kun en muka uskonut häntä. Mieheni meni tästä kaikesta aivan sekaisin. Minun tästä olisi enemmän täytynyt ruveta sekoilemaan, mutta kävi hieman toisin. Olin valmis antamaan kaiken anteeksi, kun nainen suostui tekemään abortin. Mieheni ei ymmärrä anteeksi antamistani, kun hänen mielestään se on uskomatonta. Olen kuitenkin mielestäni järkevä ja ajattelen tulevaisuuttamme ja meidän ihania lapsia. Rakastan miestäni aivan kamalasti ja en voi tajuta mikä tämä koko tilanne on. Nyt hän ei voi luvata mitään, mutta ei päästä minua ns. lähtemään. Toki valinnan teen lähdöstäni itse, mutta en halua iskeä hanskoja tiskiin. Mieheni ja minä ollaan asumuserossa, kun yhteiselosta ei oikein tule mitäään, kärjistyneiden välejen vuoksi.Mitä tässä pitäisi tehdä? Onko tällaisesta tilanteesta mahdollista selviytyä?
Onko muilla vastaavia tarinoita?
Onko muilla vastaavia tarinoita?
Vastaukset 23
Vanhimmat
tarinassasi tuo, että miehesi mielestä anteeksiantamisesi on uskomatonta. Tulee juuri tuosta mieleen, että juttu miehesi ja tämän naisen välillä oli tosi vakavaa laatua. Mitäköhän hän on sinulle kertonut. Mutta vaikuttaisi siltä, että niitä syvempiäkin tunteita on löytynyt, kuin vain pelkkä seksi. Hän sen itse tiedostaa, sinä et sitä tiedä, ja siksi se on hänestä niin uskomatonta, että voit antaa anteeksi. No tämä nyt tuli mieleen.
mieheltäsi, pystyykö hän jättämään taakseen tapahtuneen. Tarkoitan, että syyllisyydestään ja tunnontuskistaan huolimatta, kykenee jatkamaan puhtaalta pöydältä kanssasi.
Mielestäni sinulla riittää käsittelemistä omissa tunteissasi, ettei hän enää rasittaisi sinua syyllisyydentunnoillaan. Jatkaa voi, ystäväpiirissä nähtyä, mutta pettäjänkin täytyy "hyväksyä" tekonsa tehdyksi ja astua eteenpäin. Ero on ehkä hänelle "liian helppo rangaistus". Ihminen kun hakee rangaistusta väärin tehdystä teosta. ( ? )
Petetyn osa on raskas, mutta olet vissiinkin valmis jatkamaan hänen kanssaan.
Toivottavasti miehesi käsittää tilanteen ja katkaisee KAIKKI suhteensa kolmanteen osapuoleen. Vähempään et voi tyytyä!
No, tämä oli minun näkökulmani asiaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia siihen, mitä eteen tulee !
Parisuhdeterapeutilta ajanvaraus nyt heti! Sinä voit tilanteen shokkivaiheessa antaakin anteeksi, mutta luottamuksen rakentaminen loukattujen tunteiden vyöryessä on mahdottoman vaikeaa, ellette ota avuksenne puolueetonta tukijaa, parisuhdeterapeuttia. Kuten edellinen kirjoittaja laittoi, kaikki välit toiseen naiseen on katkaistava täysin, tämän lisäksi menette selvittämään, mikä asia suhteessanne täytyy mennä eri tavalla, ettei tällaista pääse tapahtumaan enää. Yhden tällaisen iskun voi parisuhde kestää, jos tämän jälkeen asiat puhutaan vaikka vaikemmankin kautta täysin selväksi, sekä saadaan apuja siihen, mitä teistä kumpikin tarvitsee voidakseen olla toinen toisensa kanssa onnellinen.
Jos miehesi todella haluaa sinut, hän on valmis parisuhdeterapiaan kanssasi.
Käymme pariterapiassa, kävimme jo ennen kuin sain selville tämän kamalan tosiasian. Minusta mieheni on vain jotenki niin sekaisin koko tilanteesta ettei oikein osaa olla koko asian kanssa. Hän ei kestä yhtään jutella aiheesta, mutta on valmis kuitenkin muuten olemaan tekemisisssä kanssani. Olimme viikon tapaamatta, kun hän oli tyttäremme kanssa mökillä. Emme myöskään paljon tekstitelleet. Tämä kaikki johtui siitä, että olin jälleen kuullut mieheni olleen kahvilla tämän naisen kanssa ja sain hepulit asiasta. hän oli juuri sanonut minulle ettei jaksa kyseistä ihmistä ollenkaan ja ei ole hänen kanssaan missään tekemisissä.Hän jopa näytti naisen tekstiviestejä minulle ja kertoi muutenkin naisen itsetuhoisista kuvioista jne. Miten kykenen antamaan hänelle aikaa selvittää päänsä, kun omat tunteen ovat niin koetuksella tästä kaikesta. Olenko tässä kaikessa ihan turhaan mukana ja kidutan itseäni vain lisää. Ennen kaikkea tätä, miehelleni oli tärkeintä olla perheen kanssa ja aina vakuutti ettei mikään ole hänelle tärkeämpää kuin minä ja lapset. Kaikki muuttui sinä päivänä kun hän kertoi totuuden. Voiko olla oikeasti niin, että hän oikeasti sekosi tästä kaikesta? Parisuhdeterapia on kerran kuussa, niin ei siinä ihan hirveästi ehdi asioita jutella eli sekin on kiduttavaa odottaa seuraavaa aikaa.
samantapainen tapaus. Mies kävi jopa kihloissa välillä. Koko tapaus oli Hätäri. Jälkikäsittelyissä todettiin hänen olleen psykoosissa. Ei psyyke kestänyt omaa pettämistä...
Eli ei kaikki ihmiset ole vahvoja käsittelemään omia pimeitä puoliaan.
tarvitaan paljon useammin kuin vain kerran kk:ssa, voisikohan parisuhdeterapeutti ottaa tällaisen paljastuksen jälkeen teitä useammin keskustelemaan ja antaa lisäksi omia yksilöaikoja, joissa kumpikin pystyy selventämään ajatuksiaan ilmankin toisen läsnäoloa. Sinun ei pidä kantaa vastuuta nyt miehesi mahdollisesta sekoamisesta ensisijaisesti, vaan omasta selviämisestäsi.
Tietenkin sait hepulit, että jälleen miehesi oli ollut tekemisissä kyseisen toisen naisen kanssa. Jos hepulien saamisista sinua yritetään syyllistää, menee tilanne täysin väärin päin. Älä anna tallata itsesi päältä, sinulla on ensimmäiseksi velvollisuus pitää myös itsestäsi huolta, että jaksat pitää huolta lapsestasi, ja sitten vasta tulee se kohta, että voit murehtia miehesi sielunelämää.
syyt tosiaan sain niskoilleni hepuleista, koska mieheni mielestä hänen ei tarvitse niitä kuunnella tai ottaa vastaan. Sain syyt myös niskoilleni, kun yritin ottaa naiseen yhteyttä, vaikka tein sen ystävällisesti.
sanoisin, että potkua tuollaisen persauksiin. Sinähän et ole mikään äijäsi kynnysmatto, etkä katsele miten hän vehtaa toisen naisen kanssa, ja syyllistää SINUA jos siitä saat hepulin. Eipä kuullosta siltä että miestäsi kovinkaan kaduttaisi se että on sinua loukannut, tai hän ei pidä sinua yhtään missään arvossa. Kannattaako sellaiseen mieheen itseään edes yrittää sitoa? Ihan tarpeeksi on siinä, että lastenhoitoasioissa joudutte olemaan edelleen tekemisissä. Rajaa hänet ulos yksityiselämästäsi ja elä vähän itsekin, sen olet ansainnut tuollaisen luuserin sijaan.
Minun mielestäni sinun tulisi ensin erota miehestäsi KOKONAAN. Ei mitään yhteyksiä yms. Koska sinun tulee näyttää miehellesi että ARVOSTAT itseäsi. Koska eihän kukaan voi arvostaa sinua, ellet itse arvosta itseäsi. Nyt miehesi ihmettelee että miten voit olla tuollainen (antaa anteeksi), eikä näin ollen tiedä haluaako sinua vai uutta naista, koska haluaa naisen joka arvostaa itseään. (näin otaksun). Jos olisit heti lähtenyt kävelemään, olisi mies ymmärtänyt HETI että olet "fiksu ja omanarvontuntoinen". Nyt hän vain ihmettelee käytöstäsi.. Mietipä asiaa toisinpäin. Jos pettäisit törkeästi miestäsi ja hän antaisi heti anteeksi, eikö tulisi vähän fiilis, että "no joo, onpa siinä tossukka", "tässähän voi pelleillä jatkossakin siis rauhassa.."
Kuulostaa ehkä lapsellisen yksinkertaiselta, mutta näin oman kokemukseni myötä (minua on petetty ja minä olen pettänyt)se toimii jos tulevaisuutta hänen kanssaan halajat vielä.
Mieheni on sellainen ihminen joka ei anele tai ota itse asioita käsittelyyn eli jos tästä tilenteesta päästän irti, niin hän on varmasti ulkona perheestämme. Miten sitä pystyy olemaan toisesta erossa, kun täytyy jatkuvasti olla yhteydessä lapsista ja muista käytännön asioista. Hän on jopa ostamassa asuntoa kanssani puoliksi, jotta meidän ei tarvitse muuttaa tästä vuokra-asunnosta pois. Meillä on siis osto-oikeus tähän asuntoon. Mietin vain itse, et haluanko jäädä tähän asuntoon jossa asuimme koko suhteemme ajan. Kiitos kommenteista, saa kommentoida lisää.
Siis kyse on nyt siitä haluatko TULEVAISUUTTA hänen kanssaan vai et. Ja millaisen tulevaisuuden? KOKEMUKSESTA voin sanoa, että avainsana on KUNNIOITUS JA ARVOSTUS. Jos sitä ei ole, ei ole tulevaisúuttakaan. Eli nyt suosittelisin, että näyttäisit hänelle arvostavasi itseäsi ja lähtemällä pois. Ja jos sitten hetken erossa oltuanne tuntuu siltä, että voisitte aloittaa uudestaan, on se paljon helpompaa puhtaalta pöydältä. Mikään ei ole lopullista. Usko pois, sellanen puoli vuotta happea tekee ihmeitä...
Lopeta siis hyvä nainen tuo aikuisen miehen perään ruikutus ja opettele seisomaan omilla jaloillasi, äläkä tee itsestäsi kynnysmattoa, elämäsi on ihan liian arvokas siihen.
Ei meidän naisten tarvitse nykyään kenessäkään ihmisessä roikkua "henkensä edestä", välittämisen ja rakastamisen voit osoittaa monella muullakin tavalla.
Heräsi vahvat epäillyt ainakin abortin suhteen, nykyaikana haetaan katumuspillerit, jos ollaan huolimattomia ja raskautta ei haluta. Aborttiin nainen ei olisi suostunut, jos kerran lapsen olisi halunnut.
Sinä puolustat miestäsi, että hän sekosi. Miten niin sekosi, ei suostu puhumaan, pääsee helpolla, ehdottelee helppoja ratkaisuja sinulle, jotta saisi tilanteen rauhoittumaan. Soitapa sille toiselle naiselle ja kysy, mitä siellä on puhuttu. Pääset ainakin aloittamaan tosiasioista sillä luulot, uskot, toivomukset eivät pitkälle kanna.
Nainen ei suostu puhumaan kanssani, vaikka yritin hänelle tekstitellä. Hän kuulemma oli heitellyt tavaroita, kun olin ottanut häneen yhteyttä. Hän kyllä vastaisi viesteihin,mutta kehoitta hoitamaan itse meidän ongelmat. yritin vedota, että hän kyllä liittyy aika lailla meidän ongelmiin, kun niitä ei ollut ennen tätä tapahtumaa. Toki meillä oli vääntöä jostain asioista ennen sitä, mutta eikö jokaisessa parisuhteessa ole jotain ongelmia. Minulle tuli vasta todellinen ongelma tämän asian myötä. Nainen jopa uhkaili minua mieheni kautta, jos laitan vielä yhdenkin viestin. Jännää tässä kuitenkin on, että hän ei minulle mitään asiasta sanonut.
nainen teki abortin vaikka ei nähtävästi voi saada enää toista mahdollisuutta lasten tekoon. On kuulemma ihme että on edes tullut raskaaksi. Hänellä on jokin häikkä ja abortti kuulemma vei viimeisetkin mahdollisuudet tulla raskaaksi tai jätti korkeintaan olemettoman mahdollisuuden.
Mieheni on erittäin abortin vastainen eli ei ollut helppoa hänellekkään. Miksi sitten he eivät pitäneen ja jatkaneet yhdessä. NAinen otti myös raskasti koko jutun.
eivätkö osanneet käyttää kondomia???? miksi ei????? Mieti!
Naisen raskauden mahdollisuus oli kuulemma 0. Mutta aina se riski on olemassa. Tyhmiähän ne molemmat olivat ja en tunne mitään myötätuntoa tätä naista kohtaa, vaikka joutui myös kokemaan kovia. Olen sitä mieltä että tyhmyydestä saa kärsiä. Olivat kännissä kuulemma.
Ei kait kenenkään psyyke tuollaista omantunnontuskaa kestäisi. Hän ei ilmeisesti ole halunnut satuttaa, mutta ei ole voinut tunteilleen mitään. Teoilleen ihminen kuitenkin voi.
En suosittelisi teitä mihinkään yhteiseen, esim.tuohon asuntoon, sitoutumista juuri nyt. Kunnoon lisäaika taitaisi olla paikallaan ja vasta sitten sen näkee, miltä asiat oikeasti tuntuu kun pöly on päässyt hieman laskeutumaan. Uskoakseni ensimmäiseä tunteena tulee tosin se ketkera viha.
Ilmeisesti hän salaa toivoi/toivoo, että sinä olisit ottanut vastuun ja eronnut. Sen takia hän ei ymmärrä anteeksiantamistasi, koska olisi halunnut toisenlaisen ratkaisun, mutta itsellä ei rohkeus riittänyt. Pettämisen laatu ei kaikesta päätellen ole ollut pelkkää seksiä, vaan tunteet on ollut mukana. Itsellä kävi samanlailla. Tuttua tarinaa.
miksi hän sitten ei ole halunut vielä eroa?miksi sitten on ollut koko aika jarruttamassa omaisuuden jakoa ja kaikkea käytäntöön liittyvää siirtämässä koko aika? En siksi usko olevan vielä eron kannalla.
mieshän kun haluaa turvallisen kiintopisteen, johon palata "reissuiltansa".
että päätöksen tekeminen eroamisesta ei ole helppo. Miehellä kun tavallaan on kaikki rakastava vaimo, ihanat lapset, kiva asunto, auto, yhteiskunnan asettamat moraaliset paineet yms. näkemykset, että miten voi jättää lapsensa (vaikka tosiasiassa ei niitä ole jättämässäkään vaikka eri paikassa asuisikin)yms. mutta toisaalta taasen on jotakin muuta mm. toiveet muutoksesta ja tyytymättömyys asiantilaan. Lisäksi olen varma, että miehelläsi on tunteita sinua kohtaan, mikä myös vaikeuttaa lähtemistä. Lähteminen on lopultakin tosi rankkaa tunteelliselle ihmiselle. Se on mun mielestäni jonkinlainen kivireki, jota joutuu vetämään. Aina pitää ylittää tiettyjä askelia, jotka joutuu tekemään itse.
Minun vaimoni käyttäytyi kuten sinäkin. Oli valmis antamaan kaiken anteeksi. Minusta se oli hyvin outoa, sillä itse olisin vastaavassa tilanteessa pistänyt naiseni kilometritehtaalle.
En nyt tiedä oliko tästä mitään hyötyä, mutta suosittelisin, että miehesi muuttaisi toiseen osoitteeseen. Voit olla avulias ja vaikka etsiä hänelle se asunto. Sano vain, että katsotaan, mitä jatkossa, kun muutosta on kulunut vähän aikaa. Keskustelkaa avoimesti ihan kaikesta.
No mikäpä minä olen ketään neuvomaan, kun olen saanut oman liittoni hajalle...
Miksi sitten teit samoin? Miksi et jättänyt vaimoasi ja sitten vasta ruvennut sekoilemaan?
Oletko katunut tilannetta? Olisi kiva kuulla lisää kokemuksestasi. Meillä meni minusta ihan ok ja olen mielestäni viehättäva, mukava ja halukas harrastamaan seksiä eli ei siksi tarvitse käydä vieraissa. Hän on vieläkin halukas harrastamaan seksiä ja olemaan yötä täällä, miksi ihmeessä, jos ei halua olla kanssani. Vietimme mukavia hetkiä yhdessä, kun vain saatiin olla kahdestaan ilman arjen paineita. Olemme mielestäni samalla aaltopituudella ja tarkoitettu ns. toisilleen. Siksi en käsitä koko tilannetta ja sattuu niin perkuleesti. Onko tämä kaikki vain jotain velvollisuuden hoitoa häneltä vai mitä ihmettä?
Sanoisi suoraan ettei halua olla kanssani, mutta ei.
Meillä selvisi miehen pettäminen toiseen ja siittä seurasi vuoden kärsiminen ja lopulta asumusero ja miehelle heti uusi suhde.
Asumuseron ajan mies oli niin kaksijakoinen, vahti minua ja roikkui sekä minussa että toisessa naisessa. Riehui luonani ja uhkasi välillä itsemurhalla kun oli niin paha olo, vaikka asumusero oli hänen oman toiveensa mukainen.
Ei vain osannut päättää mies mitä oikeasti halusi.
Nyt olemme taas yhdessä mutta alku oli vaikeaa koska ei niitä tunteita toiseen saa poistettua.
Tosiasia on että olisin ollut fiksumpi kun en olisi ottanut miestäni heti takaisin vaan "pakottanut" jatkamaan toisen kanssa niin että arki olisi oikeasti tullut heille.
Muista että sinulla on koko elämä aikaa ja oikeasti kun asiaa katselet rauhassa itseksesi saatat huomata että mies ei ole kaiken tuon tuskan arv oinen.