Haluan nyt omiakin kokemuksiani tänne jakaa..
Eli meillä kaksi lasta, yhdessä olemme olleet vajaat 7v, niistä vajaa 3 naimisissa..
Mulla ei niinkään pelkästä miehestä ole valitettavaa vaan oikeestaan meistä yhdessä! Me emme tee nykyään mitään muuta kuin riitelemme! Joka päivä.. Enkä tosiaan vain miestäni syytä, tiedän että minussa myös on vikaa!
Ongelmaksi on muodostunut se että olemme puhuneet (ja itkeneet) tilanteestamme monia kertoja ja luvanneet että teemme tilanteellemme jotain että se paranee! Mutta ei, mitään kuitenkaan ei tapahdu!!
Mieheni ei jaksa mitään töitten jälkeen ei kotitöitä ei kavereita ei mitään! Tuntuu että hänellä ois masennusta, mutta ei itse siihen halua vaikuttaa, valittaa vaan!! Yritän piristää ja auttaa häntä, mutta ei sitä jaksa jos toinen itse ei halua ottaa vastaan apua!! Tästä syystä on riidat kehittynyt jo aika isoiksi!!
Eniten huolettaa lasten takia.. Juuri (kohta 5v)lapseni hermostui jostain ja huomasin hänen puhuvan aivan minun suullani.. (ei kivaa kuultavaa..) Joten voitte uskoa että tuntuu todella pahalta!
Kun yritän miehelleni sanoa että näin ei voi jatkua, hän sanoo ettei meitä halua menettää.. Eipä tietenkään, mutta kun ei muutosta parempaan tapahdu vaikka monet kerrat ollaan niin puhuttu että nyt tehdään asialle jotain..
Tuntuu vaan jotenkin jo epätoivoiselta.. Kertokaa mitä tässä pitäisi tehdä?? Omia kokemuksia, tuntemuksia?? Eikä mielellään mitään ilkeilyjä, niitä ei jaksa.. Kiitos paljon!!
Eli meillä kaksi lasta, yhdessä olemme olleet vajaat 7v, niistä vajaa 3 naimisissa..
Mulla ei niinkään pelkästä miehestä ole valitettavaa vaan oikeestaan meistä yhdessä! Me emme tee nykyään mitään muuta kuin riitelemme! Joka päivä.. Enkä tosiaan vain miestäni syytä, tiedän että minussa myös on vikaa!
Ongelmaksi on muodostunut se että olemme puhuneet (ja itkeneet) tilanteestamme monia kertoja ja luvanneet että teemme tilanteellemme jotain että se paranee! Mutta ei, mitään kuitenkaan ei tapahdu!!
Mieheni ei jaksa mitään töitten jälkeen ei kotitöitä ei kavereita ei mitään! Tuntuu että hänellä ois masennusta, mutta ei itse siihen halua vaikuttaa, valittaa vaan!! Yritän piristää ja auttaa häntä, mutta ei sitä jaksa jos toinen itse ei halua ottaa vastaan apua!! Tästä syystä on riidat kehittynyt jo aika isoiksi!!
Eniten huolettaa lasten takia.. Juuri (kohta 5v)lapseni hermostui jostain ja huomasin hänen puhuvan aivan minun suullani.. (ei kivaa kuultavaa..) Joten voitte uskoa että tuntuu todella pahalta!
Kun yritän miehelleni sanoa että näin ei voi jatkua, hän sanoo ettei meitä halua menettää.. Eipä tietenkään, mutta kun ei muutosta parempaan tapahdu vaikka monet kerrat ollaan niin puhuttu että nyt tehdään asialle jotain..
Tuntuu vaan jotenkin jo epätoivoiselta.. Kertokaa mitä tässä pitäisi tehdä?? Omia kokemuksia, tuntemuksia?? Eikä mielellään mitään ilkeilyjä, niitä ei jaksa.. Kiitos paljon!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisko parisuhdeterapia mitään? Ei ole omia kokemuksia, mutta jos ei yhdessä pysty asioita selvittämään niin sitten ehkä ulkopuolisesta ihmisestä voisi olla apua. Paikkakuntasi neuvolasta saa varmasti tarkemmat yhteystiedot ja neuvot!
Toinen mahdollisuus voisi olla myös se, että otatte lapsenvahdin ja lähdette keskustelemaan johonkin miehen kanssa ongelmistanne. Yhdessä vaikka ravintolaan syömään ja puhumaan!!
Näin minä tekisin, jos ei voitaisi keskustella tai ei päästä puusta pitkälle asioissa... Lapset ottaa mallia kuinka asioita käsitellään, teillä riitelemällä.
paljon vastauksesta! Juu ollaan puhuttu myös terapiaan menemisestä, mut sekin jäänyt vain puhumisen asteelle.. Voi kun saisikin niit asioita tapahtumaan niin ois paljon helpompaa..
Mut kiitos sulle tosi paljon!! =)
Eikö kannattaisi otattaa terveyskeskuksessa ainakin kaikki tavallisimmat verikokeet. Mieleeni tulevat esim. kilpirauhasen toiminta ja verensokeri.Mielestäni miehesi kannattaisi selvittää, ettei ole kysymys mistään fyysisestä sairaudesta.Tällainen väsymys voi johtua monesta syystä.Samalla voisi ottaa esille myös masennuksen. Terveyskeskuslääkäri osaa neuvoa jatkohoidon. Kyllä sitä kautta pääsee erikoislääkärille, jos on tarvis ja uskaltaa vaatia.MIehesi voi tarvita myös sairaslomaa.Näin ette voi jatkaa. Sairastutte kaikki.
näin, minä väsynyt kaikkeen, tuntuu ettei jaksa mitään eikä mikään huvita, tuntuu vaan että kaikki hommat kaatuu minun niskaan. Mies ei tee kotihommia paljon mitään ja suurin osa asioista on minun vastuulla, lasten hoidot yms. puhuminenkaan ei tahdo onnistua. Sain kuitenkin mieheni taivuteltua lähtemään parisuhdeterapiaan, johon vaan varasin ajan ja kysyin lähteekö mukaan :), onneksi lupasi lähteä :). Ollaan myös menossa mennään eteenpäin parisuhdeviikonloppuun http://www.memennaaneteenpain.fi/tutustu/tutustu.html minne ei voi ottaa lapsia eikä mitään muutakaan mukaan (töitä yms.), mistä toivoakseni on paljon apua meille.
Teidänkin kannattaisi harkita noita vaihtoehtoja ja myös sitä lääkärissä käyntiä (verikokeet). Melkeinpä ensimmäisenä kannattaisi käydä siellä lääkärissä ja sitten noita parisuhde juttuja. Toivottavasti saatte asiat kuntoon, jaksamisia teille ja aurinkoisempaa kevättä.
Olimme molemmat tosi väsyneitä töistä tullessamme kotihoidontuen loppuessa.
Muutanma vinkki. Verikokeet kannattaa otattaa. Minulla oli huonon syömisen seurauksena arvot todella alhaalla. Vitamiinit, omegat ja hedelmät kehiin.
Suuri helpotus oli, kun keksimme antaa toiselle täyden rauhan töistätullessa. Puolen tunnin lepo makkarissa ovet kiinni ja lapset hiljaiseksi.
Toinen kuunteli päivän tapahtumia ja pikkukakkosta katsottiin. Sitten vaihdettiin vuoroa ja jotenkin tavaksi tuli vielä mennä lasten kanssa ulos, jolloin toinen sai rauhassa, yleensä minä, täyttää pesukoneen ja tehdä muita askareita.
Lapset nukkumaan viimeistää klo 20 ja sitten yhdessä se aikuisten kahvihetki pohtien päivän asioita.
Siinä jäi harrastukset ja kaverit pariksi vuodeksi, viikonloppuisin tein ostokset ja silloin ehkä jonkun kaverin kanssa kahvilla piipahdin.
Minulla on aivan ihanat appivanhemmat, jotka noin joka toinen lauantai hoitivat lapsiamme. Yleensä pistimme heidät nukkumaan ja siinä nyt mitään ihmeellistä tehty, käytiin elokuvissa tai pizzalla tai vain ajelemassa ja kahvikupposella.
Jos olet kotona, ymmärrän, että haluaisit heti kertoa päivän tapahtumia ja vihdoinkin aikuista seuraa, mutta työpäivä voi todella olla niin uuvuttava, että tarvitsee hetken irtaantumisen.
Menkää todella ammattilaiselle, mutta miettikää pieniä muutoksia siihen arkeen.