Olen seurustellut poikaystäväni kanssa joku neljä vuotta ja nyt on tullut/ tulossa raja vastaan...
En tiedä mikä on tullut, mutta jotenkin kaikki tuntuu niin vaikealta! Olemme nuoria ja kokemattomia, kummankin ensimmäinen vakava suhde...
Olen ollut hänen kanssaan todella onnellinen, mutta nyt tuntuu, että huomioo saa kerjätä, koska en saa sitä tarpeeksi... a se ei tunnu ollenkaan mukavalta...
Tämä on niin arkea ja se tuntuu pahalta... haluaisin että huomioisimme toisiamme niin kuin ennenkin... ja kun se ei toteudu, niin minä tuiskin ja se näkyy ulospäin, vaikka yritän peitellä...
Pidämme toisiamme itsestäänselvyytenä - tai siltä ainakin tuntuu, ja vaikka yritän ottaa asian puheeksi, poikaystävä on eri mieltä... kaikki on hänen mukaansa muka ihan hyvin..
MITÄ IHMETTÄ TEEN??? Onko tämä ihan normaalia vai tuhoontuomittua?
Olen kyllä yrittänyt puhua asioista, mutta koska olemme eri mieltä, ei se johda mihinkään... turhauttavaa...
Kokemuksia???
En tiedä mikä on tullut, mutta jotenkin kaikki tuntuu niin vaikealta! Olemme nuoria ja kokemattomia, kummankin ensimmäinen vakava suhde...
Olen ollut hänen kanssaan todella onnellinen, mutta nyt tuntuu, että huomioo saa kerjätä, koska en saa sitä tarpeeksi... a se ei tunnu ollenkaan mukavalta...
Tämä on niin arkea ja se tuntuu pahalta... haluaisin että huomioisimme toisiamme niin kuin ennenkin... ja kun se ei toteudu, niin minä tuiskin ja se näkyy ulospäin, vaikka yritän peitellä...
Pidämme toisiamme itsestäänselvyytenä - tai siltä ainakin tuntuu, ja vaikka yritän ottaa asian puheeksi, poikaystävä on eri mieltä... kaikki on hänen mukaansa muka ihan hyvin..
MITÄ IHMETTÄ TEEN??? Onko tämä ihan normaalia vai tuhoontuomittua?
Olen kyllä yrittänyt puhua asioista, mutta koska olemme eri mieltä, ei se johda mihinkään... turhauttavaa...
Kokemuksia???
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitään?
Kaikki suhteet nyt vaan eivät ole tarkoitettu toimimaan. Oma suhteeni on suunnilleen samassa tilanteessa 3½ vuoden jälkeen. Ei ensimmäinen, eikä varmaan viimeinen vakava suhde. Se nyt vaan on yksi elämän realiteeteista; kaikki kestää aikansa.
Mikset ottaisi asiaa esille kumppanisi kanssa? Arkipäiväistyminen tulee aina, mutta toisen huomiotta jättäminen on lopun alkua. Jo se, että tuo uhka otetaan avoimesti esille (jos asiat eivät muutu niin juttu päättyy) niin se voi avata silmät.
kaiken *mutta nyt tuntuu, että huomioo saa kerjätä, koska en saa sitä tarpeeksi... a se ei tunnu ollenkaan mukavalta...*
mietippä nyt vähän että ajattelet kovin itsekkäästi..toi vaihe tulee jokaisessa suhteessa vastaan.. nyt punnitset vaan että mitä toinen merkitsee sulle..tai yleensä koko yhdessäolo.. onko suhteen tarkoitus vaan se että sinä saat huomiota ja silittelyä..muista että miehellä on tarpeita myös.. itse en ainakaan viihdy suhteessa jossa kaikki menee toisen tarpeiden mukaan.