En sattunut hiekkalaatikolla tutustumaan elämäni naiseen. En rippikoulussa. En lukiossa. En ammattikorkeassa, josta olen juuri valmistumassa.
Sinkkuuteni sinetöityy työelämän arkeen, ja isänpäivän helvetillinen yksinäisyys realisoituu minulle vielä vanhainkodin kiikkustuolissa?
Sinkkuuteni sinetöityy työelämän arkeen, ja isänpäivän helvetillinen yksinäisyys realisoituu minulle vielä vanhainkodin kiikkustuolissa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...
Kuin toinen minä. Yläasteella olisi ollut tsäänssit. En uskaltanut mennä juttusille. Rippikoulussa sama homma, ja sama juttu lukiossa ja ammattikorkeassa. Pelkkää katseidenvaihtoa, argh! Olen saamaton.
ihmisen parasta aikaa...sanoi "joku" ajattelija...joopa, joo...veit samat suustani. En törmännyt siihen elämäni mieheen hiekkalaatikolla, rippikoulussa, lukiossa, työpaikalla enkä ammattikorkeassa (josta olen piakkoin valmistumassa). Ikääkin on jo "kunnioitettavat" nelkyt...et silleen...
Tavataan kiikkutuolissa ;)
Löytää sen oikean.:)
Jos kuitenkin kuolee tässä elämässä yksin niin oikeastaan olisi sama jo vetää itsensä jojoon hyvissä ajoin. Elämä tuntuu niin merkityksettömältä ilman perhettä ja lapsia :(
Kenelle minä rahaa oikein töissä taon? Itselleni? Tosi kivaa kun on rahaa mutta ei ole oikein mihin sitä käyttäisi, kaikki krääsän ostaminen itselleen on vaan keinotekoista.