Mielipiteitä? Paras levy? Paras kappale? Milloin rupesit kuuntelemaan ja miksi? Soitatko itse jotain instrumenttia? jne. jne...
Itse omistan kaikki levyt ja ei siitä kyllä paljon bändi parane. Vai?
Itse omistan kaikki levyt ja ei siitä kyllä paljon bändi parane. Vai?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos nyt progressiivisesta metallista puhutaan niin Opeth vetää pidemmän korren kuin DT, koska he ovat onnistuneet yhdistämään death metallin varsin saumattomasti hienoihin ns. "progekikkailuihin". Dream Theater on mennyt hieman liian aikuisrokkimaiseksi, vaikka kerrassaan loistavia bändejä molemmat ovat.
Suosikkibändini Toolin ohella ja ehdottomasti suurin vaikuttaja muusikko"uraani". Parasta kappaletta on hankala mennä sanomaan, mutta levyistä suosikiksi nousee Awake. Oli ensimmäinen levy jonka kuulin, ja 6:00 iski heti, vuonna 1997. Itse soitan rumpuja, ja Portnoy on puolijumala.
MINÄ itse soitan rumpuja ja Mike Portnoy ON Jumala. Olin viime kesänä Provinssissa kattomassa meininkiä...
No onpa rumpalituntemus jäänyt vähäiseksi, jos jengi pitää Portnoyta jumalana. Onhan se teknisesti taitava, muttei se vielä tee rumpalista ylivertaista. Sanoisinpa, että Anssi Nykänen soittaa Portnoyn suohon koska tahansa...
Pyydä menee apteekin kautta.
Joo on tullut teatteria kuunneltua jonkusen verran nykyisin ei enää nyt hirveästi kyllä se on ne vanhemmat jotka vielä potkii eli Awake.
mielipiteitä hieman soittajista
Petrucci, teknisesti erittäin taitava mutta mutta hieman voisi sellaista fiilistä enemmän löytyä soitantaan etenkin livenä joskus hoitaa hommansa rutiininomaisesti
Myung, bändin ehkä aliarvostetuin jäsen mielestäni voisi saada enemmän tilaa bändissä.
Jordan Rudess on se kova
LAulaja ei nyt nimi muistu kai sillä välillä on ääni kunnossa mutta voisi se vähän jättää viskit ja tupakit vähemmälle niin ei sortuilisi niin paljon
Portnoy taitaa olla se yliarvostetuin jäsen sitten on tuonut kyllä positiivista julkisuutta bändille ja livenä parhaimillaan (visuaalisuus)teknisesti taitava mutta ei nyt mikään ihmeheppu etenkin pedaalit ontuu, vetää tuplilla kumminkin aika perusjyrää on alkanut levyillä kuulostamaan hieman tylsältä. (kaikki samat symbaali maneerit). Klinikalla ja ennen live soitannassa oli enemmän otetta (niinkuin ehkä koko bändillä. nykyisinhän on sama laittaako levyn soimaan vai meneekö keikalle soitto on aivan samaa taitavaa mutta hieman tylsää. Toista se oli ensimmäisellä Suomen visiitillä. Kyllähän tuo Toolin heppu melkein kovempi kannuttaja on mutta kyllä tuplien kantapeikko Billy Cobham on edelleen vahva, pystyy soittamaan missä tahtilajissa vaan ja myös soittamaan myös muuta, kuin samaa jyrää. Kuunnellessa esim. Mahavishnu Orchestran The Inner Mounting Flame levyltä kappaleen Vital Transformation (ilmestyi joskus 70l. puolivälissä)ei voi, kuin ihailla. Jos nopeutta haluaa on Gene Hoglan mies paikallaan.
Kyllähän tuo Opeth huikea samoinkuin Meshuggahin aikaisemmat Chaosphere ja Destroy Erase Improve
uusi taitaa olla aikamoinen pettymys.
Teatterin "sisarbändeistä" Dali's Dilemma on ihan ok. Liian vähälle huomiolle on jäänyt Spastic Ink-Ink Complete hauska ja omaperäinen tuotos jossa soittaa kitaraa legendaarisen Watchtower yhtyeen kitaristi.
niin joo rumpuja soittelen ja siinä sivussa muita instrumentteja mitä käteeni saan. Teatteriin törmäsin ekan kerran Awaken ilmestyttyä muistan kun Metal Hammerissa oli arvio jossa todettiin "musiikillista masturbaatiota" joka piti aika hyvin paikkansa (niin hyvässä kuin pahassa).
Oli näköjään liikaa aikaa kirjoitella
Kirjoitit asiaa. Soittajista sen verran, et kyllä ne parhaat puolet heissä ja kokonaisuudessa tulee parhaiten esille studioäänitteissä. Livet ovat lähes poikkeuksetta jossain määrin epäonnistuneita tekeleitä, siitä pitää huolen viimeistään laulaja James Labrie, joka on parhaimmillaan konsettien ulkopuolella eli studiossa. Ja jos ei labrie epäonnistu, niin saundit viimeistään:=)
Soittajista en sen enempää kommentoi, alallaan kuuluvat ehdottomaan kärkikastiin. Myungista sen verran, että kaveri vois saada tosiaan enemmän tilaa bändissä, myös äänitteissä, Myungin bassot enemmän esille!!
---
Mainitsit tossa muita mulle tuntemattomia yhtyeitä, pitääpä tutustua niihin,*kiittää informaatiosta*. Poikkeuksena Mahavishnu Orhestra, jota olen joskus kuunnellut erittäin aktiivisesti.
Ja ite räpeltelen kitaralla biisejä omia:)
Paha noita on mennä sanomaan. Levyissäkin kallistuu aina siihen mikä fiilis on, mutta ehkä Awake kuitenkin paras on. SFAMin kautta pääsin sisään Theatteriin. Paras biisi on kyllä mahdoton sanoa, mutta Metropolis pt.1 ja Erotomania ovat kyllä aina kovia vaikka kuinka kuuntelis. Kitaraa olen soitellu.
Mun mielestä DT on paras, soittajat erinomaisia ja LaBrie hyvä. Paras levy: SFAM, paras biisi: a Change of Seasons. Eka levy jonka kuulin oli SFAM vuonna 2000, iski ihan 10llä. Soitan kitaraa.
mulla on kaikki levyt live levyjä lukuun ottamatta ja Scenes from New York live DVD.
Ensin kommenttina, kyllä se Chance of Seasons on ehdottomasti yhtyeen parhaita. Ja Scenes From a Memory kolahti meikäläiseenkin oikeen niinkuin kunnolla:=)
Onk sun dvd se remasteroitu versio? Itelläni on se, siinä on hiukan saatu viilattua LaBrien epäonnistunutta laulua kyseisessä konsertissa. Saundit tolla dvdllä ovatkin aika monikirjavat, ilmeisesti viilaus konsertin alkubiisien osalla kuuluu selvästi sumppisaundina enemmän kuin esim. siellä bonusbiiseissä.
myös se remasteroitu:
"Remastered edition
new director approved transfer
Special edition DVD
See back for details"
tollanen tarra on kannessa.
taas joku urpo luulee keksineensä jotain.
On vain kolme CMX, Dream Theater ja minä !