Jännitystä

kokenut yhtäkään miestä ennen elämäni rakkautta. Vähemmän on enemmän, ja kauneinta on rakkaus kahden ihmisen välillä.

Ole onnellinen, että teillä on kaikki hyvin, periaatteessa. Että rakastatte toisianne ja olette tosi avoimia ja seksikin sujuu. Että lisäksi olet raskaana!

Vaikka vaihtaisit miestä, niin kyllä se arki astuisi kuvioihin ennemmin tai myöhemmin. Olet varmasti ehtinyt kokemaan nuorena "sitä kaikkea".

Ole onnellinen, SINULLA ON KAIKKI HYVIN!!!!!!!!!!!

Kun sinulla on lapsesi sylissäsi, unohdat tämänhetkiset ajatuksesi. Lisäksi sinulla on ihana mies ja lapsesi isä rinnallasi!

Kaikilla ei ole asiat ihan noin hyvällä mallilla, sinä olet todella onnellisessa asemassa!

Kuule, on tärkeää ja ehdottoman hyvä asia,että käyt läpi näitä tunteitasi ja kokemuksiasi raskautesi tässä vaiheessa. mUistan itse esikoista odottaessani surreeni kaikkea sitä, mistä jouduin luopumaan raskauden ja äidiksi tulemisen myötä. Villi ja vapaa seksielämä eri miesten kansa kuuluu - toivottavasti ainakin - sinun elämässäsi toistaiseksi historiaan.

Voit ajatella sen vaikka niin, että seksielämässi keskus siirtyy elämässäsi nyt sieltä vatsan pohjasta ja jalkojen välistä korvien väliin. Päiväunelmillä ja erottisilla ajatuksilla, fantasioilla ja päiväunilla vopit hyvinkin viihdyttää itseäsi loukkaamatta ketään. Tosiasiahan on, että loukkaisit itsesi lisäksi läheisiäsi, jos nyt mielensisäisen liikkeen sijasta alkaisit elää todeksi fantasioitasi.

Kiikun itsekin samassa keinussa kanssasi. KOlmen lapsen jälkeen seksielämä miehen kanssa ei ole enää sama kuin rakastumisen alkuhuumassa. Itse kaipaisin enemmän seksiä mieheni kanssa - toistaiseksi tuloksetta. Ei auta keikistelyt eikä ole auttanut takaisin teinimittoihin laihduttamisenn ja viehättävät, naiselliset vaatteet yms. Sen sijaan olen aloittanut tanssiharrastuksen turvallisesti jumppasaleissa ;) Ja kuten sanoin - sisäinen elämä on rikasta ja vapaata. Saas nähdä kuinka kauan naillä opeilla mennään eteenpäin ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa...

Olet ollut samassa suhteessa nuoresta ja ehkä ovat jääneet nuo nuoruuden hullutukset kokematta, nyt iskee viime hetken halu takertua kaikin voimin kiinni vielä voimassa olevaan...et ole keski-ikäinen, et enää ihan nuorikaan, vaan kiihkeä kolmikymppinen joka etsii vielä jotain osaa itsestään.

Vastuu ehkä pelottaa, lapsihan mullistaa elämän, niinhän kaikki kertovat.Et tiedä mitä tuleman pitää, miten parisuhde kestää, miten itse muutut, ja sinusta tulee äiti...miten käy seksin, ja miten käy kropan...muutos voi olla suuri tai sitten se muuttuukin parempaan ja antoisampaan, mutta toisella tapaa.

Pelottaa,että oletko oikealla tiellä, onko lapsen siltikään hyvä syntyä.
Vapaita miehiä ja varsinaisia adoniksia saattaa putkahtaa tiellesi ja sinun tekisi mielesi kokeilla..olet kuitenkin parisuhteessa, onnellisessa tai vain paikalleen jumittuneessa arjessa,totutussa tavassa, miten vain, mutta nyt olisi aika ehkä tilaisuus maistaa kiellettyä hedelmää tai ainakin kokeilla...mitä tehdä, bailaamaan ja baanalle vai aikalisä suhteeseen, äkkiä,ennenkuin raskaus näkyy...vai heti syntymän jälkeen...entä jos mieli muuttuu kesken kaiken...entä jos mieli mustuu ja omatunto vaivaa...katuako jos jää kokeilematta,vai pitäisikö sittenkin..

Siinäpä pulma..pistäpä puntariin hyvät ja huonot puolet omassa elämässäsi, ja puolisosi kanssa ja kuinka paljon lasta olette halunneet ja katso sitten mitä teet...päätös on vain sinun...

Ei sinun viehätysvoimasi mihinkään katoa nyt eikä lapsen syntymän jälkeen, ja miehiä on maailma pullollaan läpi elämän...ja maistuuko se sittenkään niin makealta, varsinkin jos omankin kullan kanssa seksi maistuu....temppuja osaavat kaikki,jos haluavat ja kaikilla kavereilla ei sitä taitoakaan välttämämättä ole vaikka kuinka sanoisisivat....voi jäädä loppupeleissä paha maku suuhun....vaikka alkuun olisikin ruusunpunaiset lasit silmillä

Mieti mielessäsi mitä sinulla on ja oletko valmis uhraamaan sen yhden pienen huuman hetken takia (joka ei välttämättä tuo sinulle edes tyydytystä)?
Oletko nyt ylpeä itsestäsi, kuvasta jonka näet peilistä? Olisitko ylpeä siitä kuvasta vielä pettämisen jälkeen? Voitko sanoa olleesi rehellinen, uskollinen ja sen arvoinen että ansaitset sitä samaa puolisoltasi.
Suhde todennäköisesti kariutuu tai muuttuu ainakin todella radikaalisti jos jäät kiinni. Vaikka puolisosi vielä antaisi anteeksi, niin olisitko enää sinut itsesi kanssa kun tiedät pettäneesi ja loukanneesi ihmistä jota rakastat.
Siispä, vietä pienoinen hetki, tutkiskele itseäsi ja mieti mikä sinulle ihan oikeasti elämässäsi on tärkeätä, mikä on sinun unelmasi tulevaisuudesta... viekö se vieraissa käynti sinua lähemmäs unelmiasi vai rikkooko se pahimmillaan kaiken. Vastaus ei liene kovin vaikea jos asioita osaat pitkällä tähtäimellä ajatella.
Ja vielä voit miettiä asiaa hieman epäitsekkäästikin - haluatko sinä olla se henkilö joka viet lapseltasi oikeuden onnelliseen kotiin, jossa niin isä kuin äitikin on läsnä.

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet minulle vastata. Olen saanut paljon viisasta palautetta. Itse asiassa mikään palaute ei ole ollut uutta ja olen tosia-asiat tiennyt aina. Pettäminen eikä perheen rikkominen ole mikään ratkaisu. Tulisin taatusti voimaan vain pahoin. On kuitenkin ihanaa kuulla teiltä kaikilta (tai ainakin melkein kaikilta) että ymmärrätte minua. Teidän sananne saa minut uskomaan vahvemmin siihen kaikkeen, mihin itsekin uskon. Helppoa tämä ei ole, kuitenkaan. Mutta yritän parhaani. jatkakaa ihmeessä palautteen antamista. Ne antavat mulle tukea!

Mita sina ajattelet ona taysin yhdentekevaa. Haaveillessasi muita miehia teet vain tuhoa itsellesi. Se olisikin ok paitsi etta ennemmin tai myohemmin ajatuksesi kiertaessa tuota samaa sairasta rataa, se saattaa nakya ulospain ja viaton miehesi joutuu huomaamaan miten typera sina olet.

Onkin vaikea edes arvata kuinka kauan han katselisi sinua sen jalkeen. Han kuulostaa kunnon pojalta joka silmanrapayksessa loytaa toisen korvikkeen sinulle, kunnon luotettavan naisen, sellaisen kuin sina olit ennen typeraa hoynahdystasi.

Kuka tasta kaikesta karsisi eniten? Lapsenne tietysti. Aikuisethan tekevat idiootti asiat taydella jarjella ja hitaasti harkiten, he saavat mita ansaitsevat, mutta on aina rikollista laittaa lapsia karsimaan, asia jonka sina varmasti saisit aikaan.

Ei se bile-elämä mitään oikeaa elämää ole. No, se kuuluu nuoruuteen ja sinä et ole enää ihan niin nuori. Siis en tarkoita, etteikö voisi bilettää vanhempanakin. Ehkä sitten voi. No, minä kerron, miksi en enää halua bilettää.

Minä sain mennä niin paljon kuin halusin - ja meninkin.

Muistan sen ihanan fiiliksen, kun oli kaverin kanssa sovittu, missä ja milloin tavataan ja minne suunnataan. Usein tuli vakipaikkoja, joissa roikuttiin. Aina oli se joku in-mesta, jossa piti käydä, koska kaikki muutkin kävivät. Siellä piti näyttäytyä ja piti voida sanoa, että oli siellä ollut.

Musiikki soi ja laittauduin valmiiksi. Menojalkaa vipatti mukavasti ja maltoin tuskin odottaa, että pääsisi diskovalojen välkkeeseen.

Usein oli kivaa, mutta kaikkeen tottuu ja turtuu. Aloin kesken illan miettiä, miten paljon mieluummin olisin kotona mukavissa vaatteissa ja katselisin telkkaria sohvalla.

Olen verbaalikko, tiesin parhaimmat ja rasvaisimmat jutut, joilla sitten viihdytin muita ihmisiä. Mitä sainkaan heiltä? Hetkellistä ihailua - ventovierailta ihmisiltä. Ihmisiltä, jotka eivät tunteneet minua eivätkä välittäneetkään tuntea. Ihmisiltä, jotka eivät välittäneet minusta, jos vitsit loppuivat.

Laittautuminen alkoi tuntua vaivalloiselta. Ei olisi huvittanut lähteä, mutta kun piti. Kun oli sovittu. Kun kuuluu mennä. Kuuluu näyttäytyä ja olla cool. Hevonkukkua.

Tuota kun jatkui jonkin aikaa, jätinkin menemättä. Ai miten ihanalta tuntui, kun ei tarvinnutkaan uhrata kahta tuntia vapaa-ajastaan ulkonäköönsä. Tai useita tunteja vieraiden ihmisten viihdyttämiseen, esillä olemiseen, vaikutuksen tekemiseen ja imagon ylläpitämiseen.

Totta kai ihastumisen tunne on mahtava. Kun joku juttelee mukavia ja pitää lähellä. Usein se kuitenkin kesti vain yhden yön. Jostain syystä.

Oli ihanaa tehdä valloituksia, se teki hyvää itsetunnolle. Samalla mietin mainettani. Ei tuntunut hyvältä.

Kiva herätä bilevaatteissa jonkun miehen kotoa ja miettiä, miten ja milloin oikein häipyisi. Kohteliashan pitää olla ja hoitaa eroaminen tyylikkäästi. Tai mies herää sinun luotasi ja mietit, miten pääset hänestä näppärästi eroon.

Jonkun kanssa olisi halunnut tavata uudestaankin, mutta kuinka ollakaan, juuri tuo mies ei halunnutkaan tavata minua. Ja sama toisin päin. Siinä sitten niitä valkeita valheita keksimään. Ei oo kiva fiilis.

Joskus sitten käy niinkin, että tulee juoduksi vähän liikaa, lähdet jatkoille ja herättyäsi et tiedä, missä olet ja miksi olet tuollaisen miehen matkaan lähtenyt. Keräilet muistojenrippeitä ja kaduttaa ja hävettää.

No, joka kerrasta voi oppia jotain. Kasvattaa luonnetta. Kehityt ihmisenä ja alat vaatia elämääsi laatua.

No, olet siinä vaiheessa, että bilettäminen alkaa jo tuntua työltä, mutta kun kaipaa sitä toista ihmistä, niin homma jatkuu. Saapahan edes yhdeksi yöksi kädet ympärilleen. Rakastaapahan joku edes hetken verran. Mutta kun huomaatkin haluavasi enemmän. Aamun ero ottaa joka kerta kovemmalle. Mitä sinulle jäi käteen niistä tunneista, jotka käytit valmistautumiseen, tutustumiseen ja seksiin? Ei mitään. Aloitat taas nollasta. Ja taas. Ja taas. Ja taas.

Siinä vaiheessa jäät mieluummin kotiin, vaikka tunnetkin olevasi luuseri, kun vietät lauantai-illan yksin kotona. Sunnuntaina heräät kuitenkin freshinä ja virkeänä. Olet yksin, mutta niinhän olisit joka tapauksessa baari-illan jälkeen.

Menee jonkin aikaa, kunnes pääset yli siitä syyllisyydestä, ettet vietä railakasta sinkkunaisen elämää, kun siihen kerran olisi mahdollisuus. Uskallat myöntää itsellesi, että se elämä on tyhjää eikä siitä jää mitään käteen. Tyhjän saa pyytämättäkin, turha sitä on lähteä baarista hakemaan. Vielä vähän aikaa ja olet valmis aivan ääneen myöntämään, että baarissa juokseminen ei enää kiinnosta. Baarielämällä ei ole enää mitään annettavaa, sait jo siltä kaiken. Ilta toisensa jälkeen on vain saman toistoa - loppujen lopuksi. Mitään uutta ei tule enää vastaan.

Toivottavasti löydät tasapainon itsesi ja elämäsi kanssa. Voithan vielä myöhemmin käydä ulkona tyttöjen kanssa. Nauti silloin niistä tuntemuksista, jotka "ulkoiluun" liittyy. Minä en niitä enää koe. Sain yliannostuksen. Ei makeaa mahan täydeltä:)

Se helpottaa.Ihan oikeasti, olet raskaana ja sun elimistössä on menossa hemmetinmoinen hormonimyllerrys, se tekee aikamoisia olotiloja päivästä toiseen. Olin itse viime vuonna raskaana, muistan kyllä kuinka olo muuttui ja mieliala samantien aika voimakkaasti ja äkkiä.. Pääset siis noista ajatuksista eroon ajan kanssa.