Kylläpä toi herra iso herra tuolla pilven päällä omistaa vitun hyvän huumorintajun.. tässä mun tarina.. tutustuin erääseen naiseen puoltoista vuotta sitten, ihastuin ja kai sitten joskus rakastuinkin.. 2 kuukautta oltii tiiviisti yhdessä, sitten tuli se "ero" jäin opiskelemaan, hän lähti töihin. päätettiin unohtaa koko juttu. no, mun kohdalla siitä ei tullu mitään ja omistin koko sydämeni tälle naiselle. Ja päätettiin olla uskollisia toisille näiden kilometrien päästä, koska molemmat halusivat sitä. Meidän kaukosuhde toimi puhelimen välityksellä, mitä nyt nähtiin kerran kuukaudessa. 600 km välissä ei tuntunnu missään, kun tiesin että tän vuoden jälkeen palattais taas yhteen ja saman katon alle. No nainen tuli "kotiin" vuoden päästä, otti oman kämpän, mutta silti oltiin yhdessä. Mutta sitten se vaan loppu. 2 viikon päästä tästä. En edes tiedä mihin se loppu. Nyt sillä jo uusi miesystävä, minä yritän parantua elämäni pahimmasta masennuksesta. Menetin vuoden elämästi vaalien tätä suhdetta ja kun hän vihdoin saapuu, se loppuu kuin seinään. Ystävät sanoo, että sä opit jotain, toi kasvattaa.. vittu joo.. ironista, ole vuosi yksin ja sitten - ole vieläkin yksinäisempi. kokemuksia vastaavista tai hyviä (tai huonoja) kokemuksia kaukosuhteista??
kaukosuhteesta.. ja pienestä ironiasta..
ville
9640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tiedä muuten, mutta mä olen omalla kohdallani nähnyt, ettei rakkaus oikeesti kestä, jos ollaan jatkuvasti erillään. Matkan eikä ajan tarvitse olla noin julmia, vähempikin yksinäiyys,odottaminen ja etäisyys syö suhteen hengiltä. Samalla kun ei olla toistensa arkea,joka aamuista huomenta ja iltaista hyvä yötä ja kaikkea siltä väliltä, astuu kuvaan mielikuvitus, eletään jossain muussa kuin realitetteissa. Jos joskus vielä pääsee takaisin yhteen, voi ero omien kuvitelmien ja totuuden välillä tappaa lopullisesti kaiken sen minkä oli todeksi kuvitellut.
Amen! Mihin tuota mun äsken väsäämääni vastausta enää tarvitaankaan.
Ehkä kuitenkin kokemusten jakamiseen.
Juuh. Mä rakastuin juuri ennen kuin lähdin opiskelemaan. Tyttöystävä jäi lukioon kotipaikkakunnalle. Suhde pysyi uutuudenviehätyksen voimalla pystyssä, ja matkustinhan lähes joka viikonloppu hänen luokseen. Sitten hän meni opiskeleemaan toisaalle ja löysi uusia ystäviä. Joka armas viikonloppu alkoi siitä että sain kuunnella selostuksia Mikan edesottamuksista. Kuvio on periaatteessa naurettavan yksinkertainen: tytsy löysi uuden.
Mutta kun kurkataan yksinkertaisen taakse, niin löydetään monimutkainen:
-Miksi suhteellemme ei riittänyt jokaviikonloppuinen yhdessäolo.
-Mikä siinä toisessa oli parempaa kuin minussa?
-Teinkö minä parhaani?
-Tekikö hän parhaansa?
Tiedän että hän oli hirveä suorittaja. Joka asiassa piti menestyä, tai jättää se tekemättä. Sama tuntui koskevan seurustelua. Hän ei voinut myöntää epäonnistumista ja sanoa että on ihastunut toiseen. Sehän ei kuulu Täydelliseen Suhteeseen. Niin suhde loppui, kun sain mikajutuista tarpeekseni, ja kaikesta mikä siihen liittyy. Kesän verran sitä suhdetta lopeteltiin ja syksyn tullen suhde päättyi. Löysin uuden... hänen kanssaan on vaikeita ongelmia nyt, mutta ainakin olen oppinut että vaikka suhde vaatii työtä, se ei ole suoritus.
En osaa sanoa oikeastaan kuin että olisi hyvä alkaa miettimään heti suhteen jatkamista, jos toisesta osapuolesta edes vähänkin tuntuu siltä ettei siitä tule mitään. Turha sitä on pitkittää ja antaa toisen odotella turhaan. Jo toisen epäröinti on merkki, ettei kaikki ole ihan ok.
Mun kohdallani kävi sillai, että laitoin poikki suhteen, koska toinen ei halunnut päättää. Eipä ole haikaillut peräänkään, että oikean ratkaisun tein.
Ihan turhaan minäkin ikävissäni odottelin kaukorakkauttani.
mita tekemista tolla jutulla oli jumalan kanssa?
se, että jos jumala on olemassa, sillä on todella outo huumorintaju veivatessaan ihmisten kohtaloita.Mä sanon ettei ole, ei voi olla kukaan niin kipee ja skitso tyyppi ylimpänä tässä touhussa. Liian julmaa.
sanoisin, etta ihmiset ne omat ratkaisunsa tekee, oli kyse mista hyvansa. apua voi pyytaa jumalalta, mutta kukin tekee itse ratkaisunsa. eli tassa tapauksessa jumalalla ei ollut asian kanssa mitaan tekemista.
Voih!
Mulle tuli ihan paha mieli kun luin tota kirjoitusta ja vastauksia. Itselläni on kaukosuhde ja on ihan hirveetä ajatella ettei meidän suhde kestäis tätä eroa! Mulla koulu kestää vielä ainakin 2 1/2 tai ehkä jopa 3 vuotta. Poikaystäväni asuu 200km päässä. Ei nyt niin hirvee matka, joka viikonloppu nähdään (rahaahan siihen menee).
erossa ollaan oltu nyt vasta vajaat 2kk eli vasta tosi vähän aikaa. Me kuitenkin mietittiin tarkkaa ryhdytäänkö tähän kaukosuhteeseen. Päätettiin lopettaa suhde, mutta yllättäen parin päivän päästä tajuttiin että jos toista rakastaa, niin pitää yrittää. Kyllä mä uskon että me mennään vielä naimisiin ja eletään onnellisina maailman loppuun asti:) Olenko mielestänne aivan lapsellinen, pilvilinnoissa lentelevä tyttörukka?
Senhän mäkin tiedän ettei mikään ei ole kiveen kirjoitettu. Olen kuitenkin aivan varma omista tunteistani. Kukaan muu ei ole kiinnostanut ja kaipaan ainoastaan oman kullan kainaloon! molemmat ollaan valmiita tekemään uhrauksia suhteen eteeen. Kait tää voi kestää...? Mä tahdon ainakin uskoa niin!
Sulla on ollut tosi huono kokemus... mut eikö tämäkin (kaukosuhde) ole kiinni ihmisistä? Älä nyt ajattele ettei kaukosuhde pakon vaatiessa voi onnistua jonkun muun kanssa! Tälläkin palstalla on monta positiivista kokemusta. Mä vain toivon itsekkäästi ettei mulle kävisi kuin sulle...
Mä toivotan sulle suudelmia ja halauksia, yhteisiä aamuja ja kauniita auringonlaskuja rakkaasi kanssa:) Aivan varmasti jossain on nainen jota sä voit rakastaa enemmän kuin ketään muuta. Ja kuka rakastaa sua ääretön kertaa 600km! Älä nyt masennu!
joo,sama juttu kuin minulla,mulle kävi noin jopa 2 kertaa!!!!!!mut sun suhde oli sentäs pitempi:Eka suhde kesti ½v kokoajan jätkä uskotteli,rakastan rakastan ja soiteltiin jokapäivä,puhuttiin jo muutosta likelle jne jne ja ootin sitä 3kk uskollisena ja ykskaks loppu kuin seinään,ei mitään selitystä..jäin niinkuin monttu auki kattoo häh? sama toistu nytkin,2kk ootin turhaan,samaa läppää''rakastan rakastan ja kosin sua seuraavan kerran kun nähdään!!!ja 2 viikkoo sit loppu kuin seinään,aina mulle käy näin Kuitenkin olen katsonut suhteet loppuun.Mutta vituttaa suuresti se uskottelu ja turhan oottaminen,ymmärrän täysin sun tuntees!eka suhteesta mulla toipuminen vei pitkään,tästä toisesta pääsin nopeesti,ilman itkua kun vitutti niin,että päätin että en itke,luusereiden perään!!toivon sulle jatkamisia,ja elä nyt kuitenkan katkeroidu täysin!!!kyllä sulle se oikea tulee,jota kannattaa oottaa,mutta ainakin sinisilmäisyys karisee ja lujaa tälläsissä tapauksissa mitä meille on käynyt!!!!!!!!