Aika tarkalleen ottaen nyt vuoden sinkkuilu takana ja tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa ahdisti kun joutuu heräämään yksin. Pelottavaa... Nytkö alkaa se jatkuva toisen ihmisen läheisyyden perään "itkeminen" ? Tähän asti nauttinut täysin rinnoin sinkkuudesta... Toivomma, että tämä on vain väliaikaista halipulaa. Ei siinä ettenkö miestä elämääni ole koko ajan toivonut sitä kuitenkaan sen suuremmin etsimättä mutta tehtävä on suoraan sanottuna lähes mahdoton. Kuten muillakin niin minullakin kiinnostus on aina vain jommin kummin puolin... Krääks.. En halua olla epätoivonen sinkku!!!
1 vuosi,,,
S**** (N)
4846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla sinkkuilua 1,5 v takana. Mullakin meni jonnekin viime syksyyn saakka hyvin, nautin olostani ja yksin oli mukava olla. Sitten alkoi pikkuhiljaa ahdistamaan kun ei vaan ketään satu kohdalle. Välillä on mukavaa, ok fiilis ja välillä sitä taas on niin alamaissa... Ihme vuoristorataa. Mutta luulen, että tämä on enenmmän tai vähemmän pysyvä olotila. En vain halua olla enää yksin. Tympii!
En nyt tiedä olenko epätoivoinen, enemmänkin ehkä vain miesten suhteen liian monta kertaa pettynyt, tympiintynyt ja läheisyyden puutteessa, tai jotain... En olisi etukäteen uskonut, että sinkkuna oloon voi kyllästyä näin totaalisesti.
Pitäisi vain nauttia elämästään ja yrittää unohtaa aiemmat vastoinkäymiset. Kaikkihan sitä muuten juoksee karkuun kun naama on näkkärillä.. :) Väkisinhän se olotila näkyy ulospäin...
ja ihan suotta on tullut sinkkuiltua...eka vuosi meni hyvin nyt ruvennut tympimään mut minkäs teet ei löydy ja keinoja on kyllä käytetty...ei oo itse valittu olotila tämä.
Olen ollut sinkkuna puoli vuotta ja todennut ettei sinkkudessa ole mitään kadehdittavaa. Ainoastaan voi olla iloinen kun lukee Parisuhde -keskustelupalstaa, ettei tarvi niitteen ongelmien kanssa enää painia.
mist olet?