Tunteiden näyttäminen ihastuksen kohteelle on varmasti Suomi24:n ja monen muun sivuston keskustelupalstoilla puhki kulutettu aihe. Kunnollisia neuvoja tähän ehkä maailman toiseksi vaikeimpaan ongelmaan (heti Teodikean ongelman jälkeen) ei kuitenkaan löydy.
"Mee vaan jutteleen sille..."
- Voi paska!
Toivois kyllä että toi toimis, mutta käytännössä en lähtis kokeilemaan kepillä jäätä. Onnistumisprosentti on jossain 14.21% tienoilla. Jos ihmistä ei lisäksi edes tunne se putoaa ainakin 7.89 prosenttiyksikköllä.
Jos joku hurjapää nyt sitten tämän homman menee tekemään, niin ko. henkilöllä on kyllä syytä olla melkoiset puhelahjat tai ainakin löysät housut (niistä tytöt tykkää!). Liian usein olen kuullut, miten tytöt tirskuvat vedet silmissä, muistellen jotain epäonnistutta iskuyritystä. "Muistatsä sen yhen nyhverön, jolla ole ne paskaset lenkkarit. Onnetonta tyyppi tuli juttelemaan säästä ja kysy kellonaikaa, vaikka sillä oli kello ranteessa..."
Meiltä vaaditaan liika! Aivan liikaa. Itse jätän suhteiden syntymisen mieluummin kohtalon, Jumalan tai minkä tahansa korkeamman voiman varaan, kuin vaarannan oman "maineeni" jossain uhkarohkeassa yrityksessä. Toisaalta omasta puolestani voin vannoa, että jos joku yrittäisi lähestyä minua tuollaisella hullun rohkealla tavalla, en ainakaan tuomitsisi yritystä.
En ole yhtä julma kuin monet kauniimman sukuopuolen edustajat.
"Mee vaan jutteleen sille..."
- Voi paska!
Toivois kyllä että toi toimis, mutta käytännössä en lähtis kokeilemaan kepillä jäätä. Onnistumisprosentti on jossain 14.21% tienoilla. Jos ihmistä ei lisäksi edes tunne se putoaa ainakin 7.89 prosenttiyksikköllä.
Jos joku hurjapää nyt sitten tämän homman menee tekemään, niin ko. henkilöllä on kyllä syytä olla melkoiset puhelahjat tai ainakin löysät housut (niistä tytöt tykkää!). Liian usein olen kuullut, miten tytöt tirskuvat vedet silmissä, muistellen jotain epäonnistutta iskuyritystä. "Muistatsä sen yhen nyhverön, jolla ole ne paskaset lenkkarit. Onnetonta tyyppi tuli juttelemaan säästä ja kysy kellonaikaa, vaikka sillä oli kello ranteessa..."
Meiltä vaaditaan liika! Aivan liikaa. Itse jätän suhteiden syntymisen mieluummin kohtalon, Jumalan tai minkä tahansa korkeamman voiman varaan, kuin vaarannan oman "maineeni" jossain uhkarohkeassa yrityksessä. Toisaalta omasta puolestani voin vannoa, että jos joku yrittäisi lähestyä minua tuollaisella hullun rohkealla tavalla, en ainakaan tuomitsisi yritystä.
En ole yhtä julma kuin monet kauniimman sukuopuolen edustajat.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kiitos tekstistäsi! Olet pukenut tuon ajatuksen hienosti sanoiksi.
Naisten lähestymisestä voisin sanoa sen verran, että porukassa tuo tirskumismentaliteetti tuntuu tavalliselta. Yksinään olevat naiset, jotka kuitenkaan eivät pane lähestymisyritystä periaatteessa pahakseen, ovat suopeampia. Kaikkiaan tuntuu siltä, että naisten pitää osoittaa toisilleen etteivät lankea. Ikäänkuin miehen päästäminen lähelleen olisi lankeamista.
Viisaita sanoja puhutte!
...kun viides liian humalassa oleva sönkkääjä tulee baarissa kysymään "Onks kivaa?" ja tuijottaa rintoja, niin saattaa olla että se suurin avoimuus ja sydämellisyys on kaukana.
Fiksut kaverit saa aina, ruikuttajat ei koskaan.
Onko kivaa ?
on
Mietippä Kirsi miksi ne kaverit tulevat nimenomaan humalassa juttelemaan? Koska naisten palaute vio olla käytännössä aivan minkä laista tahansa. Eli sinulle voi sanoa kuinka pahasti tahansa jos osoitat kiinnostustasi väärään naiseen.
Mietippä tarvitsisitko itse rohkaisuryyppyä jos joutuisit kerrankin itse tekemään aloitteen? Jos todellakin joutuisit laittamaan itsesi likoon nöyryytyksen pelossa?
Olen kyllä itse tehnyt aloitteita, enkä ole koskaan sanonut kenellekään pahasti, edes niille rasittaville vänkääjille jotka eivät ole kauniista pyynnöstä ymmärtäneet lähteä. Kyllä baarissa saa mun puolestani juoda ja ottaa rohkaisuryyppyjä. Itse en vaan jaksa kännisiä jankkaajia jotka usein vielä pilaavat tunnelmat ja syyttävät kohteita omasta epäonnistumisestaan.
En syytä sinua mistään, totean vain että kanssasisaresi käyttävät melko häijyjä keinoja. En usko että monikaan mies naisen iskiessä esim. nauraa päin naamaa tai ei lähtee sanomatta mitään. Sikäli naiselle iskeminen on helpompaa, ja voit olla varma että miestä kuin miestä imartelee iskuyritys, on se meistä komeimmillekkin sikäli harvinaista väittivätpä näm juniorit sitten mitä tahansa.
En myöskään puolusta känniääliöitä, vaan tarjoan selityksen -väitän- useimpiin kuvailemasikaltaisiin tapahtumaketjuihin.
Kyllä ne miehetkin nauraa ja osaavat olla todella ilkeitä..
Mutta meitähän on joka lähtöön ja itse kyllä jätän sellaiset ilkkujat omaan arvoonsa.
Minä jätän puolestani lähestymisyritykset miesten harteille.Ei näille nykyajan nirppanokka miehille kelpaa kuin iso rintainen, toooosi hyvännäköinen nainen.Siis en minäkään halua tulla torjutuksi.
Miehet odottavat ihan liikoja naisiltaan.Itse en tahdo miellyttää miehiä.Jos en kelpaa luonnon kauniina niin ei sitten.
Se mitä minä toivon naiselta on ymmärrystä ei muuta tai sydänystävän jonka kanssa voi keskustella asioista mutta onhan se hieman vaikeata sillä kyllähän se seksi tulee aina jotenkin mieleen, pitäisi vaan ottaa ittestään niskasta kiinni ja jankuttaa oikein kunnolla sinne korvien väliin että nyt rauhallisesti. ei pidä ns " suunnitella tulevaisuuden häitä " vaan aloittaa ihan alusta, siitä ystävyydestä...
Sillä kaikkihan me tiedämme että rakkaus syntyy ystävyydestä..... se mikä on tärkeää on olla oma itsesi, tiedän että tämä on klisee mutta se on totta, se on osa sinun itsenäistymistä....
PISTE !! :)
Millainen on kaunis nainen? Aika kuvaavaa on sanoa, että kauneus on katsojan silmissä. Ei voida sanoa, että joku on kaunis rintojen tai muun ruumiinosan ansiosta.
Henkilökohtaisesti en pidä rintojen kokoa mitenkään merkityksellisenä, kuten eivät kovin monet miehet yleensäkään. Rintojen perusteella naisia arvostelevat miehet ovat vain stereotyyppejä, joita todellisuudessa on aika vähän.
Mitä tulee aloitteen tekemiseen, kukaan ei tahdo tulla torjutuksi. Toisaalta torjutuksi tuleminen ei ole vielä niinkään paha, kuin se että yrittänyttä nöyryytetään vielä yleisellä "tirskunnalla", mikä kuitenkin on tyttöjen erittäin huono tapa.
Mikä sitten on luonnonkaunis. Jos tarkoitat sillä sitä, että ei millään tavalla huolehdi ulkonäöstään, ei sekään kovin houkuttelevalta kuulosta. Et ehkä halua mielyttää miehiä, mutta haluatko yleensä antaa itsestä epäsiistin tai huonon kuvan? Luultavasti et. Silloin olet jo tarpeeksi kaunis suurimmalle osalle miehistä, lukuunottamatta niitä tunnevammaisia gigoloja, joille seurustelu on pelkkä harrastus.
Fiksun kuvan itsestään nainen voi kyllä antaa menemättä kumpaankaan ääripäähän; bimboon tai luomutyttöön. Totuus on kuitenkin se, että jos mies aikoo antaa naiselle hyvän kuvan itsestään menemällä juttelemaan hänelle, täytyy olla joko eduskunnan puhemies (joka kyllä tällä hetkellä on nainen) tai omistaa löysät housut.
...Hyvillekin puhujille suosittelen silti housujen ostoa ihan vaan kaiken varalta!
Minä en ainakaan tirsku ja naura miehelle, jonka olen torjunut.Teen sen mahdollisimman hienotunteisesti.Mutta jos mies jostain syystä kokee, että pidän häntä muka pilkkanaan, sille en voi mitään.Harhakuvitelmille et voi mitään.Niitä ei voi todistaa.
Tulipa kirjotuksesta mieleen se, miten vaikea ylipäätään miehelle on antaa pakit. Kapakassa se on vielä helppoa, senkun lähtee pois paikalta. Mutta sitten, kun on tavannut kaverin pari kertaa..
Olen antanut pari kertaa pakit miehille, ja tässä tarina ja ko. miesten suhtautuminen:
Itse tapailin "liian monta kertaa" = muutaman kuukauden ajan miestä, josta jo alun pitäen tiesin, ettei hän minun tyyppiäni ole. Miksi sitten? En tiedä. Olin vapaa, sinkku, seksi oli kivaa, oli kiva olla ihaltu.
Kunnes tajusin, että mies todella toivoo vakavaa suhdetta, uutta perhettä, yhteistä lasta ja minäkin sopisin siihen rooliin. Tajusin, että perusluonteeni ei ole sellainen, mitä hän elämänkumppaniltaan toivoo.
Niin sitten lipautin pikkukännissä ettei tästä mitään tule, olemme liian erilaisia. En muuta. Illanveiton aikana oli se huomattu, hän oli tyytymätön minun perusluonteeseeni.. jotenmluulin aidosti että hän on samaa mieltä.. Mutta samantien hän muuttui jäätävän kylmäksi. Illan vietimme yhdessä loppuun asti. Aamulla hän ei edes ollut samassa huoneessa. Ennen lähtöäni hän haukkui minun perusluonteeni. LAitoin hänelle sähköp.viestin, jossa ihmettelin hänen reaktiotaan. En lukenut hänen viestejään. Puhelimessa hän haukkui minun perusluonteeni. En ymmärrä miksi: siksikö, että minä sanoin ensin, että tämä on loppu ennenkuin alkaakaan? Loukattu ylpeys?
Toisen kaverin kohdalla olin viisaampi ja eka tapaamisen jälkeen ilmoitin, ettei muuta kuin ystävyyttä. Hän arvosteli minun ulkonäköni (olimme puhuneet, miten ulkoinen ei ole tärkeää jne) joten suutuin, jolloin mies ivallisesti, että katso nyt miten minä itse hermostun, hän on tyyni ja rauhallinen.. olin pilannut hänen illan, hän olisi sinäkin aikana voinut etsiä jonkun toisen, jonka kanssa ehkä suhdekin olisi alkanut.. ?!
Mies ei ymmärtänyt kun yrtin selittää luonteemme erilaisuudesta, pilkkasi kommenttejani. En hennonnut sanoa tälle miehelle, että on rumaruma kuvottava ja liian lyhyt (saman pituinen kuin minä) ja lihava... En halunnut loukata, ajattelin olla asiallinen.
Kumpikin mies haukkui minut, koska he saivat pakit. Vaikkei siis suhde ollut edes alkanut. Nämä 4-kymppiset miehet vain niin epätoivoisesti, läpinäkyvästi halusivat suhteen kenen kanssa tahansa ja minähän en halua olla kuka tahansa tusinatuote.
Joten miehet: asialliset rukkaset voisi ottaa myös vastaan asiallisesti.