Yksin "Bilettäminen"?

Ilahduin (en sinun tilanteestasi), että on olemassa tuollaisiakin miehiä. Minulle on sattunut naisesi kaltaisia miehiä, kai olen renttumagneetti. Toivon todella sydämestäni, että naisesi rauhoittuu, kun saa jonkun aikaa juosta ravintoissa. Minusta siellä ei todellakaan kovin paljon ole mitään. Tiedän omasta kokemuksestani miltä tuntuu, kun itse haluaisi tehsä rakkaansa kanssa jotain muuta kivaa ja toinen innostuu vain ravintolaillasta. Tsemppiä sinulle!

miten sitä yhdessä? Valitettavasti (toivottavasti olen väärässä)kuulostaa siltä että naisella joku hakusessa seurustelusta huolimatta. Taikka piintynyt tapa rampata, ystävät sellaisia ettei niitä muualla tapaa....

sinunlainen mies!! Naisesi pitäisi vaihtaa osia minun kanssani,niin tietäisi miltä todella tuntuu olla yksin kotona!!!kun ukko juoksee ravintoloissa ja kaiken maailman kissanristiäisissä! Vapauden kaipuu taitaa vaivata naistasi!

Ei kai siinä muuta ongelmaa ole, kunhan pysyy sinulle uskollisena. Viina vain tahtoo viedä järjen päästä!

Meillä itse kullakin on vaikka minkälaisia harrastuksia. Hän on tottunut sinkkuvuosinaan juoksemaan baareissa sinkkuystäviensä kanssa, eikä ole päässyt tavoistaan eroon vaikka on sinut löytänytkin. Koita saada naikkonen rauhoittumaan rinnallesi, onhan hän sentään jo aikuinen nainen! Fiilistelkää yhdessä, alkoholin kanssa tai ilman.

Olet vain yksi panopuu sile eukolle muiden joukossa.Ehdottomasti lopun alkua eikä mitään kestävää voi tuollaisen suhteen päälle rakentaa. Jos välttämättä haluat moisessa eukkossa roikkua niin hanki itsellesi rakastajatar.
Sitten kun "seurustelueukkosi" haluaa yksin lähteä, niin lähde sinäkin.
Jos kysyy niin sano että itsepä tiesi valitset.
Tyypillinen yksinhuoltaja, usein edellinen suhde katkennut siihen kun eukola piletysjalkaa alkaa kutittamaan, kunnollinen mies jätetään ja sosiaalitantat vielä lapset määrää pilettäjälle :(

tuo pahasti haiskahtaa siltä, että ystäväsi ei selvästikään halua sitoutua kuitenkaan vaikka kanssasi seurusteleekin.
Olin itse monta vuotta avioliitossa ja ramppasin ravintoloissa ystävieni kanssa, en mieheni. Lopulta erosimme. Tietenkään bilettäminen ei ollut ainoa syy, mutta seuraus kuitenkin.
Jos ystäväsi olisi rakastunut sinuun täysillä, niin se ravintolassa käyminenkään ei tuntuisi niin houkuttelevalta. Toki joskushan ystävien kanssa voi käydä, mutta sain kirjoituksestasi sen käsityksen, että hän käy siellä tosi usein.
Itse olen seurustellut nyt kolme vuotta eikä vieläkään ole tullut houkutusta bilettämiseen ja minä sentään todellakin kävin ennen usein.
Ikävä kyllä se vain hankkii olla niin, että sieltä ravintolasta jotain haetaan. Mitä se sitten kellekin on..uusi mies, vapaus, hyväksymistä, nuoruutta...syitä on monia. Jos parisuhde on kunnossa ja tunteet aitoja, niin se oma kumppani kyllä riittää.
Ystäväsi ehkä kuitenkin haluaa vielä mennä ja kuten sanoit "bilettää". Kurja sanoa, mutta anna hänen sitten mennä ja etsi itsellesi sinun tasollasi oleva ihminen rinnallesi, niin sinäkin saat olla onellinen.

Luin vielä kirjoituksesi ja halusin vielä kirjoittaa, että älä hyvä mies tee itsestäsi narria.
Ole jämäkämpi ja tee selväksi ystävällesi mitä haluat suhteeltanne, sillä selvästikään et halua että hän ramppaa ravintoloissa.
Jos hän ei tuota tilannetta ymmärrä, niin selvästikään hän ei halua vielä sitoutua.
Ihmettelenpä miksi hän sitten kanssasi seurustelee jos niin kovin on vielä haku päällä.
Kysyppä sitä häneltä joskus.

Eikös se mene niin, että jos on jokin elämänvaihe jääny elämättä/kokematta niin se korvataan ennemmin tai myöhemmin. Jos kumppanisi on esim. aikoinaan parikymppisenä perustanut perheen ja jäänyt silloin paitsi bilettämisestä, niin nyt sitten tahtoo kokea tuon ajanjakson elämässään. Meillä esim. siippani keskittyi tutkinnon suorittamiseen bilettämisen sijasta ja minä vastaavasti biletin opiskelujen sijasta. Nyt haluan opiskelemaan ja poikakaverini bilettämään.

Olisi mukava kuulla lisää mielipiteitä!! Kiitos etukäteen!

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä parisenkymmentä vuotta. Aluksi mieheni oli melko kova menemään enkä oikein innostunut siitä. Nyt miestäni saa harvoin lähtemään mihinkään ja minusta taas on kiva mennä... joten menen; usein ihan selvinpäinkin. Ravintoloihin on "eksynyt" toisinaan melko paljonkin selväpäistä porukkaa eikä se meno alkoholia nauttineilla niin hirveää lopultakaan ole. Riippuu tietty ajasta ja paikasta...

Mutta miten sinun pitäisi asiaan suhtautua? Siten miten se on itsellesi helpointa. Jos kumppanisi tahtoo bilettää, niin "annat" bilettää rauhassa. Kyllä se siitä ajan päälle tasoittuu. Ellei tasoitu, tarkastele tilannetta uudestaan.

Olen ollut mieheni kanssa kohta 21 vuotta ja on lapsia "kohtalaisesti".
Monta vuotta minulla meni siten, että olin "kello kaulassa". Mitään mahdollisuutta ei ollut ulkomaailman katsastamiseen.

Vaikka suhteesi on "uusi ja alkuvaiheessa", uskallan silti kertoa oman ajatukseni - vaikka olenkin jo vanha piru tässä perusparisuhteessa.

En koskaan lähtisi iltaa viettämään siten, että etsisin todellista ulkopuolista suhdetta tai jotakin kompensaatiota tms.
Kuitenkin, koska en ole enää kakskymppinen ja aina peili ei ole paras ystäväni, vaikka kai sen pitäisi kuulemani mukaan olla tuota, on joskus "pakko" katsastaa tilanne.
Eli, nautin siitä, että osaan vielä olla ihmisten seurassa ilman sitä omaa "historiaani ja arkeani". Olen vain minä ja minuna kelpaan ihmisille. Tämä tarkoittaa keskusteluja ihmisten kanssa, naurua, maailmanparannusta, tanssia, hyvää musiikkia, pokoomista, iättömyyttä, miesten huomioita, jne...loputtomiin niitä syitä, joiden vuoksi nautin välillä lähteä liikkeelle -ihan yksin.

Mieheni kanssa käymme livemusakeikoilla ja nautimme kumpikin. Mutta tarvitsen välillä sitä "hekumapuolta"...ajatustasolla, jotta "jaksan ja osaan" hyväksyä oman itseni ja naiseuteni.
Mieheni minua pitää kauniina ja haluttavana ja toimivana ja täydellisen kaltaisenakin (vaikka olenkin välillä kai vähemmän täydellinen konkreettissa arjessa)...silti...kaikesta tästä huolimatta, yksin kulkeminen joskus on tarpeen. Ja lasiin en sylje, mutta osaan "suojella itseäni" ja kontrolli pitää=)

Eli kulkemiselle tällainen syy minulla..., tosin haluan viettää aikaa myös kotona ja möllötellen lasten kanssa ja sitten kahden mieheni vieressä=)

Naisesi ei ole tainut vielä löytää mitä etsii??!!