Olen seurustellut kohta kymmenen vuotta mieheni kanssa. Olen miettinyt eroa monesti aiemminkin, koska tietyt asiat eivät toimi. Arkiset asiat sujuvat pääsääntöisesti ok ja kaveritasolla kaikki on hienosti. Halaaminen, suuteleminen, saatikka seksi ei tunnu minusta kuitenkaan miltään. Ei ole varmaan koskaan tuntunut.
Olin teini kun aloitimme seurustelun ja kokemukseni muista miehistä ovat olemattomat. Aloitin kuitenkin muutama kuukausi sitten seksisuhteen toisen miehen kanssa. Mies on naimisissa eikä välillämme ole, eikä tule olemaankaan mitään muuta kuin fyysistä vetoa.
Tällä hetkellä siis mietin eroa pitkäaikaisesta poikaystävästäni. En ole kertonut hänelle pettäneeni häntä. Olemme nyt mietintävaiheessa, mitä suhteellemme tapahtuu. Tiedän, että hän haluaa jatkaa, mutta itsestäni en ole varma. Olen aina ajatellut, että minä en koskaan voi pettää, mutta kuinkas kävikään. Pettäminen lienee selkeä merkki siitä, että omassa suhteessa asiat eivät ole kunnossa.
Olenko tyhmä jos jatkan seurustelua ja kenties petän jatkossakin? Pitäisikö kertoa pettävänsä koko ajan, nytkin kun oma suhde on kriisissä? Tajuan kyllä miten paljon tämä loukkaa varsinaista poikaystävääni (jos hän tietäisi), mutta en jotenkin osaa välittää siitä. Tällä hetkellä olen umpikujassa. En tiedä haluanko jatkaa seurustelua pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa vai en. Hän haluaa, mutta ei toki tiedä pettämisestäni. En myöskään tiedä miten paljon uskottomuuteni vaikuttaa tämän hetkisiin tunteisiini eroamisen suhteen. Mietin olivatko asiat suhteessamme oikeasti näin huonosti vai tuntuuko se vain siltä nyt kun olen saanut maistaa ruohoa myös aidan toiselta puolelta ja pieni syyllisyys vaivaa. Huh..
Olin teini kun aloitimme seurustelun ja kokemukseni muista miehistä ovat olemattomat. Aloitin kuitenkin muutama kuukausi sitten seksisuhteen toisen miehen kanssa. Mies on naimisissa eikä välillämme ole, eikä tule olemaankaan mitään muuta kuin fyysistä vetoa.
Tällä hetkellä siis mietin eroa pitkäaikaisesta poikaystävästäni. En ole kertonut hänelle pettäneeni häntä. Olemme nyt mietintävaiheessa, mitä suhteellemme tapahtuu. Tiedän, että hän haluaa jatkaa, mutta itsestäni en ole varma. Olen aina ajatellut, että minä en koskaan voi pettää, mutta kuinkas kävikään. Pettäminen lienee selkeä merkki siitä, että omassa suhteessa asiat eivät ole kunnossa.
Olenko tyhmä jos jatkan seurustelua ja kenties petän jatkossakin? Pitäisikö kertoa pettävänsä koko ajan, nytkin kun oma suhde on kriisissä? Tajuan kyllä miten paljon tämä loukkaa varsinaista poikaystävääni (jos hän tietäisi), mutta en jotenkin osaa välittää siitä. Tällä hetkellä olen umpikujassa. En tiedä haluanko jatkaa seurustelua pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa vai en. Hän haluaa, mutta ei toki tiedä pettämisestäni. En myöskään tiedä miten paljon uskottomuuteni vaikuttaa tämän hetkisiin tunteisiini eroamisen suhteen. Mietin olivatko asiat suhteessamme oikeasti näin huonosti vai tuntuuko se vain siltä nyt kun olen saanut maistaa ruohoa myös aidan toiselta puolelta ja pieni syyllisyys vaivaa. Huh..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan kuin minä olisin kirjoittanut tuon tekstin! Pohdin aivan samoja asioita, -kuinka jatkaa? Onko tää todella mun elämää? Mitä MÄ haluan?
Tiedän ettei mieheni kestäisi jos saisi tietää..en ole edes harkinnut kertomista, se vain satuttaisi.
Pidin suhdettamme täydellisenä, jota se melkein onkin. Mutta nyt, pettäessäni, ovat silmäni auenneet kaikki ei ole hyvin. Mieheni mielestä on, mutta minä en ole täydellisen onnellinen. Intohimo on kuollut, siinä ongelmani. En kuitenkaan haluaisi "uhrata" ihanaa elämäämme ainoastaan himon takia. Tiedän etten koskaan tule löytämään niin ihanaa miestä rinnalleni.
On ollut inhottava huomata ja tajuta tämä kaikki, ja sitä todella miettii, olisiko asiat edelleen täydellisesti jos en koskaan olisi pettänyt. En kuitenkaan kadu, enkä pahemmin tunne syyllisyyttäkään, elän kahta eri elämää, mutta tiedän ettei se voi näin jatkua..
Minusta ongelma on enempi sinun itsetuntemuksessasi, kuin suhteessanne. Et tiedä mitä haluat. Kurjaa, että se kostautuu viattomalle osapuolelle.
sokeutta, mutta kohta tulee todelisuus vastaan ja kura lentää.
Päätit sitten menettää senkin, mitä sinulla oli, tavoitellen sellaista, jota ei oikeasti ole olemassakaan.
Mietipä Kaisa onko suhteesi poikaystävääsi riippuvuus - vai rakkaussuhde. Jos teilä ei ole lapsia, lähde ihmeessä pois suhteesta, jos se on mielestäsi riippuvuussuhde. Mikä pani sinut pettämään? Mikä saa sinut jäämään suhteeseen, jossa et kunnioita toista sen vertaa, että olisit uskollinen ja rehellinen? Ota vastuu elämästäsi, hyvinvoinnistasi ja teoistasi.