Jälleen oli yksi opiskeluvuosi takana ja edessä oli muutto kesäksi vanhempieni luokse. Huomasin että naapuriin oli muuttanut uusia ihmisiä. Naapuriin oli muuttanut mukavan tuntuinen tyttö Sari.
Aluksi juttelimme niitä näitä, jos satuimme käytävällä törmäämään. Eräänä kertana kun jälleen näimme hän pyysi että tulisin joskus käymään kylässä, sanoi hänelle että voinhan mä joskus tulla piipahtaan.
Viikkoja kului ja huomasin että olimme tutustuneet toisiimme jo aika hyvin. Olimme tahän saakka olleet ihan kaveri pohjalta liikenteessä tai ainakin minä olin, koska meillä oli ikäeroa aika reilusti noin 9v. Itse olen 27v.ja Sari 18v.
Oli viikonloppu edessä ja töistä kotiin tullessani Sari huusi parvekkeelta et tuu illalla käymään, kertoi pitävänsä kavereille bileet! Menin myöhemmin illalla Sarilla käymään kuten olin luvannut. Sari oli juonut jonkin verran siideriä ja hän pyysi minua parvekkeelle juttelemaan. Olimme jutelleet muutaman tunnin parvekkeella kun hän siiderin avustamana avautui mulle miehistä, kuinka humalaiset miehet eivät osaa pitää käsiään erossa ja taas kunnon kaverit eivät tee mitään vaikka haluaisin heidän tekevän. Toi jälkimmäinen lause sai mut miettimään meidän juttua hieman uudelta kannalta, tarkoittiko se sen mulle vai ei!? Mietin "vihjausta" pari päivää ja uskoin että se tarkoitti sen mulle, joten ajattelin mennä käymään Sarilla ottamaan asiasta selvää! Kysyttyäni asiasta Sari kertoi et se oli ihastunu muhun heti ku se oli nähny mut ekaa kertaa ja sanoi haluavansa alkaa vakavampaan suhteeseen ja kuinka mä oon sen elämän rakkaus.
Sari oli kaikin puolin mukava, kivan näköinen tyttö ja viihdyin sen seurassa hyvin mut mua vaivas se ikäero tosi paljon. Sanoin Sarille et välitän siitä mut ei me voida alkaa seurustelee ja mitä muut aattelee tästä meidän ikäerosta. Seuraavalla viikolla Sari soitteli joka päivä ja pyysi käymään. Mul oli vähän vaivautunu olo kun tiesin et en "voi" antaa sille mitä se haluu.
Mietin itsekin asiaa joka päivä ja yhtenä päivänä päätin et mitä sillä on välii vaikka meillä onkin ikäeroo ja mitä muut aattelee asiasta, pääasiahan on et kaksi ihmistä viihtyy keskenään. Kysyin asiasta jopa Sarin isältäkin mitä se ois mieltä jos alettais seurustelee, eikä se ottanu asiaa yhtään pahalla itse asiassa se oli hyvillään asiasta! Illalla kävin Sarilla ja kerroin et oon miettinyt asioita ja et olisin valmis yrittämään.
Tästä eteenpäin asiat kääntyi ylösalas, en ollu näköjään ainoo kuka oli miettinyt asioita. Sari kertoi et ei oo valmis vakavaan suhteeseen ja kuinka hän ei pysty luottamaan miehiin. Kertoi kuinka hänellä on huonoja kokemuksia miehistä tai tässä tapauksessa pitää varmaan puhuu pojista.
Koulun alku alkoi lähestyä ja meiän juttu ei ollut edennyt yhtään… edelleen sanoi et ei voi luottaa miehiin vaikka tuntee olonsa turvalliseks mun seurassa! Se kävi koulussakin juttelee jonkun henkilön kanssa meistä tuloksetta. Normaalisti tässä tilanteessa olisin varmasti heittäny hanskat tiskiin mut tässä tytössä oli jotain mikä mua kiehtoi. Sanoin hänelle et voin antaa sille aikaa miettii jos se haluu, koska koulussa alkaa viimeinen vuosi ja todella kiireinen sellainen.
Koulu alkoi ja soittelin Sarille muutaman kerran. Puhelimessa puhuessamme se vaikutti aina tosi vaivautuneelta, en tiennyt mitä sen aatteli, eikä se halunnu kertookaan ajatuksistaan mulle.
Seuraavana viikonloppuna tulin porukoille viikonlopun viettoon näin Sarin… kysyin siltä et voinko tulla käymään ni jutellaan tää juttu selväks. Menin sovittuna aikana käymään mut se ei ees vaivautunu olemaan kotona, joten aattelin kirjoittaa sille kirjeen missä kerroin sille et välitän siitä edelleen ja toivoin et sanois suoraan jos ei haluu olla tekemisissä mun kaa ja pyysin et kirjoittas mulle taskas jos ei muuten pysty puhumaan asioista. Vastausta ei kuulu joten aattelin en viitti enää vaivata päätäni tän jutun takii, on sitä tärkeämpiäkin asioita elämässä. Pari kertaa kun oon ollu himassa käymässä oon sattumalta huomannu ku samassa talossa asutaan et naapurissa pidetään bileitä ja niissä ravaa joka kerta eri jätkiä… vähän ihmetyttää se puhe siitä luottamisesta miehiä kohtaan, tuskin sitä luottamusta tolla keinolla saa hankittua!
Aluksi juttelimme niitä näitä, jos satuimme käytävällä törmäämään. Eräänä kertana kun jälleen näimme hän pyysi että tulisin joskus käymään kylässä, sanoi hänelle että voinhan mä joskus tulla piipahtaan.
Viikkoja kului ja huomasin että olimme tutustuneet toisiimme jo aika hyvin. Olimme tahän saakka olleet ihan kaveri pohjalta liikenteessä tai ainakin minä olin, koska meillä oli ikäeroa aika reilusti noin 9v. Itse olen 27v.ja Sari 18v.
Oli viikonloppu edessä ja töistä kotiin tullessani Sari huusi parvekkeelta et tuu illalla käymään, kertoi pitävänsä kavereille bileet! Menin myöhemmin illalla Sarilla käymään kuten olin luvannut. Sari oli juonut jonkin verran siideriä ja hän pyysi minua parvekkeelle juttelemaan. Olimme jutelleet muutaman tunnin parvekkeella kun hän siiderin avustamana avautui mulle miehistä, kuinka humalaiset miehet eivät osaa pitää käsiään erossa ja taas kunnon kaverit eivät tee mitään vaikka haluaisin heidän tekevän. Toi jälkimmäinen lause sai mut miettimään meidän juttua hieman uudelta kannalta, tarkoittiko se sen mulle vai ei!? Mietin "vihjausta" pari päivää ja uskoin että se tarkoitti sen mulle, joten ajattelin mennä käymään Sarilla ottamaan asiasta selvää! Kysyttyäni asiasta Sari kertoi et se oli ihastunu muhun heti ku se oli nähny mut ekaa kertaa ja sanoi haluavansa alkaa vakavampaan suhteeseen ja kuinka mä oon sen elämän rakkaus.
Sari oli kaikin puolin mukava, kivan näköinen tyttö ja viihdyin sen seurassa hyvin mut mua vaivas se ikäero tosi paljon. Sanoin Sarille et välitän siitä mut ei me voida alkaa seurustelee ja mitä muut aattelee tästä meidän ikäerosta. Seuraavalla viikolla Sari soitteli joka päivä ja pyysi käymään. Mul oli vähän vaivautunu olo kun tiesin et en "voi" antaa sille mitä se haluu.
Mietin itsekin asiaa joka päivä ja yhtenä päivänä päätin et mitä sillä on välii vaikka meillä onkin ikäeroo ja mitä muut aattelee asiasta, pääasiahan on et kaksi ihmistä viihtyy keskenään. Kysyin asiasta jopa Sarin isältäkin mitä se ois mieltä jos alettais seurustelee, eikä se ottanu asiaa yhtään pahalla itse asiassa se oli hyvillään asiasta! Illalla kävin Sarilla ja kerroin et oon miettinyt asioita ja et olisin valmis yrittämään.
Tästä eteenpäin asiat kääntyi ylösalas, en ollu näköjään ainoo kuka oli miettinyt asioita. Sari kertoi et ei oo valmis vakavaan suhteeseen ja kuinka hän ei pysty luottamaan miehiin. Kertoi kuinka hänellä on huonoja kokemuksia miehistä tai tässä tapauksessa pitää varmaan puhuu pojista.
Koulun alku alkoi lähestyä ja meiän juttu ei ollut edennyt yhtään… edelleen sanoi et ei voi luottaa miehiin vaikka tuntee olonsa turvalliseks mun seurassa! Se kävi koulussakin juttelee jonkun henkilön kanssa meistä tuloksetta. Normaalisti tässä tilanteessa olisin varmasti heittäny hanskat tiskiin mut tässä tytössä oli jotain mikä mua kiehtoi. Sanoin hänelle et voin antaa sille aikaa miettii jos se haluu, koska koulussa alkaa viimeinen vuosi ja todella kiireinen sellainen.
Koulu alkoi ja soittelin Sarille muutaman kerran. Puhelimessa puhuessamme se vaikutti aina tosi vaivautuneelta, en tiennyt mitä sen aatteli, eikä se halunnu kertookaan ajatuksistaan mulle.
Seuraavana viikonloppuna tulin porukoille viikonlopun viettoon näin Sarin… kysyin siltä et voinko tulla käymään ni jutellaan tää juttu selväks. Menin sovittuna aikana käymään mut se ei ees vaivautunu olemaan kotona, joten aattelin kirjoittaa sille kirjeen missä kerroin sille et välitän siitä edelleen ja toivoin et sanois suoraan jos ei haluu olla tekemisissä mun kaa ja pyysin et kirjoittas mulle taskas jos ei muuten pysty puhumaan asioista. Vastausta ei kuulu joten aattelin en viitti enää vaivata päätäni tän jutun takii, on sitä tärkeämpiäkin asioita elämässä. Pari kertaa kun oon ollu himassa käymässä oon sattumalta huomannu ku samassa talossa asutaan et naapurissa pidetään bileitä ja niissä ravaa joka kerta eri jätkiä… vähän ihmetyttää se puhe siitä luottamisesta miehiä kohtaan, tuskin sitä luottamusta tolla keinolla saa hankittua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rasittavinta on jäädä odottelemaan vastausta jota ei koskaan kuulukaan - ei kirjeeseen eikä mihinkään. Ei voi vastata, jos ei ole puhtaat jauhot pussissa.
On helpompi käsitellä toisen tunteita kuin pakastin ja levitellä jalkoja toiselle. Eipähän tarvitse mietiskellä, mitä se edellinen, vai oliko se toiseksi edellinen, tuntee sisimmässään.
Tuo tyttö ei koskaan "luota" miehiin, joten varmaan poltat ruutia hukkaan. Yrittää niin kauan että toinen kiinnostuu, ja kun kiinnostuu, heittää pois. Hivelee hänen itsetuntoa kun saa jonkun kiinnostumaan.
Tuollaisia naisia on maa täynnä.Unohda koko tapaus.Yritä löytää joku henkisesti kypsä nainen.Ei se ole helppoa,mutta jos et valitse ulkonäön mukaan,niin saatat joskus onnistuakin.
Eikun valitse mikä silmääsi miellyttää. Sitä on mukava kattella sitten kiikkustuolissa :)
Henkinen kypsyys ei ole rumien akkojen etuoikeus.
Joo ,olipa opettava tarina ja tuntuu ettei káikki vastaajat ole miehiä.Oli hyvä et se teki oharit.Arvosta itseäs ja löydät kiintymyksesi arvoisen ,oli hän sitten missi tai ei.Luonne ratkaisee.Itseriittoisia(en tarkoita hyvää itsetuntoa)naisia riittää ikävä kyllä ja sun tyttökaverilla? oli näköjään huono itsetunto ,kun piti olla useita "luottamuksen ansainneita"
Katse eteenpäin (niinkuin itsellänikin)!On niitä mukavia silmääkin hiveleviä.Ikäero ei ratkaise kun kiinnytään, kemiat pelaavat ja seksuaalinen kyvykkyys ei ole siitä kiinni.